Vs: Read and React -offense
Vahinkoja sattuu sanoi:
En usko, sillä suuret taktiset oivallukset korvataan aina uusilla (joskus jopa vanhoilla) taktisilla oivalluksilla. ,
No, koripallo on yli 100 vuotta vanha peli. Give and go on edelleen etuvineen ja takaovineen se kaikkein herkin ja parhain hyökkäysliike. Sen jälkeen tulee kaikki muu. Mielestäni ongelmana on juuri tuo paikanvaihtopeli ja tapa tehdä sitä. Pelaajallahan on leikkaukselleen tai seuraavalle liikkeele aina neljä suuntaa.
1. jää paikalle
2. lähde vasemmalle
3. lähde oikealle
4. lähde suoraan kohti palloa
Joku näistä liikkeelle lähdöistä on kohti koria, eikö. Matkan päässä odottaa joko korinteko tai toisen pelaajan vapauttaminen tekopaikalle. Se voi tapahtua pelkällä liikkeellä tai ns. screenaamalla pelaaja kohti palloa tai kohti koria. Ja voihan aina screenata pallon. Screen sinänsä on hieno eri nykyisine variaatioineen, mutta se mikä monilta puuttuu on screenin jälkeinen vapautuminen.
Toinen puutteellinen asia on pallon pyytäminen ja syötön kohdistaminen juuri oikeaan kohtaan, että heittäjällä olisi mahdollisimman yksinkertainen=nopea edistää peliä heitollaan tai jatkosyötöllä tai vaikka reagoida siihen läpiajolla.
Läpiajohan tarkoittaa, korintekemistä tai syöttökulman parantamisliikettä, jolloin muiden pelaajien täytyy valmistautua levypalloon tai liikkua paikkan mihin on helppo syöttää vasemmalla tai oikealla kädellä. Oletteko harjoitellut pallon vastaanottamista=käteenottamista kuljetuksesta, aika puuttelista. Se johtaa toisalta siihen, että kuljetusliikettä seuraava liike, lay up/pull up/syöttö on jo puutteeliinen. Pallohan otetaan lähes säännöllisesti yhdellä kädellä ja liikutetaan sen varassa toisen käden luo. Jos puolustaja sura palloa, niinkuin pitäisi, on pallo silloin hyvin helposti häirittävissä/varastettavissa.
Osaammeko kääntyä seuraavaa liikettä varten, osaammeko pysähtyä hyödyntävästi, vai otaammeko vain jatkuvasti lähtöaskeleita, kun otamme pallon yhteenkäteen. Niin editse kuin taitse kännökset nuorten keskuudessa ovat todella puutteellisia. Puhumattakaan pysähtymisewstä kokonaan.
Pysähdys on edelleen HETKI matkalla seuraavaan liikkeesen.
Jos näitä likkeitä voi harjoitustilanteessa harjoitella valmentajan silmien ja neuvojen alla on Read and React HARJOITTEINEEN siihen aivan oikea muoto. Oppimisen ja erehdysten kautta tätäkin lajia viedään eteenpäin aina mikroista lähtien.
Pelin kontrolli rakennetaan harjoituksissa: etäisyydet, sunnanmuutokset, tavat käsitellä palloa, pelikäsityksen opettaminen ja kehittyminen sekä TILANTEIDEN AJOITUS.
Shuffle game, Motion game, Triple post, Flex game, Horns, Transition game jne ovat kaikki aikansa tuotteita, mutta jokainen on kehittänyt lajia kontrollin alaisuudessa ja kaikista on jäänyt palasia nykyiseen. Olemme lähellä Motion peliä ja Flex peliä sekä Shuffle peliä, mutta teemme sitä vapaammin, pelaajat tekevät, valmentajat konsultoivat jos osaavat. Lisäksi kaikki on puottu Tempopelin/Transition pelin vetimiin. Meidän on oltava nopeampia, reagoitava puolustuksen liikkeisiin viisaammin=tuottavammin. Puolustus kehittää hyökkäystä, Hyökkäys kehittää puolustusta.
Miksi on niin paljon paikka- tai sekapuolustuksia. Pelistä on tehty liian teknokraattista, jokaiselle puolustukselle on oma hyökkäys ??? Ihan älytöntä. Koripallo on kuitenkin helppo yksinkertainen peli, johan halutaan sekoittaa liian paljon mausteita.
Liike pyörittää tätä maailmaa. :
ALL WE HAVE TO DO IS TO PUT THE ROUND BALL IN TO THIS ROUND BASKET :-\