Vs: Salon Vilpas 2010-2011
Pieni analyysi kuluneesta kaudesta. Puhun nyt ehkä 10-15 ottelun otannan tuomalla näkemyksellä.
Hyvää:
- sarjapaikka säilyi. Ennen kauden alkua pidin itsestään selvänä, että tässä taistellaan ennemmin pudotuspelipaikasta kuin sarjapaikasta, mutta heikko alkukausi toi ikävästi viime kauden piinaavat muistot mieleen. Vaikka pleijaripaikka lipui lopullisesti Thompsonin loukkaantumiseen, niin suhteutettuna niihin uhkakuviin, joita vielä vuodenvaihteen tienoilla oli, olen tyytyväinen tähänkin
- seurajohto oli yritteliäs. Ei lepäilty laakereilla ja odoteltu ihmeitä. Minulla, fanina, oli koko ajan tunne, että vaikeassa tilanteessa ainakin pyritään tekemään korjaavia toimenpiteitä. Tästä annan suuret plussat!
- Doaks! Kaveri oli todennäköisesti yhden tai kahden huonon ottelun päässä fuduista. Onneksi jätettiin. Jätti itselleni kuvan yritteliäästä ja tunnollisesta nuoresta miehestä. Ei todellakaan mikään kusipään oloinen kaveri. Oli loppukaudesta Vilppaan paras ja luotettavin pelaaja. Tiedän, että kaikki täällä eivät allekirjoita tätä, mutta itselläni ei olisi mitään sitä vastaan, jos herra Doaks pelaisi ensi kaudellakin Viikingeissä.
- Salossa on koripallokulttuuria! Oli hienoa katsoa otteluita, jossa Vilppaan aikalisillä koko yleisö huutaa rytmikkäästi "Vilpas-chantteja".
Huonoa:
- jenkkisekoilu. Köyhän ei kannata ostaa koskaan halpaa, se nähtiin taas alkukaudesta. Toisaalta riittävän pitkän sekoilun jälkeen löytyi toimiva kolmikko, joka sitten valitettavasti hajosi myös samaan aikaan Ronin nivusen kanssa.
- loppukausi. Tiedän kokemuksesta, että ilman panosta pelaaminen rankan kauden jälkeen ei ole herkkua, mutta olihan tuo loppukausi murheellinen. Tästäkin huolimatta rotaation 8-10 miehet saivat kitsaasti peliaikaa, josta päästään seuraavaan:
- peluutus. Olen eniten pettynyt siihen, että Vilppaan omat pojat eivät saa peliaikaa. 7 miehen rotaatiota pyöritettiin, mutta olisin mielelläni nähnyt Tenkasia ja Tiaisia enemmän kentällä. Tiedän, ettei tämä ole mitään sosiaalipalloa, mutta oma mielipiteeni on, että 44 ottelun mittaisen kauden pystyisi viemään paremmin läpi 9 miehen rotaatiolla kuin 7. Ja aina on hyvä katsoa myös tulevaisuuteen: nämäkin miehet kannattaa pitää tyytyväisinä, koska joskus hekin saattavat tajuta sen, että peliaikaa ei tule, vaikka mitä tekisi. Pettymystä lisää se, että Vyyryläisen tultua puikkoihin hän vakuutteli lehdessä, että kaikki saavat mahdollisuuden ja kukaan ei pelaa yli 33 min/peli. Nopeasti nähtiin kuitenkin, että tämä oli vain sanan helinää.
- nuorten esiinmarssi, missä on? Vaikea on murtautua Korisliiga-tasolle nuorena, mutta olen silti huolissani siitä, että Roopea lukuunottamatta hyvänä kasvattiseurana tunnettu Vilpas ei ole saanut muita pelaajia hyvälle kansalliselle aikuisten tasolle. Näkisin erittäin mielelläni esim. Tommi Huolilaa pelissä vaikka edes 2. erän viimeisen minuutin. Peliajan pitää olla oikeaa! Ei se ole sama asia tulla minuutiksi höntsäämään kun peli on jo ratkennut ja vastustajallekin on paistit kehissä. Mallia voi ottaa vaikka Jyri Lehtosesta. Peli ei ratkea siihen, jos siellä on yksi junnu kerrallaan minuutin kentällä keskellä ottelua. Toki useilla muillakin joukkueilla on tämä sama ongelma, eli nuorille ei haluta antaa mahdollisuutta.
Siinä päällimmäiset mietteeni. Annan kaudesta kokonaisuudessaan arvosanan 7-. Odotukset olivat paljon korkeammalla, mutta olisihan tämä huonomminkin voinut mennä. Ensi kaudeksi toivon valmentajaa, joka oikeasti antaa nuorille mahdollisuuden sekä joukkuetta, jossa on tämän kauden tapaan tasaisia ratkaisijoita ja mahdollisimman moni pystyisi keskiverto pelissään tekemään 10p. Toiveajattelua on usein toivoa jenkkien jatkoa, mutta mielelläni ottaisin Doaksin ja varauksin Thompsonin ensi kaudeksi. Muodostivat hyvän ja eheän kaksikon tällä kaudella ja tukivat toisiaan.