Maalta on helppo huudella kun Stadissa Seagulls on vaikeuksissa.
Ihan ensimmäiseksi iso kiitos Kullvikeille siitä, että ovat rahoittaneet seuraa ja mahdollistaneet Koris-elämyksiä Isolla Kirkolla kaikille faneille sekä niille harvalukuisille ”penkkiurheilijoille” jotka ovat onnistuneet pääsylipun Kisahalliin saamaan. Nauttimaan tunteesta jota muualta ei saa.
Syitä voin pohtia mielessäin varrella (Pielisjoen) Kalu-virran.
Olisiko tilanne toinen jos Helsinkiin olisi alun perinkin rakennettu Susijengin kotiotteluita varten kansainväliset mitat täyttävä Areena?
… eikä lähdetty satuilemaan ja rakentamaan
lähinnä kehä III sen eteläpuolisten olympiakomitea/kuntapäättäjien porsas Urhea- hallia. Hallissa on voitu tarjota muutama suomen cupin finaali- viikonloppu josta on ollut enemmän haittaa kuin hyötyä muille korisliigaseuroille kuin Seagullseille. Eikä tämäkään ole riittänyt vaan Susijengi viettää yhteistä aikaa Kisakalliossa poissa suuren yleisön silmistä/mielestä.
Tulokset alkavat näkyä realismina täällä Susirajalla. Lähes neljännesvuosisata menestyksellistä osallisuutta Korisliigassa on tullut tienhaaraan. Maakunnassa on jäljellä enää yksi perheyritys jolla olisi mahdollisuus rahoittaa joukkuetta, joka pystyisi kamppailemaan suuren yleisön/fanien mestaruushaaveista. Nimeltä mainitsematon perheyritys jonka kotipaikka on Joensuu ja jota ei vielä ole myyty kansainvälisille pääomasijoittajille.
Onneksi!
60-vuotias Broman Group tekee ennätyslahjoitukset | Paikalliset | Karjalan Heili
Kaikesta huolimatta Hyvää Kesää, toivotaan parasta ja pelätään pahinta!