- Viestejä
- 382
Vs: Seniori SM 2011-12
SM35 ToPo35 - Ykköskori 74 - 84 (21-18, 22-20, 14-23, 17-23)
Lähtöaskeleet: Kisahallissa odotti mitalien väriä määrittävä peli keskellä viikkoa. Kollit olivat lähinnä levänneet ainakin m2d-trion osalta. Manageri Peltola oli tukevoittanut hieman ohueksi päässyttä Kolli-laumaa vanhalla ToPoLa-konkari Tero Sarasteella. ToPolta odotettiin jälleen vahvaa suoritusta, koska onhan ToPo ainoa joukkue, joka on onnistunut kukistamaan Kollit (106-107 jatkoajan jälkeen).
Matsi: Ottelu alkoi isäntien hienoisella hallinnalla, ainakin mitä tulee koriin osumisen osalta. Kollit paukutti heitot sinne ja tänne ja pian liikutaltava valotaulu Kisahallin toimitsijapöydällä näytti 9-3. Hiljalleen Kollit löysi juonen pään ja alkoi survoa palloa enenevissä määrin maalatulle alueelle. Edelliseen kohtaamiseen verrattuna ToPolla oli heittää Esa Peltolalle edes suurin piirtein samaa kaliiberia oleva peluri Pihlajamäen muodossa. Pihlajamäki olikin oikeastaan tällä kertaa Pelkosen poissaollessa munkkalaisten tukipilari vahvoine suorituksineen korin läheisyydessä. Ensimmäiselle tauolle oltiin lähdössä tasatilanteessa, kunnes (yllättäen?) Kohila rikkoi summerin puolenkentän seutuvilta lähteneellä kolmospussukalla - tilanne 21-18. Toinen jakso eteni ensimmäisen lailla - lähes kori korista eron pysyessä hieman kotijoukkueen paremmuuttaa enteilevissä lukemissa. Isolle tauolle lähdettäessä oltiin melkein 2 pinnan erolla kotijoukkueen hyväksi, mutta Kohila rikkoi jälleen summerin.
Ison tauon jälkeen Kolleja kaitseva Paju toitotti malttia vierailijoiden peliin ja ehkä näistä opeista johtuen koko Kollilauman peli tuntui jäätyvän kolmannella kvartaalilla. ToPo kiskoi parhaimmillaan jo lähes 10 pisteen etumatkan, mutta kuten monesti aiemminkin tällä kaudella Kollit kiristi puolustustaan ja onnistui aloittamaan takaa-ajon. Takaa-ajo tuotti tulosta tasaisesti ja varsinkin Pihlajamäen siirtyminen enenevissä määrin vaihtopelaajan rooliin helpotti asiaa. Kolleista kolmannella kympillä sukkaa heiluttivat ahkerimmin K. Piipponen (7 pinnaa) ja J. Mäntynen (2 kolmospussukkaa). Kolmannen jakson lopun tärkein tavoite Kollien osalta oli pitää pallo poissa Kohilan näpeistä, ettei tarvitsisi lähteä hattukauppaan (ja hankkimaan taas uutta summeria). Suunnitelma onnistui Peltolan lähes ottaessa jakson viimeisessä tilanteessa Billy Harjulan syleilyynsä - kenen virhe siinä olisi oikeasti ollut vai oliko kenenkään? Hassulta se silti näytti!
Viimeinen jakso oli parempikuntoiselle vierasjoukkueelle lievän etumatkan lisäämistä. Railotie kohensi pistesarakettaan tässä vaiheessa vahvoilla suorituksillaan 10 pisteen edestä. Loppusummerin soidessa taululla oli tulos 74-84, mikä tiesi pronssimitalien matkaavaan tänä vuonna Munkkaan. Ottelu oli rehti ja mukava tapahtuma ja ilmensi hyvin ikämiesurheilua - ei niin vakavasti, että olisi otsaan tullut pahoja ryppyjä.
ToPo: Pihlajamäki 24 (MVP), Piipari 13, Kohila 13, Harjula 8, Paananen 6, Väinölä 6, Vilke 4
Ykköskori: Railotie 21 (MVP), Rönnholm 17, Korhonen 17, Piipponen 12, Peltola 9, Mäntylä 6, Saraste 2.
Mitä sitten: Huomenna (tänään) lauantaina ratkaistaan mahdollisesti SM35-sarjan mestaruus ottelussa FC Passe - Ykköskori. Ottelu saatiin kuin saatiinkin hyvässä urheiluhengessä ( ;D ) sovittua liiton asettamalle, pakolliselle viimeiselle mahdolliselle pelipaikalle. Ei siitä sen enempää... asia on esitetty auki jo tuossa aiemmin...
Vähiin käy ennen kuin loppuu... 8]
SM35 ToPo35 - Ykköskori 74 - 84 (21-18, 22-20, 14-23, 17-23)
Lähtöaskeleet: Kisahallissa odotti mitalien väriä määrittävä peli keskellä viikkoa. Kollit olivat lähinnä levänneet ainakin m2d-trion osalta. Manageri Peltola oli tukevoittanut hieman ohueksi päässyttä Kolli-laumaa vanhalla ToPoLa-konkari Tero Sarasteella. ToPolta odotettiin jälleen vahvaa suoritusta, koska onhan ToPo ainoa joukkue, joka on onnistunut kukistamaan Kollit (106-107 jatkoajan jälkeen).
Matsi: Ottelu alkoi isäntien hienoisella hallinnalla, ainakin mitä tulee koriin osumisen osalta. Kollit paukutti heitot sinne ja tänne ja pian liikutaltava valotaulu Kisahallin toimitsijapöydällä näytti 9-3. Hiljalleen Kollit löysi juonen pään ja alkoi survoa palloa enenevissä määrin maalatulle alueelle. Edelliseen kohtaamiseen verrattuna ToPolla oli heittää Esa Peltolalle edes suurin piirtein samaa kaliiberia oleva peluri Pihlajamäen muodossa. Pihlajamäki olikin oikeastaan tällä kertaa Pelkosen poissaollessa munkkalaisten tukipilari vahvoine suorituksineen korin läheisyydessä. Ensimmäiselle tauolle oltiin lähdössä tasatilanteessa, kunnes (yllättäen?) Kohila rikkoi summerin puolenkentän seutuvilta lähteneellä kolmospussukalla - tilanne 21-18. Toinen jakso eteni ensimmäisen lailla - lähes kori korista eron pysyessä hieman kotijoukkueen paremmuuttaa enteilevissä lukemissa. Isolle tauolle lähdettäessä oltiin melkein 2 pinnan erolla kotijoukkueen hyväksi, mutta Kohila rikkoi jälleen summerin.
Ison tauon jälkeen Kolleja kaitseva Paju toitotti malttia vierailijoiden peliin ja ehkä näistä opeista johtuen koko Kollilauman peli tuntui jäätyvän kolmannella kvartaalilla. ToPo kiskoi parhaimmillaan jo lähes 10 pisteen etumatkan, mutta kuten monesti aiemminkin tällä kaudella Kollit kiristi puolustustaan ja onnistui aloittamaan takaa-ajon. Takaa-ajo tuotti tulosta tasaisesti ja varsinkin Pihlajamäen siirtyminen enenevissä määrin vaihtopelaajan rooliin helpotti asiaa. Kolleista kolmannella kympillä sukkaa heiluttivat ahkerimmin K. Piipponen (7 pinnaa) ja J. Mäntynen (2 kolmospussukkaa). Kolmannen jakson lopun tärkein tavoite Kollien osalta oli pitää pallo poissa Kohilan näpeistä, ettei tarvitsisi lähteä hattukauppaan (ja hankkimaan taas uutta summeria). Suunnitelma onnistui Peltolan lähes ottaessa jakson viimeisessä tilanteessa Billy Harjulan syleilyynsä - kenen virhe siinä olisi oikeasti ollut vai oliko kenenkään? Hassulta se silti näytti!
Viimeinen jakso oli parempikuntoiselle vierasjoukkueelle lievän etumatkan lisäämistä. Railotie kohensi pistesarakettaan tässä vaiheessa vahvoilla suorituksillaan 10 pisteen edestä. Loppusummerin soidessa taululla oli tulos 74-84, mikä tiesi pronssimitalien matkaavaan tänä vuonna Munkkaan. Ottelu oli rehti ja mukava tapahtuma ja ilmensi hyvin ikämiesurheilua - ei niin vakavasti, että olisi otsaan tullut pahoja ryppyjä.
ToPo: Pihlajamäki 24 (MVP), Piipari 13, Kohila 13, Harjula 8, Paananen 6, Väinölä 6, Vilke 4
Ykköskori: Railotie 21 (MVP), Rönnholm 17, Korhonen 17, Piipponen 12, Peltola 9, Mäntylä 6, Saraste 2.
Mitä sitten: Huomenna (tänään) lauantaina ratkaistaan mahdollisesti SM35-sarjan mestaruus ottelussa FC Passe - Ykköskori. Ottelu saatiin kuin saatiinkin hyvässä urheiluhengessä ( ;D ) sovittua liiton asettamalle, pakolliselle viimeiselle mahdolliselle pelipaikalle. Ei siitä sen enempää... asia on esitetty auki jo tuossa aiemmin...
Vähiin käy ennen kuin loppuu... 8]