- Viestejä
- 1 258
Vs: SM-FINAALIT 07: HONKA-NAMIKA LAHTI
Onnea uudelle Suomen mestarille! Eipä jäänyt paljon selittelylle varaa...
Onnea uudelle Suomen mestarille! Eipä jäänyt paljon selittelylle varaa...
Rehvakkaasti pelipaita päälle ja pullo jaffaa föliin, niin kaikki muutkin tietää että se on mestaruusdarra !Sophistifunk sanoi:Ihan noin aiheeseen liittyen pitänee todeta, että on ensimmäinen darranpoikanen viiteen vuoteen. Pitääpä venyä luennolle..
Kaaren_takaa sanoi:Sitä raporttia odotellaan...
Sophistifunk sanoi:Kuten todettua, kuluva päivä on ensimmäinen darrapäiväni useampaan vuoteen
Sophistifunk sanoi:Ratkaisevan mestaruusottelun avausheitostakaan ei ole vielä ehtinyt kulunut täyttä vuorokautta, kun palautumisprosessi on jo alkanut. Kuten todettua, kuluva päivä on ensimmäinen darrapäiväni useampaan vuoteen, mutta myöntäähän aiheenkin olevan sen arvoinen.
Kaikki näkivät televisiosta, mitä matsissa tapahtui. Honka aloitti ylilatautuneesti, Lahti pisti säkkiin muutaman kovalaatuisen tahtokorin, mm. Sidney ”John” Holmesin kolmonen ja Ilkka Vuoren kaksi hyökkäyslevypallosta syntynyttä koria. Tim Kisner ja Petteri Koponen aloittivat molemmat hermostuneesti, mutta hieman ennen puoliaikaa Kisnerin ja Olli Nikitinin takakenttä sai pelin rauhoittumaan. Jukka Matinen ja Phil Hickey olivat ennen puoliaikaa ehtineet siirtää Hongan johtoon.
Lahti kummitteli iskuetäisyydellä 35. minuutille asti Teemu Laineen ja Ville Mäkäläisen koreilla. Honka kasvatti ensin johtoasemaansa vapaaheittoviivalta ja lähietäisyydeltä, jonka jälkeen Tim Kisner sai suolata kolmosellaan eron 11 pisteeseen, 80-69. Koponen liukasteli tuon tuosta lahtelaispuolustuksen läpi vapaaheittoviivalle, upottaen heittonsa 12/14. Viimeisen kaksiminuuttisen ajan Honka peluutti junioriviisikkoaan ja päätti ottelun Juho "Nenonenovic" Neposen onnistuneeseen kolmen pisteen heittoon.
Coach Pajo todennäköisesti hirttäisi minut palleista kattoon lukiessaan tämän lauseen, mutta mielestäni tämä oli ennen kaikkea hänen mestaruutensa. Kuluva parivuotinen on ollut henkisesti raskasta aikaa coachille omaisten poismenosta johtuen. Kuten Hesari ja Etlari aamulla totesivat, tavallisesti kivikasvoinen toimittajakaartikin kuunteli liikuttuneen coachin tunteenpurkausta lehdistötilaisuudessa tippa ellei toinenkin linssissä. Kuten Pajo totesi, kuluneen kauden suunnitelmat toteutuivat: Paluu mestarijoukkueeksi sekä Petteri Koposen kouluttaminen kotimaiseksi tähdeksi. Kun pressitilaisuudessa kysyttiin, mitä Pavicevicilla on suunnitteilla seuraavaksi viisivuotiskaudeksi, coach väläytti tavaramerkkihymynsä ja totesi: ”En aio pariin viikkoon tulla lähellekään salia!”
Lahtelaisten ilmeet olivat ottelun päätyttyä apeita. Tapiolan hallin pihalla odotellut fanikatras osoitti kuitenkin suosiota suosikeilleen siten, että hopea näytti kirkastuvan silmissä. Erityisen sankarin vastaanoton sai coach Lars Ekström.Sormusten Herran AragornVille Mäkäläinen lahjoitti loppusummerin soitua pelitossunsa lahtelaisjunioreille ja kertoi, että vaikka finaalipaikkakin oli monille yllätys, ”tänne asti pääseminen ja ilman mestaruutta jääminen on tietysti pettymys.”
Kolmannen mestaruutensa voittanut Matt Williams oli Hongan mestarijoukkueen ehkä tyynin juhlija. Williams katseli Monte Cummingsin, Kimmo Muurisen ja muiden joukkuetovereidensa riemua hitusen etäämmältä todeten: ”Minua on siunattu mahdollisuudella olla mukana kolmessa upeassa joukkueessa perättäisinä pelikausina. Juuri nyt en ajattele tulevaisuutta, vaan nautin tästä hetkestä.” Kisner puolestaan kertoi tulleensa takaisin Honkaan vain ja ainostaan mestaruuden johdosta. Finaalisarjassa tehojaan selkeästi parantanut Phil Hickey halaili kaikkia lähietäisyydelle sattuneita kertoen, kuinka paljon hän on odottanut tätä hetkeä. Monte Cummings jakoi taustalla nimikirjoituksia junioreille vihreä peruukki päässään, muistuttaen hämmästyttävän paljon Rick Jamesin ja Dr. Greenthumbin yhteensulautumaa.
Kapteeni Matinen totesi korisukka kaulassaan, että mestaruuden vuoksi hän tuli Honkaan, ja samasta syystä hän allekirjoitti kolmivuotisen jatkosopimuksen. Ratkaisevassa finaalissa kaksi näyttävää donkkia koriin survonut Muurinen päästi kaikki primitiivisimmät tunteensa valloilleen ja loikki, karjui ja riehui aina mitalienjakoon asti. Petteri Koponen ei myöskään pidätellyt hymyään kertoessaan, kuinka vaikeaa oli orientoitua pudotuspelien pelaamiseen Nike Hoop Summitin jälkeen: ”Treenasin kaksi kuukautta kovaa Nike Hoop Summitia varten ja kun se oli ohi, täytyi sopeutua ihan uudenlaiseen rytmiin. Nyt näkee, että työnteko kannatti. Tämän parempaa kautta ei olisi voinut kuvitella.”
Kuten todettua, Honka järjesti mestaruusjuhlansa Stockholm Discotequessa. ToPo-manageri Aleksi Valavuori poikkesi toteamassa: ”Multa kysyttiin, mikä on nyt olo, kun arkkivihollinen voitti mestaruuden. Ihmettelin vaan, että mikä ihmeen arkkivihollinen. Ei meillä ole koriksessa samanlaisia vihasuhteita joukkueiden kesken kuin jossain lätkässä. Kun Honka voittaa mestaruuden, se on mulle niin kuin paras kaveri olisi voittanut mestaruuden.”
Stockholmissa oli meneillään kemian opiskelijoiden bileet, mutta vanhaa sananlaskua mukaillen: Sopu sijaa antaa. Hongan pelaajat, valmentajat ja joukkueenjohto esiteltiin yksi kerrallaan varsin vastaanottavaiselle yleisölle. Phil Hickey vaatimalla vaati tulla esitellyksi pelinumerolla #69, mutta pyyntö unohtui lahopäiseltä juontajalta. (Myös Philin motiivi jäi epäselväksi, onkohan kaveri horoskooppimerkiltään kaksonen?) Suurimman metelin yleisössä herätti Pantteri-patsasta kannatellut Jukka Matinen, joka oli vaihtanut playoff-partansa mestaruusviiksiin. Miehen työ!
Juhlat jatkuivat riehakkaasti, mutta kohtuuden rajoissa. Boakai Lalugba oli saapunut paikalle onnittelemaan tuoreita mestareita. Kemian opiskelijoiden tilaaman bändin esiinnyttyä Monte Cummings huudatti yleisöä esittämällä kaksi rap-biisiä, vaikka olikin näreissään, kun hänen tuplaajalleen ei saatu ylimääräistä mikrofonia. Hetken ajan näytti pelottavasti siltä, että myös coach Pavicevic ja Phil Hickey olisivat tarttuneet mikrofoniin. Yleisön ihastellessa Monten lyyrisiä taitoja Tim Kisner totesi diplomaattisesti: ”Well, he’s okay but he’s no Nas.”
Erottelen tässä parin viikon sisään vielä Hongan joukkueen pelaaja pelaajalta ennen siirtymistä kesälaitumille. Nyt voisi kuitenkin käyttää pari tuntia nokkauniin. Odotellessani Nukkumattia aamukuudelta pohdin, onkohan hänen pahin vastustajansa, virallinen valvoja Aulis Gerlander, murtautunut asuntooni.
Washington Post sanoi:Entäs MVP?
The Chef sanoi:MVP: Matinen