Vs: SM-FINAALIT 07: HONKA-NAMIKA LAHTI
Huomennahan se sitten alkaa, kauden huipennus. Sekä Honka että Lahti ovat olleet finaalien vakiojoukkueita viimeisen vuosikymmenen ajan. Pantteri-patsas pysytteli Espoossa 2001-2003, Lahden Namikaa puolestaan hemmoteltiin vapunaattona 2000. Joukkueet ovat tahkonneet vastakkain sekä finaaleita että välieriä kuluvan vuosikymmenen aikana ja kyseisiä ottelusarjoja muistetaan hyvällä molemmilla paikkakunnilla. Ei ole mitään syytä sille, etteikö kevään –07 finaaleista tulisi samanlaista derbyä kuin aiemmista ottelusarjoista.
Koripalloilevan Suomen sympatiat taitavat kääntyä Lahden puolelle. Ihmiset rakastavat Tuhkimotarinoita, ja sitä Namika Lahden kausi on ollut. Toista perättäistä vuotta Lahtea uumoiltiin karsintasarjaan, mutta Ekström-Toivianen-Mantere-kolmikko sävelsi, sanoitti ja sovitti aivan uudenlaisen oodin. Duunarihengen henkilöitymäksi noussut joukkue ei ehkä brassaile ylivertaisilla taidoillaan, mutta ainakin tähän mennessä Lahti on onnistunut puolustamaan nimekkäämmistä vastustajista pasmat sekaisin. Tuleepahan mieleen yksikin lahopää, joka ehti ennustaa Lahden tippuvan 3-0 ToPolle. No, nyt taakse ovat jääneet ToPo ja Kataja, joten tuskin Lahti aikoo vieläkään pysähtyä. Mäkäläisen veljekset ovat nousseet vakavasti otettaviksi ehdokkaiksi maajoukkuerinkiin ja Luomu-Laineen ranne on tehnyt parhaansa katkaistakseen vastustajien selkärankoja tärkeillä hetkillä.
Honka on mukana karkeloissa ensimmäistä kertaa sitten mestaruuskeväänsä 2003. Tuota kevättä seurasi unohduksiin jäänyt euroliigaprojekti ja maailman nopein uudelleenrakentaminen pelikaudella 2004/2005, jolloin joukkueessa pelasi vain yksi 1970-luvulla syntynyt suomalainen (Heikki Zitting). Viimeisen pariviikkoisen aikana pitkiä jatkosopimuksia tehneellä Hongalla on käytössään leveä ja kokenut kalusto, joka lähtee finaalisarjaan ennakkosuosikkina. KTP onnistui viemään kaksi voittoa Hongasta välierissä, mutta kotikentällään Honka pysyi vakaasti pystyssä (90-80, 97-59, 92-63). Hongan moottoreina toimivat tällä hetkellä ensimmäistä mestaruuttaan hakeva Monte Cummings sekä kesken kauden joukkueeseen hankittu Tim Kisner, joka on kuluvan kevään pudotuspeleissä hyvitellyt edellisvuonna samoihin aikoihin puhjennutta touretten syndroomaansa.
Kuten ennakkoveikkailuissa on kaavailtu, ratkaisu tulee tapahtumaan takakentällä. Hongalla on tarjota taitoa ja pallovarmuutta Tim Kisnerin ja Petteri Koposen muodossa ja Olli Nikitinkin esiintyi KTP-ottelusarjassa pirteästi. Ilkka Vuori, Tim Bograkos ja tarpeen tullen Ville Mäkäläinen pyrkivät sekoittamaan Hongan 5-5-hyökkäystyöskentelyn luomalla äärettömästi painetta pallolliseen. Joskus riskit onnistuvat, joskus eivät. Kuvaavaa on, että Petteri Koponen on tilastojen valossa pelannut Lahtea vastaan sekä kauden parhaan ottelunsa (28 pistettä, 10 syöttöä, 5 levypalloa, pelitilanneheitot 9/11, vapaaheitot 7/8) että kauden huonoimman ottelunsa (8 pistettä, 9 menetystä, pelitilanneheitot 2/6).
”Hyökkäys vs. puolustus”-skeema jatkuu, kun päästään Hongan laitahyökkääjiin. Takamiesten ohessa Williams, Matinen, Muurinen ja Cummings saavat pallon säkkiin sekä läheltä että kaukaa. Vaikka Phil Hickeyn pudotuspelit ovat menneet alle kaiken arvostelun, ei Lahdella ole syytä aliarvioida häntäkään. Lahti ei kaipaa sitä, että Hickey löytää itseluottamuksensa nimenomaan finaalipeleissä. Lahti on hyökkäyspäässä vähemmän organisoitu joukkue, mutta etenkin Laineen ja Vaskysin päästäminen vapaaksi kaarelle on uhkarohkeaa. Mäkäläisen veljekset ja Sidney Holmes ovat aina vaarallisia päästessään taistelemaan hyökkäyslevypallosta ja Lee Scruggs saattaa nousta ottelusarjan jokerikortiksi.
Namikan nettisivustolla Sidney Holmes totesi, että mestaruuden voittaa se, kumpi sitä enemmän haluaa. Holmesin kommentissa on vinha perä. Hongalla on käytössään materiaalietu ja mikäli Honka pitää lahtelaisten puolustuksen siimeksessä malttinsa, lahtelaisten vierasvoitto olisi pienoinen ihme. Lahden sauma onkin siinä, että joukkue pystyy jauhamaan sovittua pelisuunnitelmaansa läpi huonojenkin hetkien ja pyrkimään etenkin Hongan pelintekijöiden pään sisälle. Kaiken lisäksi kyseessä on kaksi hurmosjoukkuetta, joilla on tapana oikeaan vireeseen päästessään pätkiä taululle kymmenen perättäistä pistettä kummemmitta ongelmitta.
Sekä Honka että Lahti ovat henkisesti vahvoja joukkueita, jotka uskovat mestaruuteen. Kummankin joukkueen pelaajistossa on kahdeksan pelaajaa, jotka osaavat ratkaista ottelun. Nähtäväksi jää:
Hakeeko Monte Cummings ensimmäisen mestaruutensa?
Minkälaisiksi jäävät Petteri Koposen viimeiset esitykset Suomen pääsarjassa pitkiin aikoihin?
Nousevatko Mäkäläisen veljekset finaalisarjassa kotimaan urheilukansan tietoisuuteen?
Kumpi kehäketuista osoittautuu rutinoituneemmaksi: Teemu Laine vai Matt Williams?
Vetääkö Lee Scruggs vai Phil Hickey pitemmän korren alikuntoisten senttereiden derbyssä?
Ratkaiseeko Risto Virtasen hankkima Auge Vaskys mestaruuden kaukoheitoillaan?
Jatkaako Jukka Matinen katkeamatonta mestaruusputkeaan Suomen kentillä?
Kumman kyynärpäät ovat kovemmat, Kimmo Muurisen vai Sidney Holmesin?
Kestävätkö Kisner, Koponen ja Nikitin kun Vuori ja Bograkos asettuvat pakkilinjalle?
Kumpi luopuu ensiksi pikkutakistaan: Räiskähtelevä Pavicevic vai jäämies Ekström?
Syttyvätkö kannattajat alkuiltapäivästä pelattaviin ensimmäiseen ja toiseen osaotteluun?
Huomenna olen paikalla lehtiöineni, joten kirjoittelen tuoreeltaan koopee.comiin mietteet avausottelun aikana ja sen jälkeen. Se lienee selvää, että Lahti vie tapansa mukaisesti ensimmäisen kymmenminuuttisen jotakuinkin 9-18, mutta en uskalla edes spekuloida, mitä tapahtuu sen jälkeen. Se on ainakin selvää, että avausottelun voittavan joukkueen kannattajat saavat hieman vähemmän jännitettävää sunnuntaille.