Vs: Suomen Cup Finaali 2011: ToPo vs Kataja la 22.1 klo 16 Töölön Kisahalli
Välittömästi cupin finaalin loppuvihellyksen jälkeen käänsin katseeni Joensuun Katajan kenttäpäätyyn ja eritoten Sami Lehtorantaan ja Petri Virtaseen. Näiden kahden sissin yhteistä kamppailua Katajan paidassa on kestänyt sen verran pitkään, että olin erittäin hyvilläni nähdessäni heidän uurastuksensa palkittavan cupin kullan muodossa. En pistäisi pahakseni, jos näkisin tämän duon nostelevan Pantteriakin vielä seuraavan parin vuoden sisään.
Tauolla oli todella vaikea uskoa Katajan enää nousevan, koska joukkue pelasi avauspuoliskolla suorastaan surkeaa koripalloa. Pukukopista tuli kuitenkin kentälle aivan eri ilmeellä pelaava ryhmä. Erityisen hyvin Kataja kunnostautui screenien puolustuksessa eliminoiden mm. Hannon, Timin ja Koivarin vapaat heittopaikat. Samalla Pete ja Sale saivat kipsinsä karisteltua oikeaan aikaan ja tekivät tärkeillä hetkillä yksissä tuumin sen, mitä heiltä on odotettu pitkään – kantoivat joukkuettaan finaalissa.
Conley oli aivan hukassa joukkueen systeemeistä. Toijala pätevänä kaverina huomasi tilanteen ja pitikin toisella puoliajalla häntä kentällä lähinnä ison pään pelaajien huilauttajana. Katajan ”vanha” jenkkikaksikko puolestaan hoiti homman kuten pitikin. Taannoisessa nettitv-haastattelussa Jared Newson kertoi pelanneensa hyvin ainoastaan pari ottelua syyskauden aikana, joka sai minut hieman nostelemaan kulmakarvojani, mutta miehen sanaan oli uskominen. Cupin finaalin esityksellään Newson astui samalle viivalle mm. Damon Williamsin, Obie Trotterin ja viime kauden Corey Belserin kanssa; sanalla sanoen suvereeni.
Parin paikan päällä nähdyn ja muutaman tallennepalvelusta katsotun matsin perusteella Darren Fells on puolestaan rikollisen aliarvostettu pelaaja. Pelkällä tilannetajullaan ja sijoittumisellaan Fells tekee erinomaisesti tilaa Katajan takapelaajille sekä Sami Lehtorannalle, joka on parhaimmillaan päästessään haastamaan puolustajaansa keskimatkalta. Toiseksi: Fells nappaa kokoonsa nähden vähän levypalloja, mutta vastaavasti hän ”varmistaa” kymmenkunta levypalloa joka matsissa joukkueensa pelaajille. Katajan fanit; kun katsotte joukkueenne levypallomääriä, muistakaa myös se, että Kataja on sarjan paras pelitilanneheitoissa, joka tarkoittaa sitä, että riboja tulee suhteessa vähemmän kuin huonommin heittävien joukkueiden matseissa. Liigan parhaan ja huonoimman levypallojoukkueen välinen ribaero ei puolestaan ole merkittävän suuri.
Minun kirjoissani Antti Kanervo on tällä hetkellä kauden kehittynein pelaaja. Suoritusvarmuus on ihan eri tasoa kuin viime kaudella, ja fysiikkakin alkaa olla jo sillä tasolla, että hän pärjää vastustajan jenkkejä vastaan. Tilannekovuutta tosin kaivataan vielä; kehityksestään huolimatta Kanervo tuntuu arkailevan syyttä suotta kontaktia irtopalloihin lähtiessä. Euroopan isoissa sarjoissa se on anteeksiantamatonta.
Kevättä ajatellen Katajan tämän hetken tilannetta on turha vielä arvioida, koska Conley on ollut messissä tasan kolme viikkoa ja Juppe Sten vieläkin vain muutaman minuutin mies. Jos mittariksi otetaan Tampereen Pyrintö, pahaa pelkään, että Kataja jää erityisesti hyökkäyspäässä pieneksi hallitsevan mestarin rinnalla, ja joukkueen 5-5-hyökkäys tyrehtyy pallon siirtelyksi kaukana korista. Conleyn sisäänajon myötä Kataja on tosin aina joukkue sarjassa, joka pystyy heittämään joukkueena kolmosensa 40 % tarkkuudella häkkiin, ja se saattaa pitkällä tähtäimellä olla SE tekijä, joka voisi kääntää Katajalle sarjan Pyrintöä vastaan..
ToPo taasen oli peilikuva Katajasta – erinomainen ensimmäinen puoliaika, ja toisella puoliskolla loppuivat bensa, usko ja joukkuepeli. Frank Richards näytti vuodenvaihteen tienoilla paikoitellen jopa hyvältä, mutta lauantaina hänen suoritustaan ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua pelinjohtamiseksi. Michael Pounds teki päätösjaksolla sen, mihin Richards ei pystynyt ja nosti ToPon vielä kahden heiton päähän, siitä hatunnosto ja hurraahuuto liigan kovimmalla itseluottamuksella varustetulle jätkälle. (Mietin juuri kaverin kanssa, minkälaista jälkeä Pounds tekisi divarin keskikastin joukkueessa? 20 pinnaa, 10 ribaa ja kuusi riistoa per matsi?)
Hanno, Timi ja Elias jäivät taas ilman kultaista mitalia, ja se on tietenkin näin puolipitkän linjan koripallofanin näkökulmasta sääli. Hannon todella vahva ensimmäinen puoliaika kuihtui toisella puoliajalla kunnon loppuessa, jolloin Sale pääsi rankaisemaan vanhempaansa erityisesti puolinopeista hyökkäyksistä. Hanno totesikin pressissä, että ei malttanut ottaa itseään vaihtoon väsyn tullessa, vaan pysyi kentällä väkisin, ja se näkyi pitkälle. Paha Hannoa ratkaisusta kuitenkaan on moittia, koska isoissa matseissa joukkuetovereiden katseet kiinnittyvät nimenomaan häneen.
Hannon arvostuksesta Suomi-koriksessa on turhaa jauhaa täällä sen enempää. Viime kevään SM-hopean ja tuoreen cup-hopean myötä normifanin on helppo lyödä Hannon otsaan häviäjän leima, vaikka ison miehen pitkää ja ansiokasta uraa on höhlää lähteä tuomitsemaan pelkästään toukokuun 2010 ja tammikuun 2011 välisen ajan perusteella (ja tästä syystä ”Suomen Karl Malone” on mielestäni liioittelua). Omalta osaltani toivon Hannolle ennen kaikkea terveyttä ja paluuta huippukuntoon kevääksi, jotta seuraavasta mitalista ei tarvitsisi taistella suoraan lasaretista tulleena.
LaVell Blanchard ansaitsee lauantain perusteella syvän kumarruksen tästä suunnasta. Kaverin liikkuminen näytti siltä, että olisi ollut vaikea kuvitella normi-ihmisen kävelevän sillä jalalla, millä LaVell nakkasi 20 pinnaa ja haki yhdeksän levypalloa. Pakkipäässä ilta oli LaVellilta hyvä siihen asti, kunnes jalka alkoi silminnähden vaivata. (Ajatus: johtuuko Blanchardin vaisuus puolustuksessa myös Korisliigan handcheck-säännöistä?)
ToPon esityksen voisi summata sillä, että muutamien pelaajien puolikuntoisuus sekä kahden avainpelaajan myöhäisen joukkueeseen liittymisen mukanaan tuoma muutos kenttätasapainossa näkyvät piippuhyllylle asti. Pakkipäässä tulee paljon virheitä ja hyökkäyspään spacing ontuu. En olisi näistä erityisen huolissani, jos pelinjohtajana olisi joku muu kuin Richards, joka on ennen kaikkea skoraaja. Vaikka kaksi hyvää treenikuukautta yhdessä omiin ratkaisuihin kykenevän, kokeneen pointin kanssa tasapainottaisivat tilanteen, ymmärrän myös, että tässä vaiheessa kautta vaihdossa on omat, ei niin vähäiset, riskinsä.
Matsi oli nautittava ja yleisö puolin ja toisin hyvin mukana, vaikka katsomoon jääneet pari sataa tyhjää paikkaa jäivät kyrsimään ihan äärettömästi. Cup on yhä arvokas tapahtuma, toivottavasti liitto tekee parhaansa kilpailun arvostusta nostaakseen.
.