Vs: Suomen naiset taistelevat A statuksen säilyttämisen puolesta
No, naisten maajoukkuetta on viimeisen 4-5 vuoden aikana yritetty saada levitettyä. Aina on ollut alkukyselyissä ja ringissäkin 30 jopa 40 pelaajaa. Eri syistä kieltäytyneitä on kuitenkin ollut niin suuri joukko, myös Hilpin aikana, ettei todelliseen ryhmään ole saatu kuin 13-16 pelaajatarta. Kieltäytymisten syitä on haluttomuus harjoitella kesällä tai halu harjoitella vain oman seuransa kanssa, elokuussa yliopistoon menot, kesän kiirellisyys, työesteet, loukkautumiset ja onpa joukossa pelaajia, jotka eivät halua ilmoittaa mitään.
Oli tammikuun leiritykseenkin kutsuttu useampia, mut kasaan saatiin just 13, joista Jahilo loukkaaantui.
Naisille koriksen peluu on kuitenkin vain yksi rakas harrastus ja harva haluaa hukata kallista vapaa-aikaansa maajoukkueessa matkustamiseen ja harjoitteluun, kun siitä ei kostu mitään. Muutenkin selviää.
Monessa muussa maassa on ollut valitettavasti samansuuntaisia ongelmia naisten puolella. Useammassa ns. EM maassa ja varsinkin kärkimaissa on selkeä palkkio- ja bonusjärjestelmä. Esim. Espanjassa, joka aloitti koko koripallon voikakkaamman kehittämisen 1986 vuoden jälkeen naispelaaja saa jokaisesta leiri, ottelu tai matkustuspäivästä 400 euroa puhtaana plus erilaisset joukkue ja henkilökohtaiset bonukset. Joukkueet esim Italia ja Turkki, kesän vastustajsta olivat yhdessä kesäkuun alusta EM katsintojen loppuun, asuen pääsääntöisesti hotelleissa ja leiripaikoissa. Staffi on yleensä 1+2+2 valmentajaa, 2 lääkäriä, 3 fysioterapeutti ja huoltajaa, vrt. meillä yksilölajit, jääkiekko, futis jne.
Sarjat kestävät syyskuusta-toukokuuhun ja rikkinäinen pelaaja haluaa osan aikaa levätä, kunnes sama leipätyö alkaa jälleen elokuun puolessavälissä tai syyskuun alussa. Heinä-elokuu menee omaehtoisen harjoitteluun ja kehittämiseen.
Siti kehittäminen kannattaa myös Suomeni maassa
