Muutamia huomioita:
En ymmärrä, miksi Dettmannia ja muita valmentajia jatkuvasti kritisoidaan HBA-pelaajien suosimisesta ja siksi HBA:sta puhutaan ainoana tienä maajoukkueeseen. Näinhän ei ole tilanne, jonka maajoukkueen viime vuosien runko ja nykyisenkin ringin pelaajavalinnat osoittavat.
Toki on selvää, että jos meillä on hyvä ohjelma Suomen lahjakkaimmille lukioikäisille koripalloilijoille, niin tämän polun kautta tulee myös paljon pelaajia maajoukkueeseen. Surkeaa olisi, jos ei tulisi. Ja onneksi meillä on tällainen ohjelma, jolle Koripalloliitto on onnistunut hankkimaan myös lajin ulkopuolelta rahoitusta.
Mutta niihin esimerkkeihin: Nuutinen, Madsen, Kanervo, Seppälä, Palmi ja Kantonen ovat nyt mj-ringissä. Myös Nenonen olisi, jos ei olisi loukkaantunut. HBA:n läpikäyneet Aidoo ja Lassi Nikkarinen esimerkiksi eivät ringissä ole. Toki siellä on myös Maxhuni, ja hyvä että on. Mutta ei tämä ainakaan osoita, että HBA olisi ainoa tie Susijengiin, tai edes aina se paras tie. HBA on varmasti edelleen paras vaihtoehto kansainvälisesta urasta haaveilevalle nuorelle korispelaajalle, mutta ei onneksi ainoa.
Edellä mainitut esimerkit osoittavat myös, ettei jenkki-yliopistoreittikään ole aina välttämättä se paras vaihtoehto. Yllä listatuista Nuutinen, Madsen, Kanervo, Seppälä, Kantonen ja Nenonen osoittavat tämän. Edellisten lisäksi myös Koponen, Salin ja Lindbom, ja miksei myöskin Ahonen ovat tulleet Susijengiin ilman jenkkiyliopistojen koluamista. Vanhemmasta kaartista Kotti, Huff ja Koivisto, sekä aiemmista pelaajista Lee ja osin Muurinenkin kypsyivät pelaajiksi paljolti jenkkimyllyn kautta, mutta näistä sekä Kotti, Huff, Lee että Muurinen olivat pelanneet jo Korisliigaa ennen Atlantin yli lähtöään. Siinäkö osasyy, että pääsivätkin yliopistoissaan nopeasti ratkaisupelaajien joukkoon?
Meidän jo lopettaneista huipputähdistä Möttölä valitsi yliopistoreitin - ja pelasi sitä ennen Korisliigaa, kun taas Rannikko lähti Euroopan ammattilaiskentille ilman jenkkiyliopistotaustaa.
Moni yliopistoreitin valinnut Susijengin oviakin kolkutellut nuorisomaajoukkuetähti on USA:n vuosinaan jumiutunut penkille, palannut kesken kaiken Suomeen ja/tai joutunut loukkaantumiskierteen takia lopettamaan uransa kesken yliopistouran tai välittömästi sen jälkeen: Nieminen, Joonas Tahvanainen, Pöllä, Hopkins, Lassi Nikkarinen, Aidoo, Michelsen, Mike Besselink, jne. Olisivatko nämä pelaajat saaneet Suomessa enemmän huomiota ja minuutteja, sekä parempaa ja pelaajan pitkäjänteisestä urasta huolehtivaa hoitoa loukkaantumisten ilmentyessä? Olisiko heidän urakehityksensä ollut parempaa Korisliigan kautta? Tiedä häntä? Jälkikäteen on helppo olla viisas, mutta kyllä sillä hetkellä kun jokainen sinne lähti, niin se on varmasti ollut hyvä päätös. Ja Korisliiga-reitti ei olisi tuonut vastaavanlaisia elämänkokemuksia mitä USA:n yliopistovuodet.
Lopuksi, tämä analyysi olisi tietysti vajaa, jos jättäisimme huomiotta Markkasen, Jantusen, Ville Tahvanaisen, Gustavsonin, Valtosen, Raitasen ja Jaakkolan. Heistä moni tulee varmastikin olemaan - ja ihan omilla ansioillaan - jatkossa(kin) Susijengin avainpelaajien joukossa.
Yhteenvetona, Susijengiin ja myös kv. kentille seurajoukkueisiin on erilaisia reittejä, ja hyvä näin.
www.suomikoris.com
