Oli kyllä ihmeen surullista katsottavaa tämä Liettua-matsi. Poislukien tietysti Jantunen. Liettua on iso ja tässä turnauksessa tasainen kova jengi, mutta eihän niiden hyökkäys nyt mitenkään niin mielettömän hyvin tässä matsissa kulkenut muutamia välähdyksia lukuun ottamatta. Puolustuksessa sen sijaan, nyt tuli vastaan se eka jengi, joka osasi pilata Suomeltakin hyökkäyksen, ja aika lailla kokonaan. Tässä Liettua teki valitettavasti upeaa työtä. Korismaa.
Silti jäi nyt sellainen tunne, että Susijengi hävisi tämän ottelun enemmän itselleen kuin Liettualle. Koskee sekä valmennusta että pelaajia.
Suomen pointti-tilanne on mikä on. Minäkin olisin mielelläni nähnyt kentällä paljon enemmän Maxhunia ja Seppälää kuin Littleä, Miron jatkuva dissaaminen on minusta vähän väsyttävää ja kohtuutonta, mutta ei tämä näyttänyt missään vaiheessa näyttänyt sellaiselta ottelulta, missä Miro yllättäisi posiitivisesti ketään. Vaihtoon.
Toisaalta aika vaikea sitä palloa on helpompiin paikkoihin toimittaa, jos pelaaja ei ensin itse sinne helpompiin paikkoihin pysty hakeutumaan. Vai kuinka monta sellaista tilannetta esim. Liettuaa vastaan oli, että Lauri oli helpossa paikassa tai sinne menossa ja vain syöttö jäi puuttumaan?
Niin. Ihan samaa mieltä Tuutkin kanssa. Minusta tämä ottelu hävittiin enemmän Markkasen kummalliseen vaisuuteen, kuin takamiesten tiedettyihin puutteisiin. Olen niitä Markkas-faneja, jotka eivät mielellään koskaan näe Saint Markkasessa mitään vikaa, mutta siltä se jopa minusta tässä matsissa näytti. Susijengi ei voi voittaa otteluita Liettuan tasoisia maita vastaan, jossei Markkanen pelaa parhaalla tasollaan, tai hyvin lähellä sitä. Ja siitä jäätiin nyt todella kauas.
Kyse ei ole ainoastaan siitä, että Liettua tajusi laittaa Markkaseen kiinni pienemmän ja nopeamman puolustajan, mikä on Markkaselle tunnetusti kryptoniittia, tai siitä että kolkki ei nyt oikein uponnut, tai että läheltäkin roiskui turhan monta kertaa ohi, tai että ne kääntömidaritkaan eivät vaan millään uponneet – nimenomaan kaikessa tässä oli Liettuan kovalla puolustuksella iso osansa, siellä osataan antaa kontaktia, mitä tuomari ei näe viheltää – vaan ennen kaikkea siitä, että Markkasen(kin) pelistä puuttui tarvittavaa päättäväisyyttä ja sähäkkyyttä. Syystä tai toisesta.
Se vapaan paikan etsiminen käsipainiviidakossa oli useimmiten aika näennäistä vaeltelua, ja pallo kädessä korinteko- yritykset usein vähän puolitehoisia, niissä haisi enemmän toive vaparille pääsemisestä kuin tarkoitus tehdä kori vaikka väkisin. Kun oman hyökkäysmojonsa pahoin kadottanut Susijengi olisi tarvinnut Markkasta, joka oli voinut sanoa, että ei hätää, kurotaan ero umpeen, teen vaan meille paria koria, niin saatiin Markkanen joka roikotti vähän päätään ja irvisteli tuomareille, kaikesta. Jostain syystä Susijengin Markkanen oli jäänyt vaihtokoppiin ja hänen sijastaan kentällä oli marssinut Jazzin nyky-Markkanen.
Ei Lauri tätä ottelua mitenkään yksin hävinnyt, Liettuan puolustus sai koko joukkueen – paitsi Jantusen – epäröimään ja empimään hyökkäyksessä. Ja aina kun momentum oli kääntymäisillään Susijengille, saatiin nähdä sarja rähmimisiä, missattuja heittoja korin alta ja muuta kaaospalloa, joka kääntyi lopulta Liettualle. Koska yleensä nää flipperit suosii sitä joukkuetta, joka haluaa enemmän voittaa.
En osaa sanoa, mitä Saksaa vastaan kannattasi eniten harjoitella. Ei välttämättä voittamista, Saksa on liian kova. Ehkä katse kannattaisi jo suunnata ensimmäiseen jatkopeliin. Sillä se on takuuvarma, että koko Susijengi ja sen suurin tähti pystyvät kyllä paljon parempaan kuin, mitä Liettuaa vastaan nähtiin. Tajuttoman kurja matsi. Kun molemmat joukkueet hävis. Suomi ottelun ja Liettua Jokubaittisin.