Mitään nimiä kentältä tai kentän laidalta erikseen nostamatta totean vain, että eilen illalla nähtiin absoluuttisesti kovin suoritus minkään lajin Suomen miesten maajoukkueelta ikinä. Piste.
Olipas melkoinen suoritus! Tosiaankin Suomen maajoukkueen historian kovin voitto!
Serbia on kyllä pelityyliltään meille paljon sopivampi vastustaja kuin Saksa. Saksalla Schröder ja Wagner ovat meille niin vaikeita matchuppeja, että ei meillä ollut mitään palaa. Meille sopii paljon paremmin tällainen "iso mies supertähtenä" -joukkue. Nopeat takamiehet ja laiturit ovat meille kryptoniittia.
Toki Serbialla oli loukkaantumista eikä Jokickaan mitenkään hyvä ollut.
Eihän se Jokic tehnytkään kuin 33 pinnaa..
Mutta Jokicia lukuunottamatta muu Serbian ryhmä pelasi heikon pelin. Heidän takamiesosastonsa oli ihan pihalla ja myös Petrusev vaelteli koko pelin ihan varjojen mailla. Eikä Serbian puolustuskaan ollut yhtään samalla tasolla kuin Liettuan ja Saksan puolustus.
Onneksi muutama "en keksi muutakaan, joten heitetään tästä ylivaikea stepback fadeaway" -veto osui. Markkasen puolustus oli sanalla sanoen aivan järkyttävää katseltavaa, ja useimmiten nimenomaan Lauri oli se joukkuepuolustuksen heikoin lenkki.
En ymmärrä yhtään, miksi Susijengi edelleen pakottaa palloa Markkaselle, kun mies on keskellä kolmosen kaarta, pari metriä sen takana. Siinä Lauri on ehdottomasti vaarattomin, ja nytkin Suomen peli pysähtyi joka kerta miehen laittaessa pallon kainaloon ja ryhtyessä tuijottelemaan koria. Ylipäätään Markkanen on mielestäni viime peleissä viihtynyt turhan kaukana korista.
Se pitää kuitenkin huomioida, että monet Laurin vaikeista heitoista tulivat hyökkäyskellon viimeisellä 5 sekunnilla. Silloin sitä roskaa on vain pakko laittaa ilmaan. Meidän hyökkäyspelaaminen ei ole niin hyvää, että me pystyttäisiin luomaan laatuheittoja joka hyökkäyksessä näitä huippumaita vastaan.. Ja kun Lauri on meidän ykkösase, niin näitä huippumaita vastaan Laurille tulee väkisinkin paljon näitä "viime sekunnin vaikeita heittoja". Ja sitä myöden heittoprosentti laskee.
Ja mielestäni myös tuo "Lauri kaarella pallollisena" on oikein hyvä "hyökkäyksen viimeiseksi optioksi". Siinä tilanteessa on kuitenkin kolme optiota: kolkki naamaan, puolimatkan heitto tai ajo korille. Erityisen järkevää tämä oli muutamissa tilanteissa, kun Serbia vaihtoi Jokicin tai Milutinovin Lauriin.. Jos vaihtoehtona hyökkäyskellon lopulla pelattaisiin Laurille postiin, niin siinä vastustajan on liian helppo ottaa tila pois.
Laurille annan ehdottomasti arvosanan 9 tästä pelistä. Hän kuitenkin ajoittain piti meitä pystyssä ekalla puoliajalla (15pts eka puoliaika). Ja muutenkin 29 pinnaa on hyvä suoritus Serbian tasoista jengiä vastaan.
Mitä oltaisiin vaadittu Mirolta 10 tason suoritukseen?
Joo. Mirolle pitää ehdottomasti antaa arvosana 10.. Mirolla 13 pinnaa, 8 levyriä, 6 syöttöä, 3 riistoa ja kolkit 3/5. Ei vaan kerta kaikkiaan voi vaatia enempää kisojen ennakkosuosikki Serbiaa vastaan.
Tämä oli fantastinen voitto, mutta ollaanpa vaihteeksi rehellisiä ja myönnetään, että tähdet olivat juuri oikeassa asennossa Susijengin kannalta ja Serbia vielä heitti poikkeuksellisen umpisurkeasti. Joku voisi hyvällä syyllä kutsua tätä jopa suonenvedoksi, mutta voitto on voitto. Hyvä niin.
No tottakai ennakkoon altavastaaja tarvitsee kaikki tuuritkin kohdalleen. Ja se nyt on tietysti päivän selvä asia, että jos Serbia heittää normaalisti/hyvin, niin ei me silloin voiteta Serbiaa.
