SUSIJENGIN VIRALLISET KOKONAISARVOSANAT EM-KISOISSA
(Pronssista höntsäillään vielä pakkopullahengessä, mutta tähän se kisojen jännite oikeasti katkesi, ja niinpä haluan katsoa jo taaksepäin. On myös oikean palloilukulttuurin ominaisuus, että mitään pronssipelejä ei arvosteta eikä jälkikäteen muistella. Menkäämme sille tielle.)
MIKAEL JANTUNEN 9
Melko tasaisen joukkueen paras pelaaja ja ylivoimaisesti varmin pallonkäsittelijä (mikä on huolestuttavaa). Jantunen on kypsynyt tulisissa euroliemissä sen luokan ammattilaiseksi, että hänen voi aina luottaa pelaavan tasollaan kummassakin päässä. Micken koripalloilullinen perusluonne on kuitenkin ns. glue guy, eikä hänelle voi missään nimessä sälyttää vastuuta joukkueen kannattelemisesta skoraamalla, vaikka taitoa onkin. Todella raakaa levypallotaistelua ja (myös) näkymätöntä työtä läpi kisojen - ja mikä tärkeintä, johtamista esimerkillä. Hieno mies ja Elias Valtosen ohella myyttisen Susijengi-hengen henkilöitymä näissä kisoissa.
LAURI MARKKANEN 6
Tässä sitten Jantusen täydellinen vastakohta. Roolipelaajaksi vajonnut Lauri ei johtanut esimerkillä tai muutenkaan. Väläytteli ajoittain satunnaisilla NBA-tason suorituksilla, kun eteen sattui tarpeeksi hidas mörssäri, mutta muun ajan laahusti ja hölkkäili hajamielisen oloisena ja "puolusti" jalat suorana. Missään vaiheessa Markkanen ei tuntunut kentällä oikein syttyvän näihin kisoihin tai edes välierään, mikä on Suomen koripallon keulakuvalta käsittämätöntä - varsinkin, kun mies ei todellakaan ole saanut pelata liikaa kilpailullista koripalloa viime vuosina. Kentällä nähtiin myös yllättävän paljon ylimielisen oloista Lauria, joka lähti turhaan sekoilemaan pallon kanssa takakentällä ja urputti turnauksen aikana tuomareille enemmän kuin koko NBA-urallaan tähän mennessä.
Hyökkäyspään puutteet ovat ne samat kuin ennenkin, joten niistä on turha jauhaa enempää, mutta henkilökohtaisesti olin todella pettynyt Markkasen äärimmäisen pehmeään ja löysään pakkiin sekä levypallopeliin. Aivan kuin Lauriin olisi tarttunut tankkaavassa Utahissa kummallista välinpitämättömyyttä ja haluttomuutta pistää kroppaa likoon puolustuspäässä. Noilla fyysisillä ominaisuuksilla pitäisi olla europeleissä korin läheisyydessä todellinen monsteri. Nyt nähtiin keiju. Olivatko Laurin viimeiset arvokisat? Motivaatiosta päätellen kyllä.
ELIAS VALTONEN 9
Hienot kisat. Likaisen työn tekijäksi ja puolustajaksi ammattilaisurallaan profiloitunut Valtonen hoiti ne hommat Jantusen tapaan kovalla työmoraalilla, mutta kesti myös järjettömät hyökkäyspään paineet ja kykeni vastuunottoon juuri niillä hetkillä, kun valot olivat kirkkaimmillaan. Toivottavasti nämä kisat heijastuvat myös Euran miehen seurajoukkuehommiin niin, että korinteko nousee jälleen suurempaan osaan kokonaispaletissa. Taita todellakin on, itseluottamusta ja uskoa vaan tarvitaan.
MIIKKA MUURINEN 9
Muurisen kokonaisarvosanaa punnitessa pitää muistaa, että tämä oli käytännössä pojan ensimmäinen kosketus erittäin kovatasoiseen aikuisten kv-huippukorikseen. Siihen nähden suoritus oli keskeneräisellä kropalla operoivalta Muuriselta todella hurja, vaikka mukaan mahtui vähemmän yllättävästi myös sekoilua, mokailua ja puhtaan kokemattomuuden aiheuttamia virheitä. Miikan pää ei kuitenkaan painunut, eikä mokia jääty murehtimaan. Se lupaa erittäin hyvää ammattilaisuraa ajatellen. On absurdia, että kaveri menee vielä ensi kaudeksi pelailemaan lasten kanssa high schooliin.
ANDRE GUSTAVSON 7
Täytti paikkansa heikompia joukkueita vastaan, mutta huippujengejä vastaan tulikin sitten täystyrmäys. Viimeisissä peleissä Gustavsson oli käytännössä kategoriassa "unplayable", vaikka Tuovi miestä kentälle ajoittain juoksuttikin. Suurin ongelma on hyökkäysuhan totaalinen puute kovalla kv-tasolla, ja sehän ei ole pelkästään yhden pelaajan ongelma, vaan koko viisikon. Gustavson nähtäneen jatkossakin maajoukkueessa, mutta kyllähän nämä kisat jonkinlainen tasonpaalutus olivat.
ALEXANDER MADSEN 6
Jos Madsen toivoi näistä kisoista boostia seurajoukkueneuvotteluille, taisi tuloksena olla aikamoinen pettymys. Vajosi täysin statistiksi jo aikaisessa vaiheessa, ja Gustavsonin tapaan ei käytännössä ollut enää peluutettavissa huippujoukkueita vastaan. Madsenin ura lienee loppusuoralla ja nämä taisivat olla hyvästit myös maajoukkueelle. Nuorempaa sisään.
OLIVIER NKAMHOUA 8
Ollin kokonaisarvosana oli yksi hankalimmista. Toisaalta mies pelasi kisat kovalla sykkeellä ja yrityksellä ja pisti ratkaisevilla hetkillä kovia kolkkeja säkkiin, toisaalta taas mukana oli liikaa putkikatseisuutta (jopa itsekkyyttä) ja kuvioiden rikkomista järjettömillä ratkaisuilla. Juuttui kisoissa jatkuvasti tweeneriksi, eli jäi pahasti pieneksi korin alla ja hitaaksi kaarella. Viimeistelyssä pahoja ongelmia tällä tasolla, kuten monella muullakin Susijengin pelaajalla. Pallonkäsittely ja syötöt aiheuttivat koko ajan hiuksianostattavia tilanteita.
SASU SALIN 8
Toinen erittäin vaikea arvosana, ja koska en anna puolikkaita pisteitä, lipsahtakoon nyt sitten alaspäin kasiksi. Susijengin pitkäaikaisen sielun kisat olivat vuoristorataa - hurjia suorituksia paineen alla, mutta myös täyttä näkymättömyyttä, turhia virheitä ja surkeaa perässäjuoksua kaarella. Koskaan ei oikein tiennyt mitä sieltä on missäkin pelissä tulossa, ja se on ymmärrettävästi valmennusjohdolle hankala paikka. Ikä painaa selvästi jo jalkoja, ja Salinin maju-tulevaisuus on hämärän peitossa. Mies on kuitenkin tehnyt hurjan uran myös tällä rintamalla ja ollut aina valmis vastuunottoon, mistä hänelle kättä lippaan.
MIRO LITTLE 9
Näiden kisojen hyvänmielen tarina. Uskomaton tasonnosto turnauksen edetessä. En tiedä oliko kyse kovaan vastukseen ja pelin tahtiin tottumisesta vai jostain klassisesta suonenvedosta, mutta Miro pelasi kaksi uransa parasta ottelua peräkkäin todella kovissa paikoissa. Sitä on pakko kunnioittaa. Littlen ammattilaisuran kannalta kaukoheiton asettuminen uomiinsa on ehkä tärkein asia, ja ainakin nämä kisat lupaavat todella hyvää sillä saralla. Edelleen Mirolla on vaikeuksia luoda etua puolen kentän pelissä, mutta oikeasti, näiden loppusuoran onnistumisten jälkeen ei voi olla liian kriittinen.
EDON MAXHUNI 8
On aivan käsittämätöntä, että Suomi ei yrittänyt määrätietoisesti luoda kaaren takaa tulessa olleelle Maxhunille enemmän selkeitä heittopaikkoja. Mies kun on ehdottomasti parhaimmillaan nimenomaan heittäjänä, ei pelinrakentajana. Suomen muiden takamiesten tapaan Edon ei pystynyt luomaan etuja tai voittamaan matchuppejaan puolen kentän pelissä, ja puolustuspäässä miestä vietiin säännöllisesti kuin märkää rättiä. Hieman epätasaiset kisat, mutta kovaa taistelua kropan sallimalla tasolla.
JACOB GRANDISON 8
Jäi paljolti pieneksi ja hitaaksi, mutta väläytteli muutamilla kriittisillä hetkillä, mistä pisteet. Grandison oli yksi monista Susijengin kaaripelaajista, joilta edunluonti ei onnistunut millään keinoin. Kohtuulliset kisat odotuksiin nähden.
ILARI SEPPÄLÄ 7
Statisti, ei juuri sanottavaa.
