Vs: Susijengi Montpellierissä 2015
Kisat pulkassa, joten on yhteenvedon aika.
Susijengi pelasi ajoittain loistavaa korista. Israel ja Puola matsi olivat joukkuetasolla vähän heikompia. Jälkikäteen tulee mieleen, että säästelikö valmennusjohto Puola matsissa - muutenkin kun Jamarin kanssa? Espanja osoittautui nimittäin lopulta kisojen kovimmaksi joukkueeksi ja olisi tullut Puola-voitolla vastaan heti ensimmäisessä pudotusottelussa.
Serbia matsissa Suomi oli erinomaisesti mukana. Radulijcan sisäpeli oli liikaa, kuten jo moni todennut. Toisaalta hatunnosto hänelle hyvästä matsista. Pisti jopa puolihookeja sisään välillä aika ahdistettuna. Fakta on kuitenkin se, että Suomi oli vain 2 pinnaa perässä ihan 3. jakson lopussa, kun Koponen loukkaantui. Jos peli olisi ollut tasan vielä 4. jakson puolivälissä, serbialaisten päässä olisi alkanut kiristää, ei suomalaisten. Jo nyt Dordevic kuumeni aika paljon, ennenkuin Serbia lopulta otti matsin haltuun. Jossittelu kuuluu penkkiurheiluun, ja tässä tapauksessa ei voi välttyä jossittelemasta sillä, mitä olisi tapahtunut jos Suomen joukkueen kenraali ja pelin sielu Koponen ei olisi loukkaantunut.
Suomen joukkueen pelaajia analysoin jo aiemmin ja siltä osin ei paljon lisättävää. Sasun suoritus on kuitenkin pakko tuoda esiin. Hän pelasi kisat aivan uskomattoman korkealla tasolla molemmissa päissä kenttää, Serbia-matsi tietysti kirsikkana kakun päällä. Nuutisen nousu avainpelaajiksi oli myös mainio. Yleisö ei turhaan palkinnut joukkueen taistelijaa huudoillaan. Jamar Wilsonista tiedettiin, että hän on kova viimeistelijä ja iso apu joukkueelle, mutta se taso millä hän pärjäsi Europaan huippuja vastaan korin alla ajoissa, sekä myös puolustuksen hienoilla riistoillaan, yllätti positiivisesti. Jamar myös valloitti Susijengi-fanit esityksillään niin kentällä kuin kentän ulkopuolella. Ihme, jos ensi vuodeksi ei löydy hyvää sopimusta Euroopasta. Erik Murphy oli myös loistava molemmissa päissä kenttää. Koposen heittopeli ei ollut ihan Bilbaon tasolla, johtui varmaan osin kovasta puolustuksesta, mutta muuten pelasi taas hienot kisat ja oli Suomen tärkein pelaaja. Kottia arvosteltiin välillä tälläkin palastalla kovasti, mutta mielestäni oli taas puolustuksessa erinomainen ja täytti paikkansa hyvin. Myös Huff pelasi hyvät kisat. Kaunisto täytti paikkansa myös erittäin hyvin - vainu levypalloihin, sekä muutama kolmonen.
Leen pehmeyttä ja viimeistelyä korin alla moni arvosteli, joka hieman ihmetyttää, sillä Junnun heittoprosentti koko kisojen osalta oli 55%, eli kelpo suoritus vastus huomioiden. Toki tästä huolimatta odotukset olivat varmaan korkeamalla miehellä itselläänkin kokonaisuuden osalta. Hienoa, että sopimus tuli taas EuroCup joukkueeseen. Tuttu ympäristö tuo toivottavasti taas riittävästi peliminuutteja, jotta kehitys jatkuu.
Koivisto ei osunut, sen näkee tilastoista, ja tietysti Koripallo.comin arvostelijoista. Mutta kuten viimeksi jo kirjoitin, jostain kumman syystä hänen +/- -tilasto on kuitenkin parempi kuin koko joukkueen. Eli hänen aikanaan pelisuoritus ei laskenut, päinvastoin. Vaikka Koivisto ei ole tunnettu 1-1 vastaan puolustuksestaan, hän selvästi tekee asioita kentällä, joista on joukkueelle hyötyä. Mm. sijoittumalla oikein sekä hyökkäyksessä, että puolustuksessa. Toistan aiemmin sanomani, valmentajilla mukava tehtävä, jos rotaation 9. tai 10. pelaaja ei sekoita peliä, vaan jopa parantaa joukkueen suoritusta. Tästä huolimatta oletettavasti kaikki odottivat enemmän, mies itse mukaanlukien. Toivotaan, että loukkaantumiset nyt takana, ensi kaudella isot minuutit, ja Susijengiin palaa jälleen tunnetun tarkka kaukoheittäjä.
Koko kisojen osalta Espanja siis korjasi potin. Oliko Espanja-Ranska matsi kisojen todellinen finaali? Ainakin yksi upeimmista matseista, joita itse olen koripallossa nähnyt. Pau Gasol osoitti olevansa ehkä yksi parhaita eurooppalaisia pelaajia kautta aikojen. Vai voisiko näillä meriiteillä alkaa puhua jo siitä, että hän on se kaikkein paras? 2 NBA:n mestaruutta, useita All-Star-nimityksiä. 1 Maailmanmestaruus ja MVP niissä kisoissa. 3 Euroopan mestaruutta, joissa 2 x MVP. 2 Olympiahopeaa, joissa molemmissa finaaleissa saivat aikaan upean ottelun USA huippujoukkueita vastaan. Ennen NBA:han lähtöä lisäksi muutama Espanjan mestaruus. Kenellä eurooppalaisella pelaajalla on paremmat meriitit?
(Jotkut NBA:n seuraajat joskus arvostelevat Gasolia pehmeäksi. Oma tulkintani on, että kyse on lähinnä siitä, ettei Gasolin tyyli ole tuoda itseään esille samanlailla kuin moni ison egon omaava NBA-peluri. Kentällä hän on kovuutensa osoittanut. Esim. yhtenä vuotena, kun Lakers hävisi finlaalit ja Gasol sai kuraa niskaan, syy hänen pienentyneisiin pistemääriinsä finaalissa oli lähinnä se, että Kobe päätti pelata sankarikoripalloa huonoilla heittoprosenteilla. Pau sai tämän seurauksena selvästi vähemmän heittoja, jotka tosin laittoi sisään normaalin hyvillä prosenteilla silloinkin.)
Espanja ei ollut myöskään pelkästään Gasolin varassa. Fernandez oli erinomainen, silloin kun selkä antoi periksi pelata. Takakentän Rodriguez ja Llul oli myös erinomainen kaksikko. Llullin pelasi hurjat minuutit ja koko ajan sata lasissa.
Ranskalla oli Parkerin mielestä kaikkien aikojen joukkue. Vaikka Espanja-Ranska matsi olikin upea, siinä starat vähän pettivät. Etenkin heittopeli oli surkeaa. Olivatko kotikisojen paineet liikaa? Toisaalta antaisin arvoa etenkin Espanjan puolustukselle, sillä kyllähän Parker, Diaw, De Colo ja kumppanit ovat jo aiemminkin tiukoissa paikoissa olleet ja näyttäneet, että kantti pitää.
Muiden joukkueiden osalta Tsekin Vesely ja etenkin Satoransky yllättivät ainakin minut täysin. Tsekeiltä kova suoritus. Toisaalta olisi ollut herkullinen ajatus, mitä olisi tapahtunut, jos Koponen olisi pysynyt terveenä, Susijengi pakottanut Serbian selkä seinää vastaan, ja voittanut niukasti. Suomi ja Tsekki olisivat pelanneet paikasta välieriin. Huh huh. Ainakin optimisuorituksella ollaan jo todella lähellä sitä absoluuttista huippua.
Ja vielä loppuun Susijengin tulevaisuudesta. Tilanne näyttää erittäin hyvältä. Joukkueen runko on hyvässä iässä. Kotilta saadaan varmastikin vielä yhdet kisat. Huffilta ilman muuta. Alex Murphy olisi jo nyt ollut selkeä vahvistus ja rotaatiopelaaja. Jotkut peräänkuuluttivat Suomelle isoa mörköä ala Raduljica, mutta ei se ole mielestäni välttämätöntä. Jos esimerkiksi Markkanen (211 cm) jatkaa kehittymistään ja saa lihasta 5 - 10 kg lisää, mikä on oletettavaa, on hän jo riittävän kokoinen pärjätäkseen korin alla sekä puolustuksessa, että hyökkäyksessä. Kisojen MVP Pau Gasol on 213 cm ja 113 kg, eli ei mikään Raduljica hänkään, vaikka pitkä kaveri onkin. Tsekin Vesely on toinen hyvä esimerkki erittäin kovat kisat pelanneesta hyvin liikkuvasta ja taitavasta sentteristä, joka ei kuitenkaan ole kovin massiivinen kaveri. Myöskin Susijengin vahvuudet puoltavat sitä, että joukkueen kaikki pelaajat ovat erittäin hyvin liikkuvia.
Vedetään hetki henkeä, kannatetaan Korisliigaa sekä susijengiläisiä maailmalla, ja odotellaan mielenkiinnolla ensi kesää/syksyä.