Suomen koripallomaajoukkue karsii olympiapaikasta Espanjan Valenciassa. Kristian Palotie kertoo, miksi Miikka Muurinen, 17, on suurin lupaus sitten Lauri Markkasen.
www.is.fi
Hyvä juttu, mutta muutamaa asiantuntija-arviota hieman saivarrellen/tylsistyneenä haastaisin:
1
. – Miksei johonkin Laurin kaltaiseen huippunumeroonkin olisi mahdollisuuksia, on tietenkin, mutta vielä hän on samanikäistä Lauria jäljessä. Laurin heitto oli jo silloin parempi ja hän on muutaman sentin pidempi, Palotie luettelee.
Tässä pitäisi mennä nyt vuoteen 2014 ja esimerkiksi U18 B-divisioonan EM-kisoihin, jos vertailua haluaisi tehdä. Noita pelejä ei taida helposti löytyä, mutta en ole täysin vakuuttunut tuosta jäljessä olosta. Markkanenkaan ei ollut 17-vuotiaana vielä täyttä pituuttaan saavuttanut (oli tuolloin todnäk hyvin samanpituinen kuin Muurinen nyt) ja Muurisen ulottuvuus lienee jo nyt Markkasen vastaavaa isompi. Vertailua voi tehdä myös Suomen vuoden 2014 MM-kisarosterin kautta. Jos Markkanen oli kokonaisvaltaisesti Muurista edellä tuolloin, niin miksei häntä nähty noissa kisoissa? Bilbaossa Suomen joukkueessa pelasi kuitenkin pienessä roolissa Matti Nuutinen ja sinällään oikeutetulle jäähyväismatkalle lähtenyt 38-vuotias Hanno Möttölä.
Markkasen heittotaito on tietysti aina ollut täysin poikkeuksellinen ja vaikka Muurisella teknistä sulavuutta ja pehmeyttä heitossaan onkin, niin prosenteissa se ei ole vielä missään näkynyt, ei edes vapaaheittojen osalta. Mutta jos äärimmäisen tärkeä heittotaito jätetään laskuista pois, niin Muurinen on mielestäni kymmenen vuoden takaista Markkasta edellä suht monellakin osa-alueella. Tämä ei tietenkään tarkoita ollenkaan, että tästä eteenpäin Muurisen kehitys kulkisi samaan tapaan kuin Markkasella aikanaan. Ja tämä seuraavien vuosien kehityskulku nuoren miehen tulevaisuuden koripalloilijana tulee aika pitkälti määrittämään.
2.
– Painopiste on vielä tosi korkealla, ruutia on saatava. Mielenkiintoista nähdä, miten hänen kroppaansa aletaan tästä rakentaa. Nopeus ja urheilullisuus halutaan varmasti maksimoida, mutta hartiat levenevät varmasti.
Painopisteet ovat tietenkin oikeastaan jokaisella tuon kokoisella pelaajalla kasvuvaiheessa korkealla, mutta Muurisen peliasento 1 vs 1 haastotilanteissa on mielestäni itse asiassa huomiotaherättävän tasapainoinen. Tässä kun olen hieman seuraillut Suomen U18 ja U20 maajoukkueiden pelejä, niin voisin luetelella tähän kymmenkunta Muurista lyhyempää ja vanhempaa vauhdikkaassa kehitysiässä olevaa suomalaista pelaajaa, jolla on tässä enemmän haasteita/kehitettävää. Sivuttaisliikkujana Muurinen ei ole kuitenkaan täysin ymmärrettävästi ainakaan vielä hyvä.
3. – Mikael Jantunen on joukkueen paras pelaaja. Hän on kaikkien aikojen listalla varmaan jo Markkasen, Hanno Möttölän, Petteri Koposen ja Teemu Rannikon jälkeen seuraavassa ryhmässä, samassa kategoriassa Shawn Huffin ja Sasu Salinin kanssa.
En ihan tiedä, mistä listasta tässä on kyse, mutta Markkanen kuuluu tietenkin millä tahansa listalla aivan omaan ryhmäänsä. Toisaalta suomalaisia huippupelaajia on ollut loppujen lopuksi niin vähän viimeisen 20-vuoden aikana, että kovin selväpiirteisiä kategorioita ei saa mielestäni oikein muodostettuakaan. Mikael Jantusen mennyt kausi ja kyseinen taso on kuitenkin täysin selvästi Shawn Huffin parhaita Saksan vuosia edellä. Maaotteluissakaan en muista Huffin esiintyneen yhtä kokonaisvaltaisesti kuin Jantusen tänä vuonna parhaimmillaan, vaikka Huffin kokonaispanos maajoukkueelle vuosien saatossa onkin poikkeuksellinen. Paris Basketball, jonka aloitusviisikossa Jantunen hääräili, oli mielestäni ja suht selvästi Euroopan top-10 (maailman top-40) joukkue tänä vuonna. Vain Hanno Möttölä on pelannut Euroopan tasolla selvästi paremmassa joukkueessa, Petteri Koponen vuosia suurinpiirtein samantasoisessa.