On muuten noussut naapurimaiden pelaajatuotannon taso aivan älyttömästi viime vuosina. Tuossa on noita pelaajia mainittukin, mutta jos Ruotsi esimerkiksi saisi kasattua parhaan mahdollisen joukkueen, niin siellä olisi nykyisten pelaajien lisäksi myös Larsson, Cadeau, Jerebko ja Taylor sekä tuntemattomammista NCAA-pelaajista varmaan ainakin Ali Dibba, Kenny Pohto ja Will Berg.
Virolaisia tuossa on jo mainittukin, mutta lisäksi Arizonassa pelaava Henri Veesaar on ainakin pakko nimeltä mainita. Potentiaalinen NBA-pelaaja hänkin.
Tämä asiantila on ollut mielestäni nähtävissä jo muutaman vuoden ajan. Ja muutaman vuoden päästä voidaan lisätä Ruotsin ja Viron lisäksi tälle listalle kukaties myös lähimaista Tanska ja Islanti, jotka eivät ole ehkä yhtä vahvoja, mutta heidän lajikulttuurin ohkaisuus/pienuus huomoiden, kuitenkin tavallaan tulossa vain muutaman vuoden tuota Viron ja Ruotsin junaa jäljessä.
Mielenkiintoista tässä tilanteessa on se, että nuorisomaajoukkueiden menestystä katsottaessa Suomi on ollut viimeisen viiden, kymmenen tai kahdenkymmenen (miten vaan) vuoden aikana selvästi menestynein maa tästä porukasta U16 ja U18 -ikäluokissa. Voikin mielestäni ehkä kysyä, että onko tuo Suomen poikapuolen nuorisomaajoukkuemenestys (hissitaso A- ja B-divisioonien välillä) saavutettu järkevällä strategialla?
Mielestäni on nimittäin niin, että Suomen nuorisomaajoukkuejärjestelmä ja -pelitavat eivät pyri ensisijaisesti (tai edes toissijaisesti) kehittämään yksilöitä vaan maksimoimaan joukkueen menestyksen selkeällä roolituksella ja tinkimättömällä yhteispelillä.
Voittaminen ja siihen kasvaminen on tietysti ensisijaisen tärkeää, mutta kun vaikuttaisi vähän siltä, että kun tämä nykyinen joukkueen suorituskyvyn optimointi riittää parhaimmillaan B-tason mitaleille ja A-tasolla sijoille 10-16, niin ei tuossa sitä varsinaista voittamistakaan aivan hirveästi ole päässyt tapahtumaan ellei tuota B-tason menestystä sellaiseksi lasketa.
Vähintään toivoisin, että Suomessa lakattaisiin jankuttamasta siitä iänikuisesta
"kansainvälisestä pelitemmosta" ja siihen sopeutumisesta, ja aloitettaisiin katsomaan, että minkälaista taito-, fysiikka- ja pelirohkeusvajetta suomalaisilla pelaajilla johdonmukaisesti on vaikkapa tuohon Euroopan huipputasoon nähden.
PS (Edit). Jos Pohjoismaista kokoaisi näinä vuosina yhteismaajoukkueen, niin sillä oltaisiin aika lähellä mitalisuosikkia EM-kisoissa.
1. Shields
2. Lundberg
3. Larsson
4. Jantunen
5. Markkanen
Penkiltä tai aloitukseenkin:
3. Klintman
5. Birgander/Hlinason
1. Håkansson
2. Hermansson
4./5. Nkamhoua
3. Valtonen
Taylor taitaa olla eläköitynyt ja Cadeau on ollut jonkinmoinen pettymys NCAA:ssa (ekalla kaudella kolmoset eivät uponneet ja tällä kaudella mies menettää palloa jatkuvasti).
