Puhut nyt eri asiasta. Aiemmassa kirjoituksessa kritisoit joukkueen valintaa, et peluutusta
Kritiikki ei ole kiellettyä ja on jopa suotavaakin mutta sen ohella pitää olla jotakin muutosehdotuksia. Siispä ehdotuksia tänne ...
Eli onko ainoa konkreettinen ehdotuksesi staffin vaihto? ja keitähän he mahtaisivat olla?
Malakias tuossa jo aika fiksusti vastasi ja avasi tätä asiaa. HBA-toiminta on ollut ja sen pitää olla akatemiatoimintaa, joka tähtää pelaajien kehittämiseen hyvässä toimintaympäristössä ilman hirveää tulospainetta. Maajoukkuetoiminta taas on ja sen pitää olla kilpaurheilua, johon liittyy myös tulospaineet. Vaikka Salminen on luopunut HBA-vetovastuusta, oli hän siinä kuitenkin tuossa tuplaroolissa monta vuotta. Kyllä Suomesta valmentajia löytyy, eli jos Salminen ei kerran saa tulosta tehtyä, on aika valmentajaa vaihtaa. Naisten maajoukkue on panostuksiin nähden aivan liian matalalla tasolla tällä hetkellä ja tästä käsittääkseni vastaa päävalmentaja.
Lisäksi kiinnittäisin huomiota tähän ajatusharhaan, että pitää koko ajan tulla tosi nuoria pelaajia naisten maajoukkueeseen. Näin toimien pysytään tällä matalalla tasolla. On syytä pohtia, että miksi ei 24+ -vuotiaat (jotka ovat myös vielä nuoria) muodosta maajoukkueen runkoa ja joukkueessa voisi olla 1-2 HBA-ikäistä kasvamassa joukkueeseen. Nyt on valittu tämä tie, että vanhempia pelaajia ei juuri maajoukkueessa nähdä (syitä pitäisi analysoida ja miettiä, mikä rooli tässä on päävalmentajan persoonalla ja käytöksellä) eikä menestystä liioin tule. Naapurimaassamme Ruotsissa on valittu erilainen tie. Tästä pieni kertaus:
Siellä ensinnäkin on liitosssa palkattu täyspäiväinen työntekijä naisten liigan markkinointiin ja viestintään, koska nähdään vahva kotimainen liiga ensiarvoisen tärkeäksi maajoukkuetta ajatellen. Maajoukkueita ei eritellä korvausten suhteen sukupuolen mukaan. Samoin jaetaan tasan ne rahat, joilla kilpailuihin osallistutaan. Matkustetaan samantasoisesti, asutaan ja ruokaillaan samantasoisesti. Liiga-organisaatiota on päämäärätietoisesti kehitetty sekä liiton, että liigan itsensä taholta. Tässä meillä olisi vielä paljon tekemistä.
Nuorisomaajoukkueissa on keskitytty siihen, että löydetään talenttia ja tässä he ovat tyttöjen puolella onnistuneet vallan mainiosti. Ja tämä sen vuoksi, että parhaat pelaajat ovat mukana. Akatemioita on myös Ruotsin puolella ja naispelaajat yleensä pysyvät maassa vähintään 19-vuotiaiksi. Sitten on vuorossa college tai eurooppalaiset ammattilaisseurat. Ruotsalaisia naisia pelaa yli 30 ammattilaisina maan ulkopuolella ja 30-40 on yliopistoissa USA:ssa.
Ruotsalaiset vertaavat omaa toimintaansa eurooppalaisiin huippumaihin ja ovat tulleet siihen tulokseen, että vahva kotimainen liiga olisi syytä olla. Samoin siellä on havahduttu siihen, että kun pelaaja päättää lähteä esim. yliopistoon, niin se ei aina välttämättä ole hyvä ratkaisu, koska he voivat päätyä sellaisiin tilanteisiin, jotka eivät ole heidän kehitykselleen niin eduksi. Tämä on yksi kehityskohde naapurissa.
Ruotsin naiset pelasivat EM-kisoissa, joten olisi varsin hyvä bench mark -kohde myös meille. Pelaajien ikähaitari maajoukkueessa on vähän jotakin muuta kuin meillä, kokeneita sarjajyriä mukana samoin kuin esim. nuori Emma Johansson. Ehkä eksyin aiheesta, mutta olen täysin varma, että meillä voitaisiin pystyä parempaan kuin mitä nyt nähdään. Ja ihmettelen suuresti, jos mitään ongelmaa ei nykytilanteessa nähdä.
