Tätä keskustelua naisten maajoukkueen tilasta on käyty jo vuosia tai yritetty käydä. Eihän se mihinkään johda. Tännekin on tuotu taas hyviä tilastonostoja, jotka kertovat, että mikä on fakta. Ne vain kumotaan mielipiteillä, esim. puolustuspelin parantumisesta ei ole mitään fakta näyttöä. Onko hyökkäyspeli jotenkin toisarvoista? Kehittääkö nykyinen pelitapa pelaajia ja valmistaako se heitä eteenpäin? Lisäksi se, että surffarit on heitetty pois. Kaikille ei anneta tällä hetkellä edes mahdollisuutta. Maajoukkueeseen on luotu aivan oma valintakriteeristö, ei osaamiseen liittyviä valintoja. Missä ovat heittotaitoiset pelaajat? Mutta keskustelu on vain turhaa, sillä suomalainen naiskoripallo on mennyt viime vuodet ja tulee menemään seuraavatkin vuodet ilman mitään muutoksia, ilman kriittistä tarkastelua. Liitto on luonut eläkevirkasysteemin ja sisäpiirin, jossa ei tuloksella ole mitään merkitystä tai millään muullakaan. Vakava keskustelu koripalloliiton ja seurojen välillä on unohdettu. Lisäksi naisten maajoukkuetoiminta on isossa kuvassa vain pieni osa suomalaista nais- ja tyttökoripalloa, joka todellisuudessa on todella vaikeassa tilanteessa. Mutta tätäkään liiton toimistossa ei myönnetä, eikä nähdä.
Nyt valittu liiton linja pohjaa neljään asiaan:
1. Nykyinen päävalmentaja - suomalainen valmentajakoulutus ei nähtävästi tuota muita hyviä valmentajia. Eläkevirka, tästä ei voi olla, eikä saa olla eri mieltä. Onko tämä todellista? Seurajoukkueissakin kilpailullinen haaste ja tulosvaatimus ovat kovempia. Turha selitellä, että onko ketään parempia ehdokkaita. Jos ei muka ole, niin kyllä on heikko valmentajatilanne. Eikö HKVT tuota valmentajia? Joku sanoi, että välillä olisi hyvä katsoa peiliin.
2. HBA, Mäkelänrinteen lukio - vain sieltä tulee hyviä pelaajia ja jonne on saatava kaikki potentiaaliset pelaajat. Lisäksi vain siellä on hyviä valmentajia ja saa hyvän lukiokoulutuksenkin. Ihmettelen, että miksi seurojen kannattaa tehdä kilpamuotoista yli 15 vuotiaiden tyttöjen toimintaa. HBA rekrytoi yhteiskunnan varoilla kuitenkin seurojen huiput itselleen. Nytkin kun katsoo, niin ei näytä korisliigaseurojen tilanne pelaajien osalta hyvältä. Mutta liiton mielestä tärkeintä on se, että HBAlla on enemmän pelaajia. Luulin että Honka ja Pyrintö ovat Suomessa organisaatioita, jotka pystyvät kehittämään pelaajia, mutta niin ei nähtävästi olekaan, jos Taponen, Seppälä, Sandvik, Aarnisalo on tärkeää saada HBA:han. Herää vain kysymys, että miksi? Kai se totuus on sitten se, että seuratoiminta on heikkoa Suomessa. Tsemppiä seuroille. Hyvä yritys, mutta se ei riitä.
3. NCAA, NAIA: Pelaajat jenkkeihin, linja on valittu. Koulujen koripalloilullisella tasolla ei ole mitään merkitystä tai sillä, että onko se pelaajalle hyvä paikka. Nyt on nähty, että linja on tuottanut paljon lopettaneita pelaajia, mutta eihän nyt Hukkaprosentti haittaakaan. Ainahan ei voi onnistua. Tärkeintä on se, että pelaajat menevät sinne ja pelaavat tai eivät pelaa sen jälkeen. Kunhan ainakin saavat hyvän akateemisen koulutuksen ja elämänkokemusta.
4. Mahdollisimman vähän ulkomaalaisia pelaajia Suomessa - Tärkeää on saada kotimaiset pelaajat ulkomaille minne tahansa ja rajoittaa ulkomaalaisten pelaajien tuloa Suomeen. Nyt olisi hyvä miettiä, että pitäisikö seuroille antaa mahdollisuus rekrytoida Suomeen alle 20 vuotiaita eurooppalaisia pelaajia, joita ei lasketa ulkomaalaiskiintiöön, koska muuten eivät pelaajat tässä systeemissä kotimaiseen sarjaan riitä. Sehän ei voi olla kuitenkaan hyvä juttu, koska sehän lisää kilpailua ja tänne eksyy joku ulkomaalainenkin. Ulkomaalaisethan ovat aina kaiken pahan alku ja juuri, maksavatkin vielä.
Mutta niinkuin alussa sanoin, niin tämä keskustelu on turhaa, koska mikään ei muutu, ei mj.toiminnassa, ei naisten korisliigassa, ei naiskoripallossa, ei liiton suhtautumisessa naiskoripalloon. Joten annetaan olla. Tuntuu vain niin turhauttavalta.