Vs: Tampereen Pyrintö 2013-14: Paluumuuttajien toinen tuleminen
Olipahan taas tän syksyn tarpeiksi perieurooppalaista askelmerkkipalloa. En ihmettelis vaikka Jekabpilsin vaihtopenkillä olis ollu jannu sekuntikellon kanssa huutamassa, milloin pitää syöttää mihinkin.
No, koko jengi kyllä liikkui lakkaamatta ja pallo löysi nopeasti vapaan miehen, yleensä kaarelta. Takamiehet taas eivät korille ajaessaan luottaneet nopeuteen (jota ei juuri ollut) tai taitoon, vaan työnsivät puolustajaa vapaalla kädellä palleaan niin kauan että tilaa tuli. Masentavan näköistä, ja vielä masentavampaa on että tuomarit sallivat tuon. Vapaan käden käyttö on koripallon syöpä.
Tilanteet Jekabpils pelasi kyllä Baltian koriskulttuurille tyypillisesti loppuun asti, mistä siunaantui ylimääräisiä heittopaikkoja, kun palloa läpsittiin hyökkäyslevyistä takaisin kaarelle kuin lentismatsissa.
BJ Raymond pelasi hyökkäyspäässä hyvän matsin (vaikka edelleen saisi pysyä selvästi lähempänä koria varsinkin Nikkilän ollessa vaihdossa), mutta jatkuva nukahtelu ja myöhästely puolustuksessa raastaa katsojan hermoja. Mies ottaa myös näyttävästi sellaiset levypallot jotka putoavat suoraan syliin, mutta ei tainnut kertaakaan sulkea ketään, mikä kostautui jatkuvasti.
Onneksi Pyrinnöllä alkaa olla niin kova rutiini voittamisessa, että ns. Pyynikin Taika (ilmiö, jossa 10 pinnaa tappiolla oleva vastustaja alkaa viimeisen minuutin aikana upottaa kaikki mahdolliset ja mahdottomat heitot) ei enää ole todellinen uhka.