Vs: Tampereen Pyrintö 2014-2015
Nostetaas ketjun tasoa hieman JOEn horinoiden jälkeen.
Pyrinnön Salo-matsille ei kukaan vaivautunut tekemään otsikkoa, mutta tässä muutamia hajanaisia ajatuksia:
Parrom ei vakuuttanut. Kaverinhan olisi kuulemma omasta mielestään pitänyt olla Arizona-uransa jälkeen NBA-varaus. En tiedä kuka vastuuton tuollaisia ajatuksia miehen korvaan on kuiskinut, mutta noilla jaloilla NBA-mahdollisuudet ovat samaa luokkaa kuin esim. minulla. Hitaan ja raskaan näköistä liikehdintää varsinkin pelipaikkaan suhteutettuna, ja korirenkaan alapuolella pysyttiin tukevasti.
Jonkinlaisena plussana voi mainita, että Parrom oli sinänsä usein oikeassa paikassa oikeaan aikaan vastaanottamassa syöttöjä. Tätä tietysti voi odottaakin pelaajalta, joka yliopistossa joutui keskittymään enimmäkseen pallottomaan peliin. Mikään ratkaisija tai vastuunkantaja ei kuitenkaan todellakaan ole kyseessä, ja siksi Pyrinnön hehkutukset "puuttuvasta palasesta" kuulostavat lähinnä kriisiviestinnältä.
En myöskään tykännyt Parromin laiskasta ja melko haluttomasta kehonkielestä - nyt pelattiin kuitenkin matsia, jossa miehen olisi pitänyt tehdä hyvä ensivaikutelma kotiyleisöön.
---
Heittokäden peukalo tukevasti teipattuna pelannut Damon ei saanut aikaiseksi ainoatakaan pelitilannekoria - ainakaan minä en muista tällaista tapahtuneen koskaan aikaisemmin. Toivottavasti tuo ei nyt ole mikään pidempiaikainen vamma.
Pyrinnön paras pelaaja Lehdon ohella oli Palmi, joka ansaitsisi tällä kaudella ehdottomasti aloitusviisikkopaikan. Damonia tai Parromia ei vaan taida syrjäyttää mikään maailman ihme, vaikka syitä löytyisi kasapäin. Mutta näinhän tämä Pyrinnössä menee.
Sandbergin ainoa ase hyökkäyspäässä tuntuu olevan pick-and-pop -hypäri - mutta silloinkin vain, jos kukaan ei vaivaudu miestä puolustamaan. Ulottuvuuden puute haittaa jatkuvasti kummassakin päässä.
Divaritasoinen Vilpas oli jopa huonompi kuin odotin, ja se on melko paljon sanottu se. Joukkueen runko on niin heikko, että jumbosijan välttäminen vaatinee lisävahvistusten saannin jälkeenkin kovaa venymistä.
Jukka Katajan peliä on aina hieno katsoa, mutta miehen kärsivällisyys on taatusti koetuksella kauden mittaan, kun Ikävalko ja kumppanit viskovat palloa seinille. Joka tapauksessa loistavaa, että Kataja jaksaa painaa yli kolmekymppisenä, vaikka ei ole tainnut montaa täysin tervettä kautta uransa aikana nähdä.
