Sanotaan suoraan, että umpisurkea.
Pyrinnön peliä alkaa olla suorastaan fyysisesti tuskallista katsoa. Pelaajat ajavat vuorotellen ponnettoman tuntuisesti kohti koria ja syöttelevät palloa takaisin kaarelle, jossa seisoo heittotaidottomia miehiä. Toinen vaihtoehto on pistää pallo korin alle Harrisille, joka odottaa aina ne vaadittavat 1-2 sekuntia, jotta vastustajan pahin blokkaajahirmu ehtii saapua paikalle. Kuinkahan monta kertaa tuli palloa nassuun tässäkin pelissä?
Pieti Poikola on mukava mies, mutta kriisijoukkueen nostaminen suosta ei kuulu hänen vahvuuksiinsa. Kun peli jumiutuu ja pelaajat ovat kentällä aivan hukassa, Pieti alkaa vaikuttaa penkillä hermostuneelta, päättämättömältä ja aseettomalta.
Tässä vaiheessa tehtäviin muutoksiin tarvittaisiin joukkueen/seuran johdolta asennetta, jonka mukaan Pyrintö tähtää Korisliigassa mahdollisimman hyvään menestykseen ja mikään kelluminen alemmassa keskikastissa ei enää kelpaa.
Ikävä kyllä en ole aivan varma, löytyykö sellaista.