Vs: Tampereen Pyrintö 2016-2017 - Paluu kovaan iskuun
Pistetään nyt vähän analyysiä ennen kuin itken itseni uneen.
Jokainen Pyynikillä vuosikausia istunut tietää, että Damon Williams oli pahimmillaan maailmanluokan ballstopper. No, Damon sitten lähti. Mitä saatiin tilalle? Nyt palloa pysäyttävät vuorotellen Lehto ja Minard, kumpikin usein jopa Damonia tehottomammin. Jo tässä vaiheessa kautta on aivan selvää, että tämä kaksikko on kärsinyt Williamsin lähdöstä eniten. Varsinkin Lehdon pelinäkemys tuntuu vielä yli kolmekymppisenä yhtäkkiä taantuneen kymmenen vuotta nuoremman tasolle.
Oikeasti kyse on siitä, että Damon sai koko Pyrintö-uransa ajan Lehdon näyttämään vähän paremmalta kuin mies onkaan. Olen aina ollut Antero-fani pääasiassa hänen kivenkovan asenteensa takia, mutta hyökkäyspäässä Damonin saama huomio antoi aina Lehdolle lisää tilaa ja aikaa. Puhumattakaan siitä, että hyvin pitkään yhdessä pelanneet miehet tiesivät tismalleen, mitä toinen aikoi seuraavaksi tehdä.
Nyt Lehto on sitten pulassa, kun dominoi palloa ja yrittää pelata ykköspaikkaa ja pick and rolleja - kumpikin asioita, joissa mies ei koskaan ole ollut hyvä. Itse asiassa Lehto lienee liigan heikoimpia takakentän pnr-pelaajia, kun suhteutetaan minuutteihin. Antero ei kerta kaikkiaan näe rullaajia, vaan päätyy yleensä ottamaan itse pitkän kakkosen vastustajan ison edestä. Onneksi tuo on kaverin leipäheitto, muuten tuloksena olisi jatkuvasti täysi katastrofi.
Mitä Minardiin tulee - on sinänsä hyvä, että mies sentään välittää (kuten Lehtokin). Olen kuitenkin täysin kyllästynyt katselemaan, kun Ricky pompottaa palloa omasta jalastaan yli sivurajan ja heittelee löysiä syöttöjään suoraan vastustajalle. Tuolla pallonkäsittelyllä ei pitäisi olla minkäänlaista asiaa pelinrakentajan tontille nykyliigassa. Minardin kuuluisi pelata pelkästään paikkoja 2/3, mutta Palviainen on ilmeisesti päättänyt toisin.
Viime kaudella Pyynikki hurrasi Minardin riistoille, mutta tätä nykyä jalkatyö tuntuu jo unohtuvan, kun mies kärkkyy palloa jo keskiviivan tuntumassa. Tuloksena oli esim. Nokia-pelissä useita vaarallisia tilanteita, joissa Minardin mies pääsi ohi ja ajamaan koria kohti. Siellä ei enää ole mitään Nikkilää maalivahtina.
Tapaus Topias Palmi on ollut jo vuosia enemmän tai vähemmän mysteeri. Joo, Palmi ei ole koskaan ollut maailman tasaisin suorittaja, ja viime kaudella kaveri oli kerta kaikkiaan liian painava ja hidas. Mutta tässä Pyrinnössä Palmi on oikeastaan ainoa, joka pystyy yllättävillä ratkaisuillaan saamaan jatkuvasti vastustajan puolustuksen epätasapainoon. Se on kultaakin kalliimpi ominaisuus porukassa, jossa pelinäkemys on todella kortilla niin kentällä kuin penkin päässä. Tästä on kuitenkin katsomon puolella puhuttu paljon jo Pietin vuosina, mutta mitään ratkaisevaa ei oikein tapahdu. Minuutit seilaavat ja vaihtopenkki kutsuu kumman herkästi epäonnistuneiden ratkaisujen jälkeen.
Cavénista en oikein jaksa sanoa enää mitään. Taas kerran Bill Simmonsia lainaten - at some point, you are who you are. Olin viime kauden jälkeen koko ajan Cavénin jatkosopparia vastaan, eikä tämä loukkaantumisesta paluun jälkeinen aika ole todellakaan antanut aihetta muuttaa mielipidettä.
Viime kausi näytti jo, miten kädetön Palviainen on hyökkäysvalmentajana, ja nyt kun työkalupakissa on yksi ikämieskoripalloilija vähemmän, tuo on vain korostunut. Ne, jotka näkivät Ipe Rantasen taktisen 6-0 -voiton Nokialla taannoin, tietävät mistä puhun. Kun peli on noin sekaisin, kannattaisi edes yrittää hakea tuoreita ideoita, jotta se tärähtäisi raiteilleen. Jos pick and rollia on pakko pelata, miksei voi esimerkiksi katsoa, mitä Palmi ja Judge saisivat kahdestaan aikaan? Vai onko tässäkin kyseessä se vuosikausia Pyrintöä riivannut ongelma - kokeneiden pelaajien (Lehto ja Minard) auktoriteetti valmentajaan nähden? Joka tapauksessa näin ei voi jatkaa.
