Pirkanmaalla siis vaihtavat paikkaa pelaaja, jolla on takana loistava menneisyys ja pelaaja, jolla on takana loistava tulevaisuus.
Derrick Colemania lainatakseni, whoop-de-damn-do.
Anteeksi nyt vain, mutta Shawn Hopkinsin tähänastisen uran pitäisi olla vilkkuvalla neonvalolla varustettu varoittava esimerkki näiden jenkkikiertueiden vaaroista. Siitä pitäisi luennoida Märskyssä aina matikan- ja kemiantuntien välissä, siitä pitäisi kertoa sopivasti pelottavia iltasatuja mikrojunnuille. Älä tee kuten Shawn, tai Troy University sinut syö.
Hopkins on 25-vuotias, eli hänen pitäisi olla nyt tasan keskellä ammattilaisuraansa. Siihen nähden Vuoden tulokas -palkinto Korisliigassa oli aika huvittava käänne - varsinkin noilla statistiikoilla.
Shawn on epäilemättä mukava kaveri, mutta viime kaudella hän oli hyvin, hyvin kaukana pelaajasta, jonka voi nähdä nousevan lähitulevaisuudessa kovan luokan vastuunkantajaksi Korisliigassa. Nokian jengissä Hopkins oli aivan liian usein viisikosta se pelaaja, joka oli väärässä paikassa väärään aikaan ja yritti lähinnä pysytellä poissa muiden tieltä. Valmentaja luotti, joukkuekaverit eivät.
Mies ei ole koskaan ollut pallon kanssa tarpeeksi suoraviivainen, ja nykyisessä Korisliigassa tuo puute korostuu entistä selvemmin. Kentällä ei ole enää nykyään aikaa miettiä edes yhtä paljon kuin vielä viisi vuotta sitten. Tuohon on pakko tulla radikaali korjaus heti ensi kaudella, tai ulkomaat voi unohtaa.
Ai niin, ja kolmosprosentti 32,8 ei kerta kaikkiaan riitä laiturille tässä maailmassa. Viime kaudella näkyi kristallinkirkkaasti, että jokainen joukkue puolusti Hopkinsia antamalla kaverille heti alkuun pari metriä tilaa kaarella. Siinä saa sitten pompotella paikallaan niin paljon kuin sielu sietää, korille ei ole asiaa.