Koska Pyrintö on maailman ainoa pääsarjatason joukkue, joka pelaa pelkästään paikkaa (tai ameebaa whatever) niin tehdäänpä tästä topicista johtava paikkapuolustukseen keskittyvän keskustelun areena.
Aloitan alustamalla aiheen paskasarja-tason filosofialla liittyen "läskipaikan" pelaamiseen. Siitä voi sitten joku analyyttisempi korisasiantuntija lähteä viemään aihetta kohti huippukorista.
Meidän paskamahanippu nosti aikanaan sijoitustaan omassa sarjassa sijoilta ynnä muut -> Top4 pitkälti paikan avulla. Toki oli talentin parannusta ja muuta kaikkea pientä, mutta parhaimmillaan ollessaan joukkue oli pysäyttämätön nimenomaan onnistuneen paikkapuolustuksen johdosta. Tuota puolustusmuotoa itse olin virittelemässä ja ajamassa sisään, niin tässä omat ajatukset paikan hyödyistä ja haitoista:
+ Paikkapuolustus mahdollisti nopeat hyökkäykset paljon paremmin. Oikeat pelaajat olivat useammin oikeilla paikoilla hyökkäyksiin lähtöjen osalta, kun pelattiin paikkaa. Miehessä liian usein juoksijat joutuivat oman korin alle ja isot kohti kaarea.
+ Paikkapuolustus mahdollisti energisen pelaamisen paremmin kuin mies. Siinä missä paikassa vaadittiin enemmän juoksukuntoa, siinä kuitenkin myös säästettiin voimia fyysisten kontaktien jäädessä huomattavasti vähemmäksi (skriinit, jatkuvat kontaktit puolustettavan kanssa, korinaluspainit). Tämä sopi meidän joukkueelle paremmin, energia meni oikeisiin asioihin kentällä.
+ Perinteisesti miespuolustuksella voi saada paremman paineen vastustajalle, mutta aggressiivisella paikalla tämä onnistui parhaimmillaan hyvin myös + meillä ainakin riistojen määrä kasvoi. Pelaajat pääsivät enemmän syöttölinjoille kuin miespuolustuksessa.
- Paikka antoi miestä useammin vastustajalle samat vapaat heittopaikat. Hyvin näistä paikoista heittävät ja hyvin näihin paikkoihin palloa liikuttaneet joukkueet saivat korkean prosentin heittoja usein vaikka puolustus sujui energisesti ja suunnitelman mukaan. Reagointi auttoi joskus, mutta useimmiten vain avasi paremman vapaan tilan puolustuksen keskeltä.
- Paikka vaati aina tietyn ajokoiramentaliteetin ja ylienergian. Jos sitä ei ollut, paikkapuolustus toimi ainoastaan mikäli vastustajalla oli paska heittopäivä. Miespuolustuksella hajonta ei ollut yhtä suurta energian osalta, koska jokainen vastasi omasta miehestään ja siten oli valokeilassa oman suorituksensa osalta (apupuolustus toki tärkeää, mutta avun kusseelle ei huudettu vaan alkuperäiselle pakille). Paikassa kyse oli selkeämmin kollektiivista ja laiskuus oli helpommin tarttuvaa eikä yksittäisiä pelaajia ollut niin helppo piestä takaisin sisään peliin.
Oma ensimmäinen mielikuvani paikkaa vastaan pelaamisesta on helpotus. Toki miestä vastaan voi myös päästä "mässäilemään", mutta paljon useammin siellä joutuu tekemään töitä ja olemaan fyysinen tehdäkseen itselleen tilaa. Paikkaa vastaan tuntuu useammin olevan aikaa katsoa ja tilaa syöttää enemmän. Pelintekijänä tarvitset kaksi asiaa hajoittaaksesi paikan: 1) hyviä heittäjiä joille syöttää 2) kyvyn murtautua joko omalla askeleella paikan keskelle tai pelaajan joka löytää tilan paikan keskeltä tulla syötetyksi ja jakaa palloa siitä puolustuksen reagoinnin perusteella eteenpäin.
Kolmantena asiana lähinnä sitten joukkueelta mentaliteettia syöttää palloa ennemmin kuin kuljettaa sitä. Tässä fokus miespuolustusta vastaan pelaamiseen poikkeaa selkeästi, koska pallottomille skriineille tai skriineille ylipäätään ei ole yhtä paljon tarvetta. Toki ne voivat hyödyttää, mutta eivät ole pelaamisen kulmakivi. Tärkeimmät asiat on uskallus laittaa vapaasta paikasta paskaa ilmaan, syöttää palloa anteliaasti ja mikäli liikut pallon kanssa tee se päämäärätietoisesti välittömästi ja puolustusta hajoittaen mahdollisuuksien mukaan puolustusmuodon sisälle (josta taas pakin reagoinnin mukaan ratkaisu vapaaseen tilaan).
Korostan, että en ole lukenut koskaan mitään teoriaa paikkapuolustuksen pelaamisesta tai sitä vastaan pelaamisesta. Nämä ovat vain ja ainoastaan omia havaintoja sekä pähkäilyjä.
Syntyykö keskustelua paikkapuolustuksen syvimmästä olemuksesta?
