Vs: Team Lappeenranta vs. Samara ti 15.1.2008 18.30
Vähän samoja huomioita kuin yllä. Puolustukseen palaaminen kummastutti. Pasi aprikoi lehdistölle, että ottelu hävittiin levypallopeliin. Mielestäni team lappeenranta hassasi ottelun muutamaankin kertaa siihen, että samara päästettiin juoksemaan helppoja koreja. Mielikuvani mukaan nämä kyllä tulivat valtaosin nopeista/puolinopeista, ei niinkään järjestelmällistä pitkistä hyökkäyksistä.
Tosin näissä hitaammissakin, kuten She-Man vähän virkkoikin, olisi joukkuepuolustus pitänyt olla valmiimpi auttamaan kaveria ja laittamaan miehissä painetta palloon korin alla lyhyempienkin miesten toimesta kun sentterit ovat 3p-kaarella.
Toinen mitä en ymmärrä on miten vaikeaa voi olla maajoukkuetakamiehillä/laitureilla pallon syöttäminen sisään poustiin. Sivuaskel-crossover tukijalan käytöllä voi ohittaa miehen kuin miehen syöttölinjalta ja laittaa pallon poustiin lattian kautta, jos oma pituus ei riitä syöttämään puolustajansa yli. Perus kolmiopelin junnuharjoituksia muistaakseni. Jos pallo ei käy sisällä on vastustajalla noin 2/3 vähemmän kontroloitavaa pelialuetta hyökkäysuhan eliminoimiseksi puolustuspäässään.
Mute tuossa tekstissään viittasikin jo seuraavaa kysymykseen, koko joukkueella ottelussa 9 offensive reboundia, joista ulanderilla 6. Missä muut? Varsinkin kun samaran tullessa nopeissaan 3p kaaren sisään heillä oli järjestäen vähintään 3-2 tai 3-3 ylivoima. 3-3kin ylivoima koska usein vaikka jos juuri ehdittiin puolustukseen, ei eliminoitu yhtään hyökkäyksen uhkatekijää vaan tyydyttiin katselemaan vierestä kun ensimmäinen pallollisen puolustaja oli ohitettu. Jotenkin ehkä sitten kuitenkin jäi hieman hampaaton maku puolustustyöskentelystä joukkueen valtaosan osalta.
Liian helpolla päästettiin samara nousemaan 5+ pinnan takaa-ajosta kun olisi pitänyt a) joko taittaa niskat rypistykseltä; tai b) ainakin laittaa heidät taistelemaan saatavien korien eteen niin että energiat olisivat liiemmiltä onnistumisilta kadonneet. Jotenkin tuntui että muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta (juppe, aki, välissä adrian ja reinar) joukkue tuntui tyytyvän siihen että pelataan ja palloillaan tällaista tasaista peliä. Tuntui riittävän että kun hyökkäyspäässä onnistuttiin tai yritettiin kunnolla, tämä oli jotenkin armonlaukaus sille että puolustaa ei sitten silloin ihan 100 lasissa tarvinnut, kun peli oli kuitenkin koko ajan ns. "hallussa". Mutta sitten kun piti puolustaa niin tsemppiä aina välissä siihen löytyikin. Tartu-matsin tapaan joukkeelle sytyttäjiä löytyi muutamaan kertaan taaskin ihan mukavasti, mutta kun oma pää pelataan tällöinkin vain 75% teholla eikä mm. oteta toisia heittoja pois sulkemalla vieruskaveri kun siihen on mahdollisuus, niin hukkaanpa vaan valuvat nämä väriläiskät.
Tuohon jokeloksen kommenttiin sen verran että kyllä nämä ehdottomasti ovat mielestäni pelaamisen arvoisia turnauksia. Korisliigakauden pelit ovat pahimmillaan valtaosa hyvin tasaista tahkoamista ja näivettävät sekä katsojat että kokeneemmat pelaajat. Kyllä mielestäni tällaisissa europrojekteissa on ehdottomasti suomen koripallokulttuurin tulevaisuus. Jos vain joukkueiden budjetti näitä kestää. JA taitaa olla niin että se ei muuten tule koskaan kestämään, jollei oteta riskejä ja esim noita fiban palkintorahoja tavoitella joilla avustaa pärjäämistä seuraavanakin vuonna. Kestävä kehitys lienee se avainsana. Ja ilman tällaisia projekteja niin ei kehitystä juuri taida olla luvassa jos tahkotaan vain oman pienen piirimme puulaakisarjaa. Eikä siitä juuri koristietoisuus ainakaan katsojalla/kuluttajalla kasva. Oli sitten prosentti- tai pistepohjaista sarjataulukkoa tarjolla. Ja onhan nuo voittoprosenttitaulukot kuitenkin olleet käytössä mm. ison meren takaisissa joukkueurheilun ammattilaissarjoissakin myös, ettei kyse ole sinänsä kuitenkaa mistään vallan mahdottomasta keksinnöstä.
Ja mitä pelin tasoon tulee niin kyllä nämä kuitenkin noin sm-finaalien tasoisia otteluita ovat jo eurocupin alkutaipaleella miltei ollu. Ja väittäisin että läpi ottelun oikealla intensiteetillä ja tahtotasolla pelaava namika veisi kyllä sekä tartua että samaraa kotisalissaan sen 25 pinnaa. Ei niin nuo joukkueet tuntuneet ylivoimaisia olevan, tartukaan mitenkään päin, vaikka voiton veivätkin ihan hyvällä pelillä.
Tällä hetkellä ei vain team lappeenrannassa kaikilla tunnu joko motivaatio, stressinsietokyky tai rutiinin taso oikein riittävän näihin peleihin. Karkea esimerkki esim eilisen ottelun viimeinen hyökkäus jossa ei ollut liikettä eikä suunnitelmaa eikä päätä eikä häntää. Yleensäkin peli puuroutuu turhan helposti paineen alla. Ja mikä ikävintä, kun peli puuroutuu hyökkäyksessä, tuntuu myös puolustus turhautuvat samaan aikaan yrittämään katkoja, riistoja, tms "helppoja" nopeita ratkaisuja, sen sijaan että ottaisi kunnon 24 sek jalkatyöasennon ja toteaisi itselleen että "nyt joudutte ainakin sitten myös tekemään töitä korienne eteen, ilmaiseksi ette johtoamme kiinni ota". Tästä kohden lapsenkengät puristamat namikan suorituksissa mielestäni ehkä kaikkein eniten. Sellainen pelillinen kypsyys vähän puuttuu. Moni esim. puhunut hallikin viimeisestä heitosta, vaan pistikö kukaan merkille mitä teki pete sitä ennen kun peli oli ratkaistavissa hyökkäyksessä, nykäsi kolmosen n. 50cm-1m kaaren takaa mikäli oikein näin kun vielä hyökkäysaikaa olisi ollut hyvin vielä jäljellä pelata esim adrianille sisään pallo. Mielestäni tämä ihmetytti vielä enemmän kuin viimeisen hyökkäyksen yleiskaaos.
Mutta kuten she-man kiteytti, pienestä se on kiinni. Mukava olisi nähdä tästä namikan projektista esim. +2 vuoden pidennys eurocup yritykseen tällä joukkueella. Mukava olisi nähdä mitä tapahtuisi kun esim peten ja jupen hermonhallinta hieman paranisi kovan puolustuspaineen alla pelimäärän kasvaessa. Taitaa vaan olla toivottu mannaa mahan täydeltä. Viihdearvo on kieltämättä mitä mainioin vaikka lopputulokset välillä turhauttavatkin. Vastukset eivät ole olleet mitenkään ylivoimaisia vaikka samarakin superliigassakin kuitenkin 5 ottelua voittanut.
Mielestäni ottaen huomioon tartu-ottelun ja molemmat samara-koitokset niin isoimmaksi esteeksi team lappeenrannan etenemiselle jatkokoitoksiin muodostui joukkue itse. Taitotasollisesti ja fysiikanpuolesta materiaali olisi kyllä riittänyt. Hermot, hermot ja ottelutapahtumien yleishallinta ei vain sitten oikein kantanut...
Mutta kyllä tämä loistava projekti on ollut joka tapauksessa tappioista huolimatta. Sääli vain jää namikalta ilmeisesti jonkinkokoinen potti fiban palkintorahoja saamatta nyt kun karsiutui 8 joukosta. Toivottavasti europrojektin jatkuvuus tulevina vuosina ei jää näistä kiinni.. ja siis nimenomaan näin, että joukkue kootaan valtaosin kotimaisista voimista. Näitä ainakin itse jopa paljon enemmän mielenkiinnolla katselee kuin esim. nba veteraanitähtien jäähdyttelyvisiittejä.
Mutta henkilökohtaisesti olenkin aina ollut heikompi uskomaan idolinpalvontaan, siinä ehkä syy. Mielummin näkisin naapurin pojat tekemässä kovaa duunia menestyksen eteen ja etenevän vaikeuksien kautta voittoon ja jotakin euroopan cupkannua nostamaan tässä lähivuosina.