Olipas taas masentavaa, ilotonta vääntöä ja sohellusta -- siis koko lailla viime vuosilta tuttua perus-Torppaa.
Topon olisi tosiaan pitänyt voittaa korinalustaistelu pituusylivoimansa turvin ihan sata-nolla ja levypallot ihan oikeastikin +15, mutta taistelutahdossa ei vain pärjätty. Tästä erinomainen esimerkki oli, kun Vuori nappasi levypallon kahdesti minuutin sisällä McIntoshin selän takaa hänen ylitseen, jolloin Mäkkäri suistui kentän pintaan. Olisihan tilanteissa virheenkin voinut viheltää, mutta tiukoissa peleissä niin ei välttämättä käy.
Mua on myös huolettanut -- ja vähän ärsyttänytkin -- jo jonkin aikaa, että Topolta puuttuu tykkänään pelaajat, jotka tuovat kentälle taistelua, luonnetta ja räiskynää. Kuten Kaminenkin ennen McIntoshin saapumista totesi, joukkueessa on oltu kovin hiljaista poikaa. Tällä en tarkoita, etteikö esim. Heinonen pelaisi aina kovaa, mutta kentällä oikein huokuu totisuus ja ilottomuus. kun Torpan jauhonaamaiset veijarit kilpailevat siitä, kuka pystyy näyttämään vähiten tunteita missään tilanteessa.
Mäkkäri oli ekalla puoliskolla aivan hyödytyn, mutta paransi toisella, kunnes otti vikassa hyökkäyksessä ihan älyttömän ratkaisun (aikaa vaikka kuinka, kolmonen tarvitaan, pitää pallon loppuun asti ja heittää sitten käsi naamalla vaikka on huono heittämään kolmosia). Puolustushommat kiinnostavat edelleen lähtökohtaisesti niin vähän, että mies joutaa kyllä minun puolestani vaihtoon, koska ei ole hyökkäyksessäkään mikään ihmelapsi.
Summa summarum: hohhoijaa, Topon älyttömät vahvistusvalinnat ja jatkuva häviäminen hyvillä lähtökohdilla alkavat pikku hiljaa kypsyttää oikein kunnolla. Get your act together.