U16 Poikien EM-kisat 2025

[Sorkkarauta]

Ja mitä merkitystä sillä voitolla sitten olisi, jos se tulee jumbofinaalissa, joka tarkoittaisi sitä, että Suomi on jo pudonnut B-divisioonaan?

Nyt on Suomi kyllä kovan paikan edessä, kun säilyminen A-tasolla vaatii kaksi voittoa. Toivottavasti pojat itse uskovat sen olevan mahdollista.

Kyllä voitolla on aina jokin merkitys, varsinkin jos voittaa jonkun jolle jo hävisi. Toivon, että Sveitsi sattuu siihen peliin vastaan mihin Suomi joutuukaan.

 

[Sorkkarauta]

Vielä on toivoa säilyä A:ssa, mutta eniten huolettaa Israel. Pidän Sveitsin kaatamista uusintaottelussa jopa todennäköisenä, jos pojat ovat yhtään sisuuntuneet. Israel taas on pelannut hyvin: voittivat Viron, pisteen tappio Liettualle ja Turkkiakin vastaan ihan tuntumassa. Onko nähtyjen pelien perusteella realistista odottaa Suomen pysyvän Israelin vauhdissa? Mitä taktisia muutoksia voitto vaatisi meiltä?

Itsekin olen välillä pohtinut juniorimaajoukkueiden valmennusvalintoja. Samat nimet vuodesta toiseen tuloksista riippumatta. Onko tämä työmaa muka sellainen, ettei kyvykkäät uudet nimet (kai niitäkin on?) edes halua sitä? Jos tästä on kyse, taitavat ongelmat olla kertaluokkaa suurempia kuin luulemmekaan.

On tässä mahdollisuudet, koska Israelin tuloksissa on jonkun verran ailahtelevuutta. Suomi voitti Georgian ennen kisoja Suomessa 93-51 ja 66-36. Israel taas hävisi Georgialle. No pitää siitä muistuttaa, että Georgialla on kotikisat, joten varmasti suoriutuu paremmin nyt kotonaan. Slovenia voitti Israelin samalla pistemäärällä kuin voitti Suomen. Liettuaa ja Turkkia vastaan Israel on selvästikin onnistunut, koska ne ovat olleet hyviä maita tässä turnauksessa.

 

[Lev Rubin]

Sveitsi-tappio alkusarjassa saattoi osoittautua kohtalokkaaksi, mutta onhan tässä vielä jonkinlainen sauma ylläpitää A-taso. Israelia vastaan pitänee olla kuitenkin vähän myös onni omalla puolella.

A-sarjassa pysyminen olisi siinäkin mielessä tärkeää, että nopealla arviolla sanoisin, että ensi vuoden U16-joukkue voisi olla pitkästä aikaa poikapuolella sellainen, joka pystyy kamppailemaan jopa puolivälieräpaikasta. Tämä ennustus tosin perustuu suhteellisen huteraan fiilikseen ja siihen, että parhaimmillaan noista Suomen 2010-syntyneistä saa kasaan, ainakin suomalaiselle poikamaajoukkueelle, harvinaisen ulottuvan ja liikkuvan aloitusviisikon. Mitä tulee henkilökohtaiseen taitoon, niin se ei tulle olemaan ensikään vuonna Suomen vahvuus.

Toisaalta, jos kaikki poikamaajoukkueet pelaavat ensi kaudella B-tasolla, niin tällainen tilanne voisi käynnistää jonkinlaisen keskustelun tästä poikapuolen huippukoripallosta, missä selvästi kaikki ei nyt toimi niin kuin monet odottavat.

Joka tapauksessa, vaikka turpaan on tullutkin, ja pari kertaa rajustikin, niin omat tunnelmat tämän U16-joukkueen esityksistä ovat aika neutraalit. Tämä perustuu kyllä myös siihen, että tämä joukkue esiintyi surkeasti PM-kisoissa. Mielestäni joukkueella on ollut ainakin ihan hyvä taisteluilme ja suurimmaksi osaksi sellainen muita poikamaajoukkueitamme tänä kesänä vaivannut passiivisuus on ollut poissa. Joo, kaukoheittopeliä itsekin kummastelen ja menetyksiä tulee aivan liikaa. Ero tuonne Euroopan huipulle tässä ikäluokassa on valtava, mutta tähän on ennättänyt vuosien varrella jo tottua, ehkä ei pitäisi.

Lahjakkuutensa puolesta tämä Suomen joukkue kuuluu ehkä jopa tuonne A-tasolle, mutta taitoa ja päätöksentekemistä kovassa pelinopeudessa olisi nuorien herrojen pitänyt varmaankin päästä harjoittelemaan noin puoli vuotta lisää. Tärkeintä kuitenkin on, miten pelaajien into ja järki pysyy harjoittelussa tästä eteenpäin. Varoittavana esimerkkinä voinee käyttää tämän vuoden U18-joukkuetta, jonka monissa pelaajissa kehitys on ollut todella pientä ainakin viimeisen kahden vuoden aikana.

 

[Penna]

Suomi on pelannut nyt kolmet kisat putkeen A-sarjassa. Sitä ennen kolmet kisat B-sarjassa.
Vuonna 2017 Suomi tippui edellisen kerran B-sarjaan oltuaan EM-kisoissa 15. voittosuhteella 1/6.
Joukkueessa pelasivat silloin mm. Suokas, Sajantila Blomgren, Federiko, Amzil ja Tumba.
Ihan pelimiehiä näistä tuli.
2016 Suomi oli 5. ja vuonna 2015 sijoitus oli 6.
Vaikka 2015 joukkueen sijoitus oli hyvä, niin lopuksi sieltä ei ole tullut muita kuin Valtonen ja Gustavson.

Menestys tai menestymättömyys näissä kisoissa ei ole vielä mikään naula arkkuun.

 

[Sorkkarauta]

Suomi on pelannut nyt kolmet kisat putkeen A-sarjassa. Sitä ennen kolmet kisat B-sarjassa.
Vuonna 2017 Suomi tippui edellisen kerran B-sarjaan oltuaan EM-kisoissa 15. voittosuhteella 1/6.
Joukkueessa pelasivat silloin mm. Suokas, Sajantila Blomgren, Federiko, Amzil ja Tumba.
Ihan pelimiehiä näistä tuli.
2016 Suomi oli 5. ja vuonna 2015 sijoitus oli 6.
Vaikka 2015 joukkueen sijoitus oli hyvä, niin lopuksi sieltä ei ole tullut muita kuin Valtonen ja Gustavson.

Menestys tai menestymättömyys näissä kisoissa ei ole vielä mikään naula arkkuun.

Olisit nyt Jantusenkin voinut mainita, kun noita lähdit nimeämään. Jantunen taisi pelata alaikäisenä yhdessä niistä menestyneistä joukkueista ja hyvin pelasi jo silloin.

 

[Penna]

Olisit nyt Jantusenkin voinut mainita, kun noita lähdit nimeämään. Jantunen taisi pelata alaikäisenä yhdessä niistä menestyneistä joukkueista ja hyvin pelasi jo silloin.

Jantunen pelasi 2016.
Hyvä joukkue ja hyvä sijoitus.
Jantunen, Sajantila, Amzil, Nkamhoua, Tahvanainen, Pihlajamäki, Timonen.

2015 ja 6.sija toi pari pelimiestä.
2016 ja 5.sija toi monta pelimiestä.
2017 ja 15.sija toi monta pelimiestä.

 

[xxxl]

Vielä on toivoa säilyä A:ssa, mutta eniten huolettaa Israel. Pidän Sveitsin kaatamista uusintaottelussa jopa todennäköisenä, jos pojat ovat yhtään sisuuntuneet. Israel taas on pelannut hyvin: voittivat Viron, pisteen tappio Liettualle ja Turkkiakin vastaan ihan tuntumassa. Onko nähtyjen pelien perusteella realistista odottaa Suomen pysyvän Israelin vauhdissa? Mitä taktisia muutoksia voitto vaatisi meiltä?

Itsekin olen välillä pohtinut juniorimaajoukkueiden valmennusvalintoja. Samat nimet vuodesta toiseen tuloksista riippumatta. Onko tämä työmaa muka sellainen, ettei kyvykkäät uudet nimet (kai niitäkin on?) edes halua sitä? Jos tästä on kyse, taitavat ongelmat olla kertaluokkaa suurempia kuin luulemmekaan.

Samat päävalmentajat vuodesta toiseen, vaihtavat vaan ikäluokkia. Tyttö puolella annettiin mahdollisuuden Hänniselle ja tulosta heti. Milloin saavat mahdollisuuden esim. Nyholm, Ojala jne
Tyttö puolella Männistö saanut mahdollisuuden. Pitäisikö olla enemmän ikäluokkien seuravalmentajia mukana? Tuntisiko ne pelaajia paremmin?

 

[KeegoMesh]

Samat päävalmentajat vuodesta toiseen, vaihtavat vaan ikäluokkia. Tyttö puolella annettiin mahdollisuuden Hänniselle ja tulosta heti. Milloin saavat mahdollisuuden esim. Nyholm, Ojala jne
Tyttö puolella Männistö saanut mahdollisuuden. Pitäisikö olla enemmän ikäluokkien seuravalmentajia mukana? Tuntisiko ne pelaajia paremmin?

Siinä hommassa tarvitaan pitkäaikaista sitoutumista. Oletan, että sinne ei haluta "turisteja" vaan valmentajat kehittyvät useamman vuoden panostuksella.

Tyttöjen puolella menestys on tullut oppimalla "pahoista" virheistä. Sitten hyvät oivallukset ovat tuoneet tulosta. Alunperin erittäin huonot ideat ovat jalostuneet loistaviksi etua tuoviksi innovaatioiksi.

En kannata päätöntä sekoilua niissä valmentajavalinnoissa. Maajoukkue ei saa (minun mielestä) olla valmennuksen uraohjuksen varikkopysähdys.

 

[Bruce Tanning]

A-sarjassa pysyminen olisi siinäkin mielessä tärkeää, että nopealla arviolla sanoisin, että ensi vuoden U16-joukkue voisi olla pitkästä aikaa poikapuolella sellainen, joka pystyy kamppailemaan jopa puolivälieräpaikasta. Tämä ennustus tosin perustuu suhteellisen huteraan fiilikseen ja siihen, että parhaimmillaan noista Suomen 2010-syntyneistä saa kasaan, ainakin suomalaiselle poikamaajoukkueelle, harvinaisen ulottuvan ja liikkuvan aloitusviisikon. Mitä tulee henkilökohtaiseen taitoon, niin se ei tulle olemaan ensikään vuonna Suomen vahvuus.

Toisaalta, jos kaikki poikamaajoukkueet pelaavat ensi kaudella B-tasolla, niin tällainen tilanne voisi käynnistää jonkinlaisen keskustelun tästä poikapuolen huippukoripallosta, missä selvästi kaikki ei nyt toimi niin kuin monet odottavat.

16-vuotiaiden poikien kisoista on jäänyt vähän sama tunnelma kuin 20-vuotiaiden. Paljon yritystä, ajoittain hyvää peliäkin, mutta lopulta tappiot ja epäonnistuvat kasautuvat. Lopulta molempien osalta pitää vain hyväksyä se, että joukkueiden taso on A/B-divareiden välimaastossa, kuten sijoituskin kertoo. Harmi vain, että JBA:n takamies loukkaantui ennen kisoja.

2010-syntyneiden osalta ensi kesän suhteen on ihan luottavainen olo, oli taso sitten A tai B-divisioona. Santos ja Tala ovat pitkät ja liikkuvat kulmakivet joukkueelle.

 

[Hesanäijä58]

Siinä hommassa tarvitaan pitkäaikaista sitoutumista. Oletan, että sinne ei haluta "turisteja" vaan valmentajat kehittyvät useamman vuoden panostuksella.

Tyttöjen puolella menestys on tullut oppimalla "pahoista" virheistä. Sitten hyvät oivallukset ovat tuoneet tulosta. Alunperin erittäin huonot ideat ovat jalostuneet loistaviksi etua tuoviksi innovaatioiksi.

En kannata päätöntä sekoilua niissä valmentajavalinnoissa. Maajoukkue ei saa (minun mielestä) olla valmennuksen uraohjuksen varikkopysähdys.

Se mitä tarvitaan on osaamista ja ihmisten käsittelytaitoa. Tuo pitkäaikaisen sitoutumisen kunnioitus ei tunnu poikapuolella toimivan lainkaan, jos katsotaan tuloksia. Nyt jos koskaan pitää uskaltaa reippaasti tuulettaa. Tyttöpuolella on tosiaan auttanut se, kun opittiin virheistä ja Pekka Salminen siirrettiin vähän pienemmälle vastuulle, poikien puolella voisi kokeilla myös uusia tuulia. Koripallovalmentaminen ei ole rakettitiedettä ja ala kehittyy koko ajan, joten vanhoilla voiteilla ei menestystä tule, kuten huomaamme.

 

[nineteen]

Samat päävalmentajat vuodesta toiseen, vaihtavat vaan ikäluokkia. Tyttö puolella annettiin mahdollisuuden Hänniselle ja tulosta heti. Milloin saavat mahdollisuuden esim. Nyholm, Ojala jne
Tyttö puolella Männistö saanut mahdollisuuden. Pitäisikö olla enemmän ikäluokkien seuravalmentajia mukana? Tuntisiko ne pelaajia paremmin?

Itselle tulee mieleen seurajoukkuevalmentajien mukanaolosta se, että kuinka paljon he "suosisivat" omiaan. Saataisiinko leireille ja lopullisiin jengeihin yliedustus näistä joukkueista, koska ovat valmentajien suosikkeja jo seurasta.

 

[WillyWonka]

Siinä hommassa tarvitaan pitkäaikaista sitoutumista. Oletan, että sinne ei haluta "turisteja" vaan valmentajat kehittyvät useamman vuoden panostuksella.

Tyttöjen puolella menestys on tullut oppimalla "pahoista" virheistä. Sitten hyvät oivallukset ovat tuoneet tulosta. Alunperin erittäin huonot ideat ovat jalostuneet loistaviksi etua tuoviksi innovaatioiksi.

En kannata päätöntä sekoilua niissä valmentajavalinnoissa. Maajoukkue ei saa (minun mielestä) olla valmennuksen uraohjuksen varikkopysähdys.

Tietääkseni poikamaajoukkueiden perimmäinen tavoite ei ole muuttunut, ja se minun mielestäni on kasvattaa tulevia Susijengin pelaajia. Tästä tulee tietysti valmennuksen tavoitteet: valita siihen pelitapaan ikäluokista mahdollisimman hyvin sopivat pelaajat ja opettaa Susijengin hyökkäystä ja puolusta.

Tämä tehtävä on siis Jyri Lohikoskella ja hän on mielestäni suoriutunut siinä erittäin hyvin ja niin myös tämän vuoden U16 joukkueen kanssa. Pojat ovat erinomaisesti sisäistäneet susipuolustuksen, joka aina tarjoaa vastustajille mahdollisuuden heittää kaaren takaa. Ratkaisupeleissä Turkki ja Kreikka rokotti näistä paikoista huikealla prosentilla.

Myös hyökkäyksessä näkyy erittäin vahva sitoutuminen pelitapaan, jossa pääsääntöisesti haetaan heittopaikka kaarelle. Harmi, että viimeistely on ollut huonoa 23,5%, joka on 4. heikoin ja takana esim Ranska 22,7%. Pelitapaan ei kuulu ajot sisään, vaikka joukkueessa on ikäluokan parhaat #4 Varila ja #7 Bangura.

Kun tavoite on mikä on, niin sekä valmennus että joukkue on isossa kuvassa onnistunut. Yksittäisessä turnauksessa menestys on taas kiinni kaaren takaa onnistumisprosentista.

Kun olen vuosien varrella jutellut eri ikäluokkien poikien kanssa ja kysellyt kaikenlaista myös valmennuksesta ja kuka on erityisesti ollut hyvä koutsi, niin poikkeuksetta he mainitsevat Jyri Lohikosken.

Niin kauan kuin tavoitteet pysyvät, ei ainakaan valmennuksen vaihtamisella saada muutosta parempaan. Menestyksen haasteena on edelleen se, että pojat pelaavat aivan liian vähän tämän tason pelejä.

 

[Analyysi]

Tietääkseni poikamaajoukkueiden perimmäinen tavoite ei ole muuttunut, ja se minun mielestäni on kasvattaa tulevia Susijengin pelaajia. Tästä tulee tietysti valmennuksen tavoitteet: valita siihen pelitapaan ikäluokista mahdollisimman hyvin sopivat pelaajat ja opettaa Susijengin hyökkäystä ja puolusta.

Tämä tehtävä on siis Jyri Lohikoskella ja hän on mielestäni suoriutunut siinä erittäin hyvin ja niin myös tämän vuoden U16 joukkueen kanssa. Pojat ovat erinomaisesti sisäistäneet susipuolustuksen, joka aina tarjoaa vastustajille mahdollisuuden heittää kaaren takaa. Ratkaisupeleissä Turkki ja Kreikka rokotti näistä paikoista huikealla prosentilla.

Myös hyökkäyksessä näkyy erittäin vahva sitoutuminen pelitapaan, jossa pääsääntöisesti haetaan heittopaikka kaarelle. Harmi, että viimeistely on ollut huonoa 23,5%, joka on 4. heikoin ja takana esim Ranska 22,7%. Pelitapaan ei kuulu ajot sisään, vaikka joukkueessa on ikäluokan parhaat #4 Varila ja #7 Bangura.

Kun tavoite on mikä on, niin sekä valmennus että joukkue on isossa kuvassa onnistunut. Yksittäisessä turnauksessa menestys on taas kiinni kaaren takaa onnistumisprosentista.

Kun olen vuosien varrella jutellut eri ikäluokkien poikien kanssa ja kysellyt kaikenlaista myös valmennuksesta ja kuka on erityisesti ollut hyvä koutsi, niin poikkeuksetta he mainitsevat Jyri Lohikosken.

Niin kauan kuin tavoitteet pysyvät, ei ainakaan valmennuksen vaihtamisella saada muutosta parempaan. Menestyksen haasteena on edelleen se, että pojat pelaavat aivan liian vähän tämän tason pelejä.

Olikohan tämä viesti ironiaa vai ei - toivottavasti oli ??
Tavoite pitää olla voittaminen, kun ollaan EM-kisoissa ja sitä ei ole tehty poikien U16 eikä U18 kisoissa - on siis epäonnistuttu myös valmennuksen osalta ja rajusti.
Nyt pitäisi tehdä poikien valmennuksessa sama kuin nais/- ja tyttöpuolella - ulos epäonnistuneet (naisissa Salminen, Hellman, jne. - joille annettiin ämpärikaupalla mahdollisuuksia) ja tilalle nuorempaa tai tuoreempaa uutta verta (naisissa Palviainen, Hänninen, Männistö, jne.) saamaan mahdollisuuksia onnistua.

 

[Tommi13]

Olikohan tämä viesti ironiaa vai ei - toivottavasti oli ??
Tavoite pitää olla voittaminen, kun ollaan EM-kisoissa ja sitä ei ole tehty poikien U16 eikä U18 kisoissa - on siis epäonnistuttu myös valmennuksen osalta ja rajusti.
Nyt pitäisi tehdä poikien valmennuksessa sama kuin nais/- ja tyttöpuolella - ulos epäonnistuneet (naisissa Salminen, Hellman, jne. - joille annettiin ämpärikaupalla mahdollisuuksia) ja tilalle nuorempaa tai tuoreempaa uutta verta (naisissa Palviainen, Hänninen, Männistö, jne.) saamaan mahdollisuuksia onnistua.

Mielestäni muutama vuosi sitten vielä erikseen mainittiin yhden majuikäluokan vanhempien infossa, että päätarkoitus on vain saada kasvatettua pelaajia aikuisten maajoukkueeseen, joten tämä ei taida olla ironiaa.

 

[JordanIsTheGOAT]

Ihmettelin Kreikka-pelissä Santosin penkittämistä. Taisi pelata vasta ottelun toisella puoliajalla ja kolkit sen jälkeen 3/4, 75%. Selvästi paras kolmosten heittäjä Suomen joukkueesta turnauksessa, kun turnauksen kolkit ovat hänellä menneet sisään 50%. Ei muutenkaan huono yleispelaaja mielestäni, eikä pelannut ihan huonosti Turkkia vastaan, joten en ymmärrä.

Mielenkiintoista peluutusta Kreikkaa vastaan. Kahta aiemmissa peleissä pelannutta pelaajaa istutettu koko alkupelin. Toinen heistä kentälle 3. erän lopussa kylmänä, kun Suomi 6 pistettä perässä. Aloitti kyseisen vaihdon kyllä oikein pirteästi kolkilla säkkiin.

Samoin äskeinen taistelupallotilanne, jossa pelaaja dyykkasi Suomen penkin edessä pallon perään. Lohikoski ei reagoinut mitenkään pelaajan ollessa maassa, mutta kun Sopanen tarjosi pelaajalle kättä, niin myös Lohikoski tajusi tehdä niin. Pelaaja kuitenkin väisti molemmat ja ponkaisi ylös. Ei taida oikein osata rakentaa luottamusta pelaajien kanssa kyseinen päävalmentaja.

Nyt Suomi tsemppiä loppuun asti!!!!

Samaa olen itse ihmetellyt, kun kesän mittaan pelejä seuraillut. Myös se, että tietyt valmennuksen suosiossa olevat pelaajat saavat jatkaa kentällä, vaikka useamman huonon valinnan tai menetyksen putkeen ottaisivat, niin luottoa riittää. Taasen kun valmennuksen koirankopissa oleva pelaaja on päässyt kentälle ja tehnyt hyviä valintoja ja jopa skorannut, eikä kertaakaan esim. menettänyt, niin vaihtopenkki kutsuu jo ennen kuin 2 minuuttia kentällä ollut. Varsinkin kun näin tehtiin valmistavissa harjoituspeleissä, niin kummastuttaa, miksei kaikille niissä samoja mahdollisuuksia annettu vaikka myös epäonnistua ja katsottu lopullisia potentiaaleja, vaikka samoilla peliminuuteilla, kuin näille suosiossa oleville pelaajille? Kuten moni on täälläkin maininnut, olisiko aika katsoa uudelleen valmennus johtoa ja siirtää nyt ainakin Lohikoski muihin hommiin?

 

[JordanIsTheGOAT]

Selkeästi valmennusjohtokin käy lukemassa tätä foorumia, kun näiden aikaisempien kommenttien jälkeen, joissa siis mainittiin siitä joukkueen ulossyöttämisen puuttumista ajoista, niin heti seuraavaan harjoituspeliin Italiassa niitä alkoikin ilmetä. Samaan aikaan myös näiden parjattujen pelaajien sumppuun ajamiset vähenivät ja vaikeista ratkaisuista ja sankarikoripallo -pelitavasta luovuttiin, joiden myötä menettämiset vähenivät ja myös kaarelta alkoi upota edes jollain prosentilla. Tsekistä tuli tosin mielestäni voitto jatkoajalla vain vastustajan omien hölmöilyjen ansiosta varsinaisella peliajalla, kun johtivat peliä jotain 6 pistettä aivan lopussa. Näitä Georgia -pelejä tai tilastoja näkemättä voi arvioida, että vastustaja on lähtenyt oikeasti harjoittelemaan ja jakamaan peliminuutteja kaikille, jotta KAIKKI saisivat pelituntumaa. Jotenkin taasen tuntuu, että Suomen valmennusjohdolla enemmänkin vain tärkeämpää voittaa nämä harjoituspelit ja peluuttaa muutamia pelaajia niissäkin se vajaa 30 min juuri niiden voittojen takia. Se että veikö nämä viimeisten harjoituspelien voitot koko joukkuetta eteenpäin taitaa nyt jo näkyä myös EM-kisoissa taululla. Kreikka -tappiossa kaksi pelaajaa ei edes käyneet kentällä ja toinen näistä ollut näissä harjoituspeleissä varsinkin tärkeässä roolissa. No, edelleen pointtien menetysmäärät turnauksessa ovat sellaisia, joilla ei kyllä voi pelejä voittaa, mutta oikeasti isoin ero vastustajiin on edelleen siellä kaaren takana. Nyt niitä syöttöjä välillä myös ajoista sinne annetaan mutta edelleen mielestäni hiukan liian myöhään, joilloin syöttö katkaistaan tai haastava käsi ehtii heittäjää häiritsemään ja heitot kolisee raudoissa tai menevät hyvin räikeästi ohi. Lähes jokaisen pelaajan 3 heitto% turnauksessa alle 20 ja koko joukkueen yhteinenkin heitto% vain 23.5 kun yrityksiä per peli on tullut noin 30kpl! Vastustajat mielestäni pelaavat paljon fiksummin nuo heittopaikat ja antavat Doncic -tyylisiä bullet-passeja vastapuolen nurkkaan tai laitaan ajoistaan, kumpi sitten on paremmin milloinkin auki ja siitä kiva vastapalloheitto sukkana säkkiin. Ja niitä on selkeästi paaaaaaaljoooon enemmän harjoiteltukin. Kreikka-pelissä mielestäni vastustaja siirsi heittoa vähän turhankin paljon vielä nurkasta laitaan ja toisin päin, mutta heittivätkin kaarelta kreisisti 48 prosenttisesti (12/25)!!!! Muistaakseni sitä edellisessä pelissä taasen Turkki nakkeli kolkit 45 prosenttisesti Suomen jäädessä alle 20 prosenttiin. En nyt osaa löytää koko turnauksen joukkueiden tilastoja, mutta väkisinkin Suomi on heittoprosenteissa viimeisenä. Mielestäni pelitapa olisi pitäny olla kesällä jo ensimmäisestä harjoituspelistä lähtien tuota samaa nykykoripalloa, kuin muutkin pelaavat, mutta jostain syystä vain haluttiin antaa näiden yksittäisten pelaajien loistaa, eikä haluttu sitä palloa kaarelle jakaa. Sitä on vaikeaa lähteä heittoa löytämään ja pelitapaa muuttamaan tässä vaiheessa, kun turnaus meneillään yhteenkin pelata pitäisi.

Mitä tulee noihin pelaajien kritisoimisiin, niin onko monetkin sitä mieltä että pelaajat kentällä ollessaan itse jotenkin näkevät, mitä olisi pitänyt tehdä tai mikä olisi kussakin tilanteessa ollut se hyvä vaihtoehto, ellei joku sitä heille kerro? Jotenkin tosiaan tuntui, että valmennusjohto ei vain halunnut puuttua näihin tiettyjen pelaajien huonoihin valintoihin ja esim. ottaa pelaajaa vaihtoon, sekä kritisoida niitä (pahoittaa pelaajan mieltä), vaan kuvitteli voittavansa sillä, että pelataan yksilökorista ja toivotaan vaan niistä eri pelaajista näissä peleissä tulevan niitä sankareita. Kyllä se kritiikki oli enemmänkin tuonne valmennusjohdon suuntaan, eikä niinkään millekään yksittäiselle pelaajalle. Kyllä pelaaja pelaa vaikka hamaan loppuun saakka, niinkuin hänen annetaan pelata tai miten on tottunut seurajoukkueessaan pelaamaan jos valmennusjohto sen hänelle suo, eikä lähde niitä yksittäisiäkään tilanteita pelaajien valinnoista kritisoimaan, ja vielä peliminuuteillakin vain palkitaan. Jos nyt pelaajat tätä keskustelua seuraavat, niin voisipa jopa kuvitella, että 16-vuotiaana tavoitteellista koripalloa pelaavana, siis jos itsensä tekstistä jotenkin tulkitsevat, osaisivat krittiikin ottaa myös rakentavana ja jopa opettavaisena. Ja jospa vaikka katsoisivat itsekin ne pelit uudelleen netistä ihan boxin ulkopuolelta, vain katsoakseen onko kritiikissä mitään perää, kun ne omatkin huonot ratkaisut on helpompi nähdä sieltä kentän laidalta kuvattuna. Siitä voisi jopa seuraavaan peliin viedä jotain mennessään ja tehdä kyseisissä tilanteissa paremman valinnan.

 

[kamreeri]

Vaikeaa on taas ottaa ja ennen kaikkea pitää puolustuslevari.

 

[GenoAuriemma]

Siellä se Lohikosken toissapäivänä penkittämä pelaaja nyt riehuu kentällä. Toivottavasti penkitykseen oli edes joku järkevä syy, mutta kyseisen valmentajan tietäen, enpä usko.

 

[JordanIsTheGOAT]

Siellä se Lohikosken toissapäivänä penkittämä pelaaja nyt riehuu kentällä. Toivottavasti penkitykseen oli edes joku järkevä syy, mutta kyseisen valmentajan tietäen, enpä usko.

Piti juuri kirjoittamani samaa, touhuu pelkkää hyvää kentällä ja puolet joukkueen pisteistä. Mutta kyllä on sanottava, että tässä pelaa kyllä kaksi todella huonoa joukkuetta, ihan pelkästään heittoprosentein katsottunakin. Israeli sössii täysin vapaita layuppeja ja molemmat kivittävät kaiken kaaren takaa. Mielenkiintoista katsoa heittoprossat pelin päätyttyä. Pelin voittaa vähemmän huono joukkue.

 

[Sorkkarauta]

16-vuotiaiden poikien kisoista on jäänyt vähän sama tunnelma kuin 20-vuotiaiden. Paljon yritystä, ajoittain hyvää peliäkin, mutta lopulta tappiot ja epäonnistuvat kasautuvat. Lopulta molempien osalta pitää vain hyväksyä se, että joukkueiden taso on A/B-divareiden välimaastossa, kuten sijoituskin kertoo. Harmi vain, että JBA:n takamies loukkaantui ennen kisoja.

2010-syntyneiden osalta ensi kesän suhteen on ihan luottavainen olo, oli taso sitten A tai B-divisioona. Santos ja Tala ovat pitkät ja liikkuvat kulmakivet joukkueelle.

Minkäslainen peluri se JBA:n takamies joka loukkaantui oli? Ehkä se osittain selittää ne Suomen murskavoitot Georgiasta, joka kuitenkin voitti viime pelissä Israelin.