Järjestäen ensimmäinen U17 SM-sarja on vihdoin taputeltu ja mitalit jaettu odotetuille paikkakunnille. Kausi oli kokonaisuudessaan mielenkiintoinen ja jopa 8 joukkuetta näytti pystyvänsä voittavaan koripallon.
Sijat 9-10 "Puusukset ilman voiteita":
Huima ja Feeniks lähtivät kauteen selvinä altavastaajina, olivat sitä koko kauden ja päättivät kautensa tasonsa arvoisesti. Divarin voittajajoukkue selviää vasta toukokuun finaalikarkeloissa, mutta todennäköisesti kilpailullisesti parempaa tasoa olisi saatu sieltä. Feeniksin puolusteluiksi voi todeta, että hyvällä kotiedulla saatiin pari voittoakin ja sarjapaikka säilytettiin viime vuonna pelaamalla. Koko Keski-Suomen joukkue Huima sai kokea menetyksiä muutamaan eri suuntaan ja siksi kurssi laski viime vuoden mestaruuskoriksesta bussiyhtiön sponsoriksi.
Sijat 7-8 "One hit wonders":
Mukin ja Salon kausi pohjautui käytännössä kahden esikypsän teinitähden pelivireeseen. Välillä osuttiin koriin ja useammin otettiin takkiin muilta joukkueilta. Tuloksena päivänvalon kestävät rekordit, mutta muistelu jäänee ottelutilastojen ja muki+tvn puolelle.
Sijat 5-6 "Joukkueeseen kuuluvat myös valmentajat"
02-ikäluokan lupaavimmat pojat omaava Hypo vaihtoi viime kauden konttaamisen materiaalinsa nähden heikkoon ryömintään. Mikropojista tuttu isävalmentajuus boostattuna HV-tutkinnolla ei vieläkään tuonut kuin heittopaikkoja ja peliminuutteja niitä haluaville. Materiaalilla olisi kyllä riittänyt parempaan. Pyrintöä vaivasi myös kaudella ailahtelevaisuus, johon päästiin liittämään peräkkäisten ikäluokkien välinen politikointi pelaajista. Yleisesti on kammottavaa huomata myös Pyrinnön ulkopuolella (Lue: Muki, Vilpas, Ura) kuinka peräkkäiset ikäluokat pelaavat omilla valmentajillaan ilmeisesti erikseen treenaten ja omaa etua ajaen.
Sijat 3-4 "Seurasiirtojen suomenmestarit"
Sekä Namika että Ura aloittivat kautensa vahvistamalla joukkueitaan siirtomarkkinoiden puolelta. Varsinais-Suomen uusi powerhouse laskettelikin helposti runkosarjan voittoon. Homma meni kuitenkin päin mäntyä toisesta välierästä alkaen ja Kaarinan kevään isoimmaksi juhlan aiheeksi jäi korisliigapaikan säilyttäminen. Namika kärsi puolestaan loppukauden loukkaantumisista ja joutui tyytymään pronssisiin mitaleihin. Välieräsarja Sykkiä vastaan oli kaikilla mittareilla oikea finaali ja hopean tai kullan olisi suonut fiksua korista pelanneelle joukkueelle.
Sija 1-2 "Junnukoriksen juhlat"
Sekä Hongan että Sykin kausi oli vauhdikas ja finaaleissa kohtasivat mielenkiintoiset yksilöt. Kummankin joukkueen runkosarja oli ailahtelevaisuudessaan junnukorista parhaimmillaan ja molemmat onnistuivatkin häviämään myös sijojen 5-9 joukkueille. Finaalissa Hongan seuraavaksi Koposeksi valittu takamies joutui tyytymään katsojan rooliin Sykin pelatessa iloista ja dominoivaa joukkuekorista. Sykin molempien otteluiden aloitukset tekivät sarjasta melko tylsän eikä Hongalle jäänyt kuin nippu ämpäreitä käteen.
Muuta:
U17-sarja oli kokonaisuudessaan piristävä lisä valmiiksi täyteen juniorikoripallokalenteriin. Suurin osa joukkueista pelasi gun and gun -henkistä katsojaystävällistä freestyle-korista, jossa otettiin jokainen tarjolla ollut kaverin heitto.
Tyypilliseen tapaan tuomareiden taso ei tänäkään vuonna loistanut, vaikka takana olisi ollut jopa minuutteja korisliigan lattialla. Positiivisena puolena teknisten virheiden määrä saatiin myös sääntöuudistuksen myötä nousuun.
Suomikoriksen kannalta mielenkiintoista on, että kummastakaan finaalijoukkueesta ei alle 18-vuotiaiden maajoukkueeseen ollut asiaa. Tämän vuoden nettomaksajiksi arvottiin hyviä pelaajia, mutta näytönpaikkoja olisi suonut myös voittavaa korista pelanneille.
Hyvää kesää!