Vs: U20 mj 2011
Scoop J ja Asiaan kertoivatkin jo kaiken olennaisen, mutta en malta olla pistämättä omia mietteitäni likoon.
Olin Honkahallin lehtereillä todistamassa Ruotsi- ja Tanska-otteluita, ja olin todella mielissäni näkemästäni. Kuten mainittua, Suomen joukkuetekeminen on vasta alkutekijöissään, mutta puolustuspään intensiteetti, hyökkäyksen pallonliike ja pelaajalta toiselle jatkuva tsemppi ja yrittäminen teki turnauksesta todella miellyttävää katsottavaa. Erityisen hyvän kombinaation tästä tekee se, että Suomella on viimeksi ollut 20-vuotiaissa koossa näin lahjakas jengi silloin, kuin 1986/87-syntyneet olivat 20-vuotiaita (Mäkäläinen, Vuori, Haanpää, Lee jr, Koivisto, Koponen..).
Sekä masentavaa että hienoa oli se, että eniten kehittyneet pelaajamme ovat ne, jotka olivat jo lähtökohtaisesti ikäluokkansa parhaat, eli Sasu Salin ja Carl Lindbom. Union Olimpijassa vietetty kausi näkyy Sasun fysiikassa, reaktionopeudessa ja pelisilmässä. Lisäksi Sasun arsenaaliin on tullut entistä vahvemmin suoraviivainen korilleajo, joka ei ole ollut hänen paras puolensa. Tällä hetkellä Sasun pallonkäsittelytaito tuntuu kuitenkin kirkkaasti riittävän hallittuun ajoon ja viimeistelyyn.
Calle Lindbomiin olen suhtautunut skeptisesti viimeisen parin vuoden ajan, mutta pakko se on myöntää - Skyliners-vuoden aikana Calle on kehittynyt aivan uudeksi pelaajaksi. Vielä vuosi sitten Callen alakroppa ei liikkunut yhtään, mutta nyt jalkojen ja keskivartalon vahvistuminen näkyi puolustuspäässä, sijoittumisessa, levypallopelissä. Monet ovat miettineet päänsä puhki, mistä saada maajoukkueelle heittävä iso mies sen jälkeen, kun Möttis vetäytyy maajoukkueesta, mutta jos kehityksen suunta on tämä, vastausta ei tarvitse katsoa Callea pidemmälle.
Pitkissä pelaajissa löytyy taitoa ja kokoa. Vanttaja ja Sandberg ovat jo nyt sillä hilkulla, että molemmat voisi pistää miesten maajoukkueen kehityssenttereiksi. Totta puhuen minua ihmetytti se, että Samulille ja Ässälle ei pelattu enempää 1-1-tilanteita sisälle. Toivonen ja Cato arastelivat ihan turhaan lähialueen viimeistelyssä, mutta olivat muilla pelin osa-alueilla hyviä.
Nikkarisen Ruotsi-ottelu oli synkkä, mutta antaakseni Antolle hieman siimaa on todettava, että tuomarit sallivat Ruotsia vastaan tarpeettoman tiukat otteet puolessa kentässä. Lisäksi Ruotsin koutsi tuntui ilmiselvästi tietävän, miten Anttoa kannattaa difata: Ruotsi puolusti tarkoituksella niin, että Antto pääsi/joutui hautomaan palloa paljon, ja silloin Suomen hyökkäyksestä loppui liike (erityisesti Sasun ollessa erikoisvartioinnissa). Vaenerberg oli puolestaan ilmiselvästi Ruotsille tuntematon pelaaja, ja Alex yllätti minutkin positiivisesti halkomalla ruotsalaishyökkäystä jatkuvilla chrispaulmaisilla ajoillaan. Jos Alex kehittyy tuota tasoa, salolaisyleisöllä on tulevalla liigakaudella uusi suosikki.
Toipilaslistalla oli mm. Aleksi Alanen ja Markus Molenius, mutta Salmisella on jo nyt tarpeettoman kova työ karsia 15-16 pelikuntoisen kaverin rinki 12 pelaajaan. Mikäli lisää loukkaantumisia ja Sasu pelaa kaksikymppisten kisat ennen miesten maajoukkueeseen liittymistään, tältä joukkueelta ei voi odottaa muuta kuin nousua A-divariin.