Vs: Uskotko Suomen nousuun A-divisioonaan?
Milligrammaakaan dramatisoimatta nyt lienee aiheellista sanoa, että lauantaina on edessä merkittävin koripallomaaottelu, jota Suomessa on hyvään vuosikymmeneen pelattu. Vastaavaan jännitykseen taidettiin päästä viimeksi Ateenan EM-kisoja (1995) edeltäneissä karsintaotteluissa, kun Suomi kukisti Saksan ja Venäjän Helsingin Urheilutalolla. Tuolloin Suomen tehopelaajiin kuuluivat Kari-Pekka Klinga, Pete Niiranen, Pekka Markkanen, Martti Kuisma, Saku Pehkonen ja Markku Larkio.
Noiden päivien jälkeen Euroopan maantieteellinen kenttä on muuttunut huomattavasti mm. Jugoslavian hajoamisen sekä IVY-yritelmän murenemisen myötä. Koripallosta on tullut yhä kansainvälisempi peli. Italian, Kreikan ja Espanjan rinnalle on noussut maita kuten Turkki, Slovenia ja Montenegro. Kuten rautakansleri Dettmann osuvasti totesi alkulohko-otteluiden jälkeen: "Eivät koripallon jumalat tainneet tietää, kuinka laaja Euroopan kartta on, kun samaan EM-karsintalohkoon saatiin Islanti ja Georgia."
Suomi-koriksessa puhaltaa tällä hetkellä leppeä myötätuuli. Maajoukkueen materiaali on parempaa kuin aikoihin ja "lupaus"-kategoriaan pitkään kuuluneet Tuukka Kotin, Shawn Huffin ja Kimmo Muurisen kaltaiset pelaajat ovat näyttäneet pystyvänsä parantamaan pelinsä tasoa tarvittaessa. Tulevaisuudellekin näyttää löytyvän ratkaisijoita Petteri Koposen, Santtu Haanpään ja Junnu Leen kaltaisten pelaajien muodossa. Ainoastaan hajataitosta kärsivä kyklooppi tai parantumaton pessimisti voi inttää, että Suomi-koris olisi enää samanlaisessa juoksuhiekassa kuin vuosituhannen taitteessa.
Kuten kaikissa prosesseissa, kysymysmerkkejä nousee ilmaan: Valmennuksen taso, kotimaisen korisliigan taso, maajoukkueen sisäpeli Möttölän lopettamisen jälkeen. Kun edetään tavoitellisesti askel kerrallaan, mielestäni tärkeimpänä teesinä on Hannon sitaatti koris.netin haastattelussa: "Maajoukkueella on hyvä noste meneillään ja kaverit alkavat olla siinä iässä, että seuraavien kahden vuoden aikana voimme saavuttaa suuria asioita."
Kun edellisten kahden kappaleen näkökulma on omaksuttu, lauantaista Romania-derbyä voi tavallaan odottaa vain pelonsekaisin tuntein. Nyt pelataan todella isoista asioista. Perussuomalaiseen tapaan kärsitty niukka, sankarillinen tappio ei yksinkertaisesti ole enää vaihtoehto. Joukkueessa on liikaa potentiaalia, tahtoa ja motivaatiota siihen. Tappiota seuraisi "Suomi-koriksen nollahetki": Nousukauden jännitepiikin romahdus ja uusi kahden vuoden odotus ennen seuraavaa mahdollisuutta nousta korkeammalle tasolle. Huhtikuisten korisliigan välierien ja finaalien aikana allekirjoittaneella oli hetkittäin vaikea nukkua, mutta nyt kyse on jo hyperventilaatiosta. Luoja tietää, minkälaisista kompelekseista tässä joutuu vielä kärsimään.
Islanti-ottelun jälkeen Dettmann toivoi maajoukkueen pelaajien oppivan nauttimaan siitä, että heidän pelilliset edesottamuksensa ovat nostaneet odotukset korkealle. Tässä on avain menestykseen. Kun tavoitteet ovat tarpeeksi korkealla, pelaajat nostavat suoritustasoaan alitajuisestikin. Möttölän ja Rannikon rooli on tällä hetkellä ehdottoman tärkeä, koska kyseinen kaksikko on Suomi-koriksen kenraalipari, jonka esimerkin myötä Suomi nousee tai kaatuu. Jos Hannon ja Teemun sodanjohtotaito pystyy pakottamaan Romanian polvilleen lauantaisessa Naissuksen taistelussa, Suomi voi luottaa siihen, että huomispäivänä joukkueella on jo enemmän johtajia.
Itselläni on kannattajana vahva usko maajoukkueen tekemiseen. Georgia-tappiosta huolimatta Suomi on pystynyt useimmiten ehjään, tasapainoiseen peliin. Vaikka Suomi saikin Tirgu Muresissa seitsemän pistettä takkiin, tuo takaa-ajoasema ei neljäänkymmeneen tehokkaaseen peliminuuttiin suhteutettuna oikeasti ole mitään. Dettmann ja Suomen pelaajat tietävät sen, Romanian valmennusjohto ja pelaajat tietävät sen. Koripallo on psykologinen peli ja erinomaisen tärkeää on, että Suomi tulee otteluun kovalla sykkeellä. Romania pitää saada pelkäämään ja kotiyleisö täytyy herättää alusta lähtien. Jos en kärsi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tinnituksesta, olen pettynyt.
Miten tästä eteenpäin?
Matsi pysyy tasaisena kolmen neljänneksen ajan. Suomi aloittaa ottelun nousemalla heti kättelyssä seitsemän pisteen johtoon, jonka jälkeen Romanian tehonelikko pitää ottelua tasaisena, eikä anna Suomelle kuin hetkittäin vaadittavaa seitsemän pisteen kaulaa. Tunteet alkavat kuumeta ja peli käydä rikkonaiseksi kolmannen kymmenminuuttisen lopuilla, jolloin Romanian Fantastic Fourilla on kolme tai neljä virhettä kullakin.
Suomi tempaisee lopullisen irtiottonsa juuri ennen viimeisen neljänneksen puoltaväliä, kun Matisen ja Rannikon perättäiset kolmoset vievät Suomen 13 pisteen johtoon. Romania pusertaa väkisin koreja sisältä, mutta Möttölä vastaa aina samalla mitalla. Kokonaistilanteen näyttäessä Suomelle kuutta pistettä tekee Suomi kahdesta perättäisestä nopeasta hyökkäyksestä korit. Rannikon pallonriiston jälkeen Virgil Popescu ottaa viidennen virheensä, joka vihelletään epäurheilijamaiseksi. Romanialaispelaajien päät painuvat ja Suomi vyöryttää loppuhurmoksen myötä 86-66 voittoon.
Voiton jälkeen myötätuuli jatkuu. Möttölä pelaa kaksi ehjää kautta Kreikassa, Rannikko jatkaa huippuvuosiaan Venäjällä. Kotti ja Nikkilä esiintyvät edukseen Euroopassa, kun taas Yhdysvalloissa Huff, Haanpää, Lee ja Koivisto lunastavat lupauksia. Koponen nostaa suoritustasoaan selkeästi korisliigakaudella ja aloittaa NBA-uransa syksyllä 2008. Lehdistö ei aluksi innostu Suomen paikasta A-divisioonassa, mutta alkaa hiljalleen kiinnostua, kun vuoden '08 EM-karsintaottelut lähenevät. Kotimaan pääsarja rikkoo jälleen katsojaennätyksensä. Koripallo hyväksytään vuoden viiveellä fudiksen ja lentopallon menestyspantheoniin. Harrastajamäärät nousevat ja kaikkien elävien organismien tavoin, sisäinen uudistuminen jatkuu - välillä eripuraisesti, välillä sovussa.
Laji itse? Se elää ja voi hyvin. Syyskuun 15. päivä 2007 muistetaan vedenjakajana aina siihen päivään asti, kun Suomi saa kaksi vuotta myöhemmin kotikentälleen Serbian ratkaisevaan otteluun kesän 2009 EM-kisojen viimeisestä kisapaikasta.
Outro:
Huomenna on se päivä, jolloin pelaajilla, valmentajilla, moppipojilla, lajiaktiiveilla, pressillä, satunnaisilla katsojilla, fanaatikoilla ja järjestyksenvalvojilla on syytä olla innoissaan. Varauksellisuus pois puolentoista vuorokauden ajaksi; kyynisyys ja virnehymiöt ovat niiiiin vuotta 2004. Ennakkolippuja on myyty jo yli 1700, mutta Areenalle mahtuu vielä. Sinivalkoista päälle ja mukaan kaikki torvet, räikät ja rummut, jotka naapurin autotallista löytyy.
