No, jos Jazzin otteluiden seuraamisen pitää nykyään johtaa aina katsojan hirvittävään pettymykseen... niin ovathan nämä kaksi viimeistä matsia Kingsiä ja Heatiä vastaan sentään tuottaneet terveemmällä pohjalla olevia pettymyksiä (korpee todella) kuin ne edeltävät kaksi täydellistä lääperrystä altavastaajia vastaan (vain oksettaa). Vieläkin Jazzilla tuntuu jatkuvan sama trendi kuin kauden alusta asti; heikompia vastustajia vastaan pelataan täysin alta omien kykyjen, parempia vastustajia vastaan lähempänä omien taitojen ylärajaa. Nyt vaan ennakkosuosikkeja ei ole enää pystyttykään kaatamaan.
Viime otteluissa Markkasen kautta on pelattu selvästi enemmän kuin aiemmin, myös otteluiden toisella puoliajalla. Oman vaatimattoman näkemykseni mukaan; juuri sopivasti. Sinällään on on kurjaa, että nämä ottelut on samalla hävitty, mutta ei se Markkasesta ole jäänyt kiikastamaan. Varsinkin otteluiden loppupuolella Markkanen on tehnyt kaikkensa tuodakseen Jazzin mukaan taistelemaan otteluiden voitosta, ja erityisesti Kings-matsi, missä Markkanen, huomattuaan, että omiin kolkkeihin ei voi tänään luottaa, siirtyi vain kylmästi lähemmäs koria skoraamaan, oli minusta oman joukkueensa todellisen johtajan ja ykköstykin tekemistä. Se viimeinen levypallo, se olisi pitänyt jotenkin vaan hoitaa, mutta se oli aikamoinen flipperipallo, ei voi mitään.
Juuri nyt vaikuttaa siltä, että Markkanen itse on löytänyt hyvän tasapainon siinä, miten olla yhtä aikaa joukkuepelaaja ja juokkueensa ykkösskojaara. Markkasen osalta alkava vuosi näyttää ihmeenkin hyvältä, vielä paremmalta kuin kuukausi sitten, joka sekin näytti paremmalta kuin Markkasen korisura NBA:ssa koskaan.
Utah joukkueena taas... on ihme kiirastulessa. Keskellä ei mitään, liukumassa hiljakseen kohti huonompia sijoituksia. Kaikilla rosterin pelaajille on tietysti omat puutteensa, mutta kukaan ei toisaalta ole mitenkään täydellisesti pummannut (paitsi Rudy Gay). Ne kaksi pelaajaa, jotka ovat kirkkaasti ylittäneet odotukset, ovat Markkanen ja Kessler, ja molemmat olisivat lisäksi vielä pitkään käytössä pilkkahintaan (NBA-standardein). Pitäisikö lähteä rakentamaan heidän ympärilleen? Jotta pitkistä pojista saisi parhaan mahdollisen hyödyn irti hyökkäyspäässä, silloin tarvitaan takamiehiä, joiden tiedetään olevan hyviä rakentamaan peliä ja jakamaan palloa. Mistä sellaisia saa, ja mitä se maksaa. Kenet se maksaa vaihdossa? Draftin paras osa on nimensä mukaisesti todella täydellistä lottoa, eikä menestyminen Lotteryssa vielä takaa sitä, että joukkueeseen saadaan valmiita pelimiehiä. Joka vuosi moni korkean varausvuoron tulokas ei lunastakaan odotuksia liigassa...
Jos olisin Danny Ainge, vaihtaisin varmaan monta kertaa päivässä mielipidettäni sen suhteen, mitä tässä nyt kannattaisi tehdä. Jäämme jännityksellä odottamaan.