Tarpeeksi isoon liksaan ja valta-asemaan lIIttyy ymmärrettävästi paljon oletuksia/toiveita siitä, että päätäntävaltaiset ihmiset tietävät kai sitten kaikkia meitä muita paremmin, mitä he ovat tekemässä. Näkevät varmaan typerää perusrahvasta pidemmälle. Muutenhan jokainen korttitalo tämän saman järkän ympärillä alkaa sortua. Mikä... puolestaan huolestuttaisi kaikkia syvältä. Pitääkö muuttaa perheen kanssa Ruotsiin? Ja mihin sekään enää muka riittää?
Kaikessa autuaassa yhdentekevyydessään Utah Jazz, ja seuran viime aikainen kilpailullinen menestys, tarjoaa meille ihmeen hyvän esimerkin siitä, mitä joka puolella ympärillä muutenkin tapahtuu.
Ottaessaan seuran rosterin hoitaakseen Danny Ainge ei missään vaiheessa innostunut joukkueen kehittämisestä – kuka saa itsestään parhaan irti kenenkin kanssa, rakennetaan järkevää pohjaa tulevalle menestykselle, pelataan parasta mahdollista koripalloa samalla kun pelataan rosteri-palapeliä, tapellaan edes vähän – vaan siirtyi ihan suoraan leikkimään käsiinsä saamallaan portfoliolla. Ketä pelaajia myydään, ostetaanko ketään? Mitkä on suhdanteet?
Yhtään tätä suurempaa visiota tämän joukkueen kehittämiseen ei olla nähty. Mihin panostettaisiin? Mitä kehitetään? Minkälainen jengi meidän joukkue parhaimmillaan voisi olla? Ei mitään. On typerää hurskahtelua väittää, että kokeneiden pelaajien poiskauppaaminen antaa aina nuoremmille pelaajille mahdollisuuksia kehittyä. Kun ei tiedetä yhtään, mitä tässä mukamas ollaan kehittävinään.
Lopputulos – on SOTKU. Ja alati paheneva sotku. On ollut kokon sen ajan kun Ainge on ollut puikoissa.
Sen jälkeen, kun Utahissa aloittanut Danny AInge teki ne isot kaupat, jossa treidasi Gobertin ja Donovan Mitchellin veke, AInge ei ole tehnyt ainuttakaan posiitivista pelaajakauppaa. Myydessään pelaajia Ainge on llian suurine luuloineen aina myöhässä. Autuaan myöhässä. Ja ostettaessa pelaajia – mitään ei tapahdu – koska ketään kunnianhimoista pelaajaa joka tykkää voittavasta koripallosta ei kiinnosta tulla Aingen kasaamaan joukkueeseen pelaamaan.
No mutt hei! Colin Sexton saatiin vihdoin treidatuksi. Jipii. Huikea suoritus sinällään. Sillä Sextonhan oli nyt sitten se ihka ensimmäinen sellainen pelaaja, jonka kanssa Markkasella ei yhtään sujunut kentällä – siis niistä pelaajista, jotka Markkasen/Aingen aikaan on pistetty joukkueesta aikaisemmin pihalle – josta uskallettiin silti luopua.
Samalla kun tämä ei varsinaisesti ole sitä, että Jazzin joukkuetta rakennettaisiin Markkasen ympärille, niin ainakin tämä oli askel siihen. suuntaan, että sitä ei enää purettu Markkasen ympäriltä (ketään Markkasen parasta pelikaveira ei kai enää ollut jäljellä). Että siinä mielessä – onnittelut myös Hannolle!
Se, että Colin Sextonin vaihtoarvo markkinoilla oli hyvistä statseista huolimatta selvästi niin pakkasella – treidi vaati draft-pickin kylkiäisiksi Utahin puolelta – kertoo koko lailla kaiken siitä arvostuksesta, minkä Ainge on viime vuosina omalle joukkueelleen hankkinut. Kaikki vaan mätänee Utahissa käsiin. Se on seuran status tällä hetkellä liigassa. Siitä voi päätellä paljon myös siitä, kuinka korkeaksi Markkasen vaihtoarvo yleisesti arvioidaan.
