Ihailjoidensa mukaan Ainge myisi vaikka oman äitinsä, mutta nyt me tiedämme, ketä hän ei ikinä myisi; Sextonia ja Clarksonia.
Hmmm. Sexton ja aivan erityisesti Collins ovat pelanneet tällä kaudella niin hyvin, että pakko olettaa edes jonkun toisen seuran olleen kiinnostuneen hankkimaan heidät vahvistuksiksi. Collinsin liksa on tietysti tanakka, tämän kauden näytöillä ei kuitenkaan mitenkään suhteeton. Mutta ilmeisesti pelaajista saadut tarjoukset eivät vaan ole kelvanneet Aingelle.
Pitämällä itsepintaisesti kiinni Sextonista ja Collinsista AInge ottaa ison riskin tankkaamisen suhteen. Varsinkin Collins pelaa uransa parasta kautta, ja molemmat ovat sellaisia pelaajia, joiden kanssa ei-toivottuja voittoja voi alkaa helposti kertyä. Ja marginaalit liigan äärimmäisessä peräpäässä ovat aika pieniä. Samalla on vaikea uskoa, että kumpikaan pelaaja purematta nielee tankkaamista palvelevia penkityksiä, lepovuoroja tai pienennettyä peliaikaa.
Sopimusta tämän kauden jälkeen molemmilla vuosi jäljellä, ja voisi kuvitella, että pelaaminen paremmassa, voittoihin tähtäävässä joukkueessa kiinnostaa kumpaakin. Varsinkin kun Aingen puuhista ei kenellekään voi koskaan olla etukäteen mitään takeita, eli mihinkään tulevaisuuteen Utahin kanssa ei kannata ollenkaan luottaa. On siis halua antaa näyttöjä omasta osaamisesta, eikä mitään halua esimerkiksi huonontaa omia loukkaantumistilastoja suostumalla tekaistuille sairaslomille.
Clarkson – on Clarkson, ja pitkän päälle hänestä on todennäköisesti tämän kauden lopputankille enemmän hyötyä kuin haittaa. Ja Clarkson näyttää myös täysin rinnoin nauttivan olostaan ja asemastaan Jazzin omana rakastettuna outolintuna.
Ihan vaan omalta osalta täytyy sanoa, että minullahan ei ole mitään sitä vastaan, jos tämä tankkamiselle kokonaan uhrattu kausi sössitäisiin nyt oikein kunnolla kevään loppusuoralla. Se sopisi jotenkin niin täydellisesti tämän AIngen kehittämän joukkueen tarinaan, tällaista joukkuetta on aika mahdoton kannattaa, ja sille on vaikea toivoa parasta.
Markkasen kannalta... kun nyt ei nähty mitään oleellisia treidejä, jotka itsessään vaikuttaisivat joukkueen dynamiikkaan, niin olettavasti joukkueen ilme ja marssijärjestys pelien sisällä jatkuu loppukaudenkin siinä samassa suunnassa, minkä se on tähän mennessä ottanut. Markkanen himmenee koko ajan vähemmän merkittäväksi tekijäksi joukkueessa, palloa ei paljon heru, ja vähistä syötöistä Markkanen nakkelee nopeita haastettuja kolmosia uskomattoman huonolla prosentilla, hyökkäys pyörii Collinsin ja Sextonin ympärilä, jotka taistelevat poispääsystä, Kesslerille syötetään paljon älläreitä, Keyonte heittää paljon, Clarkson heittää joka matsissa vielä vähän epätasapainoisemmasta asennosta kuin edellisessä matsissa, Collier kehittyy koko ajan pointtina, mutta Markkaselle siitä ei ole iloa, koska Collier etsii syötöillään jo ihan eri ihmisiä, vähän virkeämpiä ihmisiä.
