Vs: Vilpas - Kouvot Salohallissa 20.10. klo 18.30.
No niin, jospa sitä nyt muutaman sanasen sanoisi henkilökohtaisesta 500 km:n mittaisesta Via Dolorosasta.
Matsi oli käytännössä pelattu noin viiden minuutin kohdalla tilanteessa 2(3)-14. Vilppaan peli ei juurikaan alun sekoilujen jälkeen muuttunut yhtään parempaan suuntaan. Kouvojenkaan peli ei ollut kunnolla uomissaan alussa, mutta heitot upposivat vaikeistakin paikoista hyvällä tarkkuudella. Tilanne tauolla 20-35. Kouvot aloitti kolmannen neljänneksen vielä muutamalla tärkeällä korilla ja ero oli lohduton noin 20 pinnaa. Loppuun asti sitten vain pelailtiin. Muutaman kerran Vilpas yritti saada pientä kirin poikasta aikaiseksi, mutta ei eroa juurikaan alle 20 pinnan saatu missään vaiheessa. Tuskainen matsi seurata...alusta loppuun asti. Positiivista oli, että Kouvolasta oli saapunut muitakin katsojia, tosin pelkästään puhtaasti Kouvojen kannattajia
Kouvojen peli näytti kokonaisuudessaan ihan kohtuullisen hyvältä, oikeastaan muiden näkemieni Kouvojen tämän kauden matsien joukossa sellainen peruspeli. Se riitti keskiviikkona selvään voittoon kotijoukkueesta. Mielestäni Kouvojen voitto kulminoitui kolmeen onnistuneeseen perusasiaan: Puolustus toimi koko ottelun hyvin, korisaluspelaaminen oli jälleen Villen ja Durrelin toimesta vahvaa ja heitot upposivat todella hyvällä prosentilla. Jyri oli myös erittäin hyvä penkin päässä, vei ainakin tässä matsissa Vyyryläistä 100-0. Ei se Kouvojenkaan peli vielä lähelläkään valmista ole, mutta peruspelilläkin tuli nyt selvä voitto. Grayson Moyer ei vielä mitenkään vakuuttanut, mutta aineksia parempaan on varmasti olemassa...kyseessä näyttää olevan hyvä joukkuepelaaja jolla ei näyttäisi olevan mitään erillistä selkeää vahvuutta, mutta toisaalta ei myöskään varsinaisia heikkouksia -> ehkäpä sellainen tasainen peruspelaaja...sopinee hyvin Kouvojen nykyjoukkueeseen. BAW ja Ville olivat todella hyviä...niin ja Vinson hallitsi ilmatilaa suvereenisti.
Mitähän sitä nyt sitten kotijoukkueesta sanoisi...Positiivista oli DiJuanin asenne ja tsemppi läpi ottelun, Samun paluu parketille (ei vielä niinkään tehoja, mutta asennetta) ja kotimaisten "penkkipelaajien" toiminta. Negatiivista olikin sitten hieman enemmän:
- Korinaluspelaaminen tai itse asiassa sen puute
- Pallo ei liikkunut, miehet eivät liikkuneet -> hyökkäykset pääsääntöisesti onnettomia 1 vs 1 turaamisia
- Heitot eivät upponeet kotisalissa sitten millään, varsinkaan silloin kun matsia ratkaistiin
- Pelihalut olivat tuntuneet monella jäävän pukukoppiin, erityisesti kahdella isommalla ulkomaanavulla. Wilson oli kyllä keskiviikkona varsin ponneton, eikä onnistunut missään mitä nyt sattui edes yrittämään hyökkäyksessä tahi puolustuksessa. Ei puhtaita papereita voi antaa kylläkään edes kuin muutamalle kotimaiselle: Tenkanen ja Nuorisokaarti.
- Valmennus laahasi joukkueen mukana suossa pimeällä ilman taskulamppua, ei siitä sen enempää
Vilppaan nykyjoukkueella ja tämän hetken peliesityksillä uskoisin, että sarjassa pysytään, mutta sen suurempaa menestystä on turha näköjään odottaa. Mitä pitäisi tapahtua, jotta pudotuspeleihin olisi mahdollisuuksia:
- Kaksi asiaa joita olen toitottanut ennenkin: Joukkue tarvitsee puhtaan perussentterin tyyliin Durrell Vinson tai Jokan mainitsema Marcus Jackson. Doaks ei ainakaan näkemäni yhden matsin perusteella ole se oikea palanen tähän palapeliin. Vinson vei Doaksia miten tahtoi vaikkei Durrelkaan pisteillä mässäillyt. Sentterin ei tarvitse olla pistehirmu, vaan nimen omaan puolustuksen viimeinen lukko, vastustajan sentterin pimentäjä ja kova levypalloissa. Keskiviikkoisesta huolimatta pisteiden tekijöitä joukkueesta löytyy kyllä muutenkin ihan riittävästi.
- Toinen asia on laajemman rotaation peluutus (materiaalia tähän kyllä on) ja avainpelaajien peliajan laskeminen lähemmäs 30 minuuttia per matsi. Näinhän Vyyryläinenkin mainosti ennen kauden alkua, mutta toteutus on ollut ihan jotain muuta. Valmentajalta odottaisin lisää luottoa esim Tenkasen, Tiaisen ja Himbergin suuntaan. Lisäksi Vyyryläisen pelitaktiikan taikapussista olisi syytä löytyä vielä jokunen gramma uutta taikapölyä.
- Joukkue vaeltaa syvällä itseluottamuksen ja uskalluksen puutteen suossa. Meditaatioguru ja valmennus toimintaa -> joukkueelle pitää jostain naftaliinista saada kaivettua kunnon taisteluilme ja usko omaan tekemiseen.
Tässä päällimmäisiä ajatuksia matsista. Meno- ja paluumatka matsiin tapahtui samoissa tunnelmissa kuin itse pelikin: jatkuvassa synkässä sateessa. Toki menomatkalla tunne oli odottavan positiivinen ja Dobermannin voitontahtoinen, paluumatkalla autoa ohjastikin alistunut ja nöyrä perhoskoira. Usko Vilppaan pudotuspelipaikkaan elää kuitenkin etäfanin sydämmessä vahvana, kunhan yllä mainittuihin asioihin saadaan muutoksia; aloitettakoon muutokset vaikka kunnon sentteristä.
TSEMPPIÄ VILPAS...TAISTELE