Samaa mieltä kaikkien palstalaisten kanssa kaikesta! Ja voi ristus, kuinka hienoja matseja, yksi toisensa perään. En tiedä, kuinka monessa muussa lajissa ja muussa sarjassa ero runkosarjan ja pleijarien välillä on näin holtittoman suuri, lähtien jo play inn-matseista. Siis tasoa; melkein kuin katsottaisiin täysin eri lajia.
Kun on taas raahustanut sen liian pitkän runkosarja-autiomaan yli – omassa tapauksessa vieläpä Utahin kelkassa – niin tällaiset ottelut käyvät kyllä aika kivasta palkinnosta. Vasta kun parhaat pelaajat ottaa ihan tosissaan mittaa toisistaan, näkee/kunnolla tajuaa kuinka mielettömän hyviä pelaajia tässä liigassa oikeasti on.
Ainoa oma murhe liittyy samaan asiaan. Se ei ole mikään pikku juttu, että Markkanen ei ole koskaan mittauttanut tekemistään ja omaa voitontahtoaan tässä kohtaa kautta, kun aletaan vasta pelata tosissaan. Kun edelleen toivon sitä, että Markkanen joutuisi/pääsisi pois Utahista, niin onhan se kyllä mielettömän pitkä miinus/tahra/epävarmuustekijä miehen papereissa.
Mutta vau... esimerkiks Cavs vs Pacers... viimeiset kaksi minuuttia näytti KOKO AJAN SELVEMMÄLTÄ että Cavs vie matsin. Pacers vastasi kolmosiin kakkosilla, veti vapareita ohi, ajoi korin alle sumppuun, vähän siipeensä saaneen oloinen Haliburton kompastelee... ja sitten Pacers nappaa voiton?!? Mitä tapahtuu? Tuomareilta tuli vähän apua, niin kuin Susi edellä eritteli... mutta silti! Ja sääliks käy totta kai Cavssia myös noiden poissaolojen kanssa. Mutta olipa taas matsi.
Fanitan ainakin joltain kantilta oikeastaan kaikkia jäljellä olevia jengejä ja toivon, että kaikki voittaa mestaruuden! Mutta se ei ikävä kyllä ole mahdollista. Nyt ei auta kuin pelata.