" 16-vuotiaat pojat hävisivät oman osaottelunsa 90-49 (54-19). 16-vuotiaiden poikien päävalmentaja Ari Tammivaara totesi, että Suomen nuorisomaajoukkueiden suoritustaso ei ole muuttunut vuosien aikana.
Olen viimeksi valmentanut tällä tasolla 1979-syntyneitä ja voin sanoa, että mitään ei ole tapahtunut. Olemme aivan samoissa asioissa jäljessä kuin silloinkin. Tilannenopeus, mentaalinen ja fyysinen kovuus ja perusasioiden hallinta ovat Liettuassa aivan eri tasolla."
Hieraisin muutaman kerran silmiäni, kun luin Korisnetin uutisia 16-vuotiaiden harjoitusottelusta Liettuaa vastaan ja uuden valmentajan Ari Tammivaaran motivoivista kommenteista uutta ryhmäänsä kohtaan. Kenen olisikaan syytä katsoa peiliin, jos vuoden - 79 jälkeen ei ole tapahtunut mitään ja miksi ei ole? Eiköhän jäljet johda ihan omaan sylttytehtaaseen. Jos ei ole pelaajissa tapahtunut niin onko sitten valementajissakaan, kun samat tarinat tuntuvat noin kirkkaina muistuvan mieleen.
Joukkueen valmentautuessa EM-kisoihin tarvitaan kannustavaa ja innostavaa otetta, jota en kyllä noista Tammivaaran sanoista löytänyt. v.2007 on syytä katsella uusien lasien läpi ja olisiko sittenkin pitänyt valita valmentajaksi joku muu, jos tilanne näyttää noin surkealta hänen silmin. En usko , että tuollaisella motivoinnilla saadaan suoritustasoa nousemaan ja eikö vikojen etsiminen ja niiden painottaminen ole todettu valmennuksessa juuri 70-lukulaiseksi!
On myös hyvä muistaa, että Liettua kuuluu koripallossa 16 vuotiaiden A-divisioonaan ja he edustavat lajin eliittiä. Siihen nähden Suomen joukkue selvisi hyvin ja paransi vielä toisessa ottelussa suoritustaan.
Ari Tammivaaran on syytä vakavasti miettiä toimintatapojaan ja lausuntojaan, mikäli hän aikoo saada joukkueesta parhaan irti ja ansaita sen luottamuksen, joka taas saa jokaisen pelaajan yrittämään parastaan.
