Vs: A-Pojat SM 2012-2013
Runkosarja, harvinaisen tasainen sellainen, on takana ja neljä joukkuetta keskittyy final fouriin, kuusi puhaltelee rantapalloja…
Kausi oli monella tapaa erikoinen ja yllätyksellinen. Uutena mausteena heitti liitto lusikkansa soppaan, ja urheilullisesti vesitti sarjan. Kun HBA:n pojat määrättiin lepäämään A-poikien peleistä viikonloppuina, joina HBA.lla ja APSM:llä oli pelit, vietiin muutamalta joukkueelta syömähampaat. HBA ei vaikuttanut ainoastaan peleihin, vaan myös harjoituksiin. Jos joukkueen harjoituksista ovat joukkueen “kovimmat kundit” säännöllisesti poissa, kärsii taso vääjäämättä. Viime kädessä ainoastaan Hongan materiaali oli “HBA-joukkueista” tarpeeksi leveä kestämään tilanteen. Tosin Honka ei aivan pilkulleen peluutusohjeita noudattanut. Veikkaan, että ainakin KTP:a vastaan olisi keväällä tullut tappio ilman van Santenin kymmentä levypalloa…
Jos puolet sarjakierroksista pelataan ilman kymmenkuntaa mj-pelaajaa, onko sarja enää SM-arvon arvoinen? Kun lisäksi ko. pelaajat ovat käytännössä kolmesta joukkueesta (PuHun tilanteeseen ei Aidoon poissaolo kovin paljoa vaikuttanut), on efekti rulettimainen - eikä pelkästään ko. joukkueille vaan myös vastustajille. Kuka pääsee pelaamaan Honkaa tai Namikaa vastaan HBA-viikonloppuna, kuka ei?
Liitolla on varmasti hyvät tarkoitusperät HBA-projektissaan, mutta ehdottaisin kuitenkin, että jatkossa harkitsisivat vain puolikkaan sarjan pelaamista M1D:ssa. Joukkueella ei ole nousu- eikä putoamispaineita. Puolikkaassa sarjassa HBA pelaisi kaikkia M1D-joukkueita vastaan yhtä monta ottelua, kotona ja vieraissa, eli ei vaikuttaisi myöskään muiden M1D-joukkueiden tilanteeseen. Mahdollisuudet pelata APSM.ää tuplaantuisivat, eikä pelimäärä juuri muuttuisi. Nykyinen malli raiskaa APSM-sarjan. Sarjaan pääsee pahimmillaan HBA-pelaajien avustuksella pari väärää joukkuetta, jotka pelaavat kauden sekalaisilla, ei välttämättä kovin motivoituneilla rostereilla. Toki liitto ja HBA joutuvat joka tapauksessa vuosittain katsomaan HBA:n pelaajamateriaalin riittävyyden M1D:iin – lähinnä, onko tarpeeksi isoja poikia.
No – alkurutinat on rutistu, katsotaan, miten kausi meni runkosarjan osalta:
Mielenkiintoista on huomata, ei toki kovin suurena yllätyksenä, että kaikilla kärkijoukkueilla on seurassaan tarjota A-junioreilleen tasokasta, valtakunnallista miesten kilpakoripalloa. Kärkiviisikossa kaikilla on joukkueet joko miesten SM-sarjassa tai 1-divisioonassa ja kovimmat A-junnut ovat jo pitkään päässeet harjoittelemaan miesten kanssa ja jopa keräilemään irtominuutteja sarjoissa. Toki myös peräpään L-ranta ja JKS ovat tällaisia joukkueita, mutta L-rannan rosteri on vain armotta liian heppoinen ja JKS:n toiveet menivät HBA:n mukana. Kuudenneksi sijoittunut Namika oli viime kaudella yhden ikäluokan kummajainen, joka tuon menestyksen houkuttelemana sai tälle kaudelle uusia pelaajia. Mutta - seura ei panosta aikuisten kilpatoimintaan, ja se näkyy.
Pk-seudulla ToPon A-poikien hajoaminen sekoitti pakkaa kauden aluksi. Mj-pelajat menivät sinne, missä miesten toiminta on tasokkainta, eli Honkaan. “Pitkät pojat” lähtivät sinne, missä eniten tarvittiin, eli JKS:ään. “Kiltit kundit” siirtyivät Namikaan ja “vähemmnän kiltit” PuHuun. Honka olisi ilman siirtoja jäänyt F4:sta. JKS menetti pitkien poikien tuoman edun HBA.n myötä. Namika kaatui HBA:aan, eikä ToPo-kundeista sen enempää kuin muistakaan, ollut paikkaamaan aukkoa. PuHussa oli tulokkaiden “topo-profiilin” tyyppisiä pelaajia entuudestaan riittämiin.
Silmään iskevät Hongan ja KTP:n 9/0 sekä Kouvojen ja Lahden 8/1 kotitilastot – vieraissa ovat ko. joukkueiden voitot ja tappiot menneet tasan. Oma keittiö on hyvä, tavalla tai toisella, pitää puhtaana…
1) Honka – eteni hieman takkuillen, mutta vääjäämättömästi, runkosarjan voittoon. Leveä ja tasokas materiaali kesti, hieman viilaten tosin, “HBA:n hyökkäyksen”. Mestaruuspokaalin voisi melkein lähettää Espooseen, sillä todellisia ihmeitä (lue: loukkaantumis- ja/tai sairastumissuma) vaaditaan, mikäli joku muu F4 joukkue mestariksi pystyy pelaamaan. Koko rosterin ollessa paikalla ei nipusta haastajaa löydy. Ainoastaan HNMKY olisi saattanut pystyä täydellä miehistöllään haastamaan Hongan? Ja tuo kysymysmerkki ei ole ihan pieni…
2) KTP – yllätti kovalla kevätkunnollaan. Tasokkaan harjoitusympäristön kautta on Lehtoranta saanut hyviä apuja mm. Kuusistosta ja Kilpeläisestä sekä Röpelisestä, joka on sitten pikkujunnuvuosiensa siirtynyt ruuhka-alueelta kaaren taakse. Ilman yhtään edes isohkoa pelaajaa paikka final fourissa on hieno suoritus, jonka pitkään lajia tahkonneet Kotkan 94:t ansaitsivat.
3) Kouvot – Tilanne on samantyyppinen kuin Kotkalla. Puitteet ja harjoitusolosuhteet ovat kohdallaan. Jos Kotka menee Lehtorannan harteilla, menee Kouvot Kauppisen. Rosteri on hyvin kapea, Kauppinen ja talvihorroksestaani herännyt Madsen ovat avainpelaajat, Hirvosen panos on myös suuri ja Piepposta tarvitaan viemään tilaa ja roikkumaan vastustajien isoissa pelaajissa, joita toki pleijarivastustajista on vain Hongalla…
4) LaNMKY – todellinen yllättäjä, joka tulee jäämään armotta Hongan jalkoihin välierissä. LaNMKY on kotisalinsa ansiosta F4:ssa, mutta on ikävä kyllä väärässä paikassa. Esimakuna Stadin kaima leikitteli päätöskierroksella jopa hieman vajaalla rosterilla kevyen voiton johtaen kolmen jakson jälkeen 74-44!
5) Ura – Terveenä laadukas joukkue, tai no viisikko, joka jäi rannalle Lahden syksyisten loukkaantumisten takia. Hazrati toi lisää taitoa ja rutiinia keväällä, mutta pari ottelua liian myöhään. Sääli, olisi saattanut nykyisellään haastaa finaaleissa parhaimmillaan jopa Honkaa?
6) PuHu - fyysinen joukkue joka kaatui kuitenkin kolmeen asiaan: Ison pelaajan puute, “wanna-be tähtien” itsekkyys, heikot vieraspelit. Yksikin 2-metrinen “semikova” pelaaja olisi vienyt F4:ään.
7) HNMKY - kaatui erityisesti HBA:aan, mutta myös takamiespeliin, joka ei missään vaiheessa loksahtanut kohdalleen. Ainoat kolme mj-pelaajaa, joukkueen pisimmät pelaajat, joutuivat olemaan liikaa poissa. Kun lisäksi takamiespeliä ei saatu koko kauden aikana oikein toimimaan, jäi F4 haaveeksi. Valju kausi hallitsevilta mestareilta. Ehkäpä tilannetta kuvaa hyvin se, että joukkue pelasi kalkkiviivoille asti ilman varsinaista peliasua …
8) JKS – Isokokoinen joukkue, joka aloitti kauden räväkästi voitolla hallitsevasta mestarista. Haaveet play-offeista kariutuivat nopeasti HBA-kurimukseen ja takamiespeliin, jota ei yksinkertaisesti ollut… Rosteri oli niin kapea, että se ei kestänyt käytännössä yhdenkään avainpelaajan poissaoloa. Keväällä katosi sitten motivaatio ja intokin…
9) LrNMKY – Näppärä joukkue, joka oli väärässä sarjassa. Viidellä pienellä pelaajalla ei ollut mitään mahdollisuuksia. Raskasta matkustamista ilman pisteitä, etenkin penkkipelaajille (siis muille kuin aloitusviisikolle).
10) Warriors – Tästä voisi kirjoittaa paljonkin… En tiedä, oliko väärässä sarjassa, mutta ainakin väärällä valmentajalla. Peli on puhdasta katukorista, jossa vain pari pelaajaa saa ottaa ratkaisuja. Syksyllä Moore ja Djeen, keväällä Moore ja Chukwuma. Minne Djeen katosi – saiko tarpeekseen koutsista vai päin vastoin? Warriorsin pelissä näytti viime kaudella olevan jo hieman järkeäkin, mutta jonnekin se tällä kaudella hävisi – apukoutsi Hewittin mukana? Puolustusta ei ole ollenkaan, ei ainakaan joukkue- saati apupuolustusta. Ns. tähtiä puolustaminen kiinnostaa erityisen vähän, ainoa mihin difussa pyritään ovat näyttävät plokit. Kun hyökkäyspäässäkin on tärkeämpää vetää pallo muutaman kerran omien jalkojen välistä kuin antaa hyvä syöttö, on tuo yksikin PuHusta otettu voitto ihme. Joukkueella oli riveissään koko sarjan potentiaalisesti dominoivin sentteri, Taylor, joka urheilullisena ja ylivoimaisen vahvana (204cm, 115kg) olisi voinut olla lähes pitelemätön. No kaverin rooliksi jäi hölkkäillä maalattujen alueiden väliä ja katsoa saako/jaksaako/viitsiikö noukkia levyreitä. Warriorsilla ei ollut edes pyrkimystä sisäpeliin?!? Orlandon lisäksi Moore on erittäin kova ja potentiaalinen pelaaja. Täytyy käsi sydämellä toivoa, että poika ajautuu joukkueeseen, jossa opetetaan myös joukkue- ja puolustuspelaamisen tärkeys (kannattaisikohan alkajaisiksi jutella vakavasti asiasta esim. isänsä kanssa, jolla on kokemusta oikeastakin koriksesta?). Nykyisellä pelityylillään olisi esim. mj:ssa lähinnä rasite.
FINAL 4:
Honka – LaNMKY:
Tyly 2-0. Ei jää jossiteltavaa, Hongan rosteri on joka osaltaan parempi.
KTP – Kouvot:
Tiukka pari, joka voi kääntyä kummin päin tahansa, onhan kyseessä oikeastaan paikalliskamppailu “Kymenlaakson herruudesta”. Avainpelaajat ovat:
KTP: ajoittain ilmiömäisen taitava, mutta myös ajoittain haluttoman oloinen Lehtoranta ja “late bloomer” Kuusisto. Tukea tulee Kilpeläiseltä ja Röpeliseltä.
Kouvot: nopea ja fyysinen, aina täysillä joukkueelleen pelaava Kauppinen ja pitkä & pitkäraajainen Madsen. Tärkeinä osina myös Hirvonen ja kokoa tuova Piepponen.
Avainkysymyksenä on, saako Kouvot hyödynnettyä pituusylivoimansa. Madsen on KTP:lle hyvin hankala, jos pääsee vauhtiin. Toimii myös tehokkaana maalivahtina ja pelotteena omalla korilla. Sisäpelin onnistumisen ratkaisee takamiespeli, joka on Kouvoissa täysin kooltaan heppoisen Hirvosen varassa. Jos Hirvonen saadaan kuriin, joutuu Kauppinen hoitamaan pointin velvoitteita ja on osin pois tehokkaimmalta alueeltaan. KTP:lle ei pitäisi tuottaa vaikeuksia Hirvosen pitäminen – taitavia ja selvästi Hirvosta fyysisempiä takamiehiä löytyy. Vaikea veikkaus, mutta laitetaan kovan kotikenttäetunsa turvin KTP:lle 2-1. Fifty-sixty.
Pronssi:
Kouvot/KTP – LaNMKY: Kumpi vielä intoutuu? Varmaankin molemmat(?), sillä mitali on aina mitali, etenkin junnu-uransa lopettaville. Kouvot/KTP vie monipuolisemman pelinsä ja kotikenttänsä turvin.
Finaali:
Pitkästä aikaa tylsä finaalisarja. Honka vie (liian) helposti suoraan 2-0. Toivottavasti olen väärässä ja saamme kolme hyvää, kovaa matsia.
