Vs: A-pojat SM-sarja 2008-2009
Veni vidi vici sanoi:
Tätä on jotenkin kommentoitava, koska ei kait tuo kerääntyminen parempaan valmennukseen, parempaan organisaatiion yms. perusteluksi kuultua ole tapahtunut ihan aina seurojen välillä asiasta neuvotellen. Siitä miten pelaajat on kasvattajaseuroistaan liikkeelle saatu en voi tietää. Arvailla ja otaksua voin, mutta se ei olisi relevanttia.
Tämä lienee kuitenkin suurelta osin pelaajien valinta. Eri asia on se miten tässä siiroissa tulopuolella oleva seura kohtelee varsinaisia kasvattejaan, ja miten he kokevat, kun se harjoittelulla saavutettu paikka ehkä siellä penkilläkin menee.
Hyvä toiminta ja jatkuvuuden mahdollisuus ovat hyvin tärkeitä näille "kerääntyjille". Väliäkö sillä silloin on jos kasvattajaseurasta loppuu ko. ikäluokan toiminta , Näinkö ajattelet D.F Enempää en tähän soppaan lusikkaani työnnä
Piti lukea muutamaan kertaan, että ymmärsin, mikä oli pointtisi.
Ja luultavasti en ymmärtänyt sittenkään...
Miten usein pelaajien siirtymisestä neuvotellaan OIKEASTI seurojen välillä? Ihan vakavissaan? Eiköhän se yleensä mene niin, että havaitaan toisessa seurassa olevan kilpailuhenkisempää ja paremmat mahdollisuudet kehittyä ja lähdetään sitten sen perään - oltiinpa kasvattajaseurassa mitä mieltä tahansa.
Sehän on myös jokaisen pelaajan oma valinta, jääkö hän sellaiseen seuraan, jossa kehitystä kyllä tapahtuu, mutta jossa ei pääsekään pelaamaan läheskään niin paljon kuin kasvattajaseurassa. Käsittääkseni esim. JKS ei ole katsonut kasvattajaseuraa pohtiessaan peluutuksia tmv., mutta mistäs minä voin tietää. Viime A-poikien pelissä oli JKS:n kasvatteja kokoonpanossa tasan kaksi.
Kun johonkin seuraan kertyy paljon pelaajia, niin se tarkoittaa myös sitä, että joukkueita ja sarjatasoja on useita. Näin jokaiselle voi löytyä juuri se sopiva sarjataso, jolla kehittää itseään eteenpäin - ja ehkä seuraavalla kaudella pääsee jo ylemmälle sarjatasolle.
Minun mielestäni ei pitäisi lähteä syyllistämään kasvattajaseuroistaan lähteviä pelaajia. Sitähän tuo heitto nyt vähän tarkoittaa, "Väliäkö sillä silloin on jos kasvattajaseurasta loppuu ko. ikäluokan toiminta". Se ei ole parin pelaajan vastuulla pitää huolta siitä, että kasvattajaseurassa säilyy ko. ikäluokan toiminta. Se ei ole yhdenkään nuoren vastuulla tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että 91-ikäluokan pelaajia ei saada enää kokonaista joukkueellista peleihin, kun pelaaja X halusi lähteä pelaamaan SM-sarjaa. Ei ihme, että Suomesta tulee niin vähän huippu-urheilijoita, jos mentaliteetti on tämä... Jos oikeasti meinaa pelaajat loppua kesken, niin sittenhän voisi vaikka neuvotella yhteistyöstä naapuriseuran kanssa ja yhdistää voimat - ei mitenkään kovin uusi ratkaisu tämäkään.
Seuroissa joudutaan yhdistelemään ikäluokkia ja välillä jopa kehottamaan pelaajia menemään naapuriseuroihin, jos oman seuran sisällä ei riitä materiaali. Jos jengissä on alunalkaenkin ollut vain 8-10 pelaajaa, joista 2-3 huipun häipyessä jää jämät jäljelle, niin olisihan siihen pitänyt jo muutenkin osata varautua... Pelaajat voivat myös lopettaa koripalloilun jostain muista syistä, kuten opiskelu, viina, tyttöystävä, toinen harrastus jne. Pitäisikö sen olla jotenkin huonompi tapa jättää kasvattajaseura, että haluaa huippu-urheilijaksi? Onko aina parempi vain rehellisesti lopettaa lajiharrastus, kunhan ei jätä kasvattajaseuraa?
Nuorilla pitää olla tilaisuus kehittää itseään tuntematta siitä jatkuvasti huonoa omaatuntoa. Jos syyllistetään ikäluokan toiminnan loppumisella jne., niin silloin ihan tietoisesti tahdotaan, ettei kyseisestä nuoresta tule koskaan huippu-urheilijaa. Silloin tahdotaan, että myös suomalainen koripalloilu polkee paikoillaan, koska on jollain tapaa muka parempi kituuttaa omassa kasvattajaseurassa kuin kehittyä jossain muualla. Tätäkö sinä yritit sanoa?
Kyllä mäkin esim. Teemu Hartikaisena mielummin pelaisin omalla tasollani A-poikien SM-sarjaa kuin kituuttaisin jossain ykkösdivarikokoonpanossa Tarmossa... Ihan vain näin esimerkkinä.
