En ole enää organisaatiossa mukana, mutta ajatuksen virtana tähän ketjuun aattelin että: 1 Biddy on suurimmalle osalle lapsia (ja heidän vanhempiaan) ensimmäinen kerta kun lapsi pyrkii johonkin, eikä välttämättä pääse mukaan. Joillekin se on tosi kova paikka ja asian käsittelemisessä voi tulla isojakin tunteenpurkauksia. 2 pelaajien reissuun valitseminen.Ei sekään ole homma mukavimmasta päästä. Valinnat ovat yleensä olleet helppoja ensimmäisen 10-15 osalta, mutta seuraavia n. 10:ä matkaan lähtijää on joskus etsitty melkein 30 pojan/tytön ehdokaslistalta. Kriteereinä ovat olleet mm. fyysinen ja koripalloilullinen lahjakkuus. Asennoituminen ja motivaatio harjoittelemiseen, sekä ryhmässä toimiminen. Joukkueita pyritään täydentämään siten, että jokaiseen rooliin kentällä löytyy pelaaja tai mielummin 2. Kun sitten niitä ihan viimeisiä (1-3) paikkoja jaetaan, jää niistä vastuu matkaan lähtevälle valmentajalle: tässä kohtaa kyse alkaa olla jo enemmän valmentajan henkilökohtaisesta mieltymyksestä ja nämä viimeiset valinnat kiihdyttävät aina (myös mj toiminnassa) jonkun (vanhemman/ valmentajan) raivon partaalle. 3 (vähän off topic, mutta ei liikaa) valmentajat ovat valmiita antamaan palautetta pelaajalle, myös biddy leiriläisille, kunhan palautteen haluaja on pelaaja itse. Liian monta kertaa ns 'asiallisissa palaute pyynnöissä' (asiallisin saamani 3 A4:a) toivotaan vain valmentajan päästävän sammakoita suustaan, jotta päästäisiin satuttamaan ihmistä, joka satutti meidän lasta.
