Vs: Boston Celtics 2007-2008 - Celtic Pride
Celtics 105 - Grizzlies 87
Upea vierasvoitto Memphisistä, Celtics sai vihdoinkin Garnettin takaisin. Vaikkei KG pelaa paljoakaan (17 min @ MEM, 10/4), hänen pelaamisella on selvä vaikutus Celticsin puolustukseen; Memphis saatiin pidettyä 87 pisteessä, tietenkään Grizzlies ei ole mikään ilmiömäinen hyökkäysjoukkue mutta saatiimpa kuitenkin.
Garnettin pelatessa rajoitetusti, Big Baby astui esiin ja latoi taululle uransa ennätyksekseen 24 pistettä. Myös Allen on palannut parin pelin huilin jälkeen pirteästi, San Antoniossa 19 paunaa ja nyt 20. Rondo pyöritti hyökkäystä mukavasti ja kirjautti tällä kertaa 10 syöttöä.
*Celtics on voittanut viisi Boston - Memphis kamppailua putkeen
Garnett täydessä terässä?
Kevin Garnett on siis palannut pelikentille oltuaan sivussa polvivamman takia helmikuun 20. päivästä lähtien. Hänen poissaolonsa aikana Celtics pelasi 13 ottelua, voittaen niistä seitsemän, keskimäärin 13,14 pisteellä. Hävityt kuusi ottelua taas hävittiin keskimäärin 7.00 pisteen erotuksella. Bostonin ajoittain hirveä puolustuspeli tulee piristymään kunhan saa johtajansa Garnettin takaisin.
Celticsin valmennusjohdon mukaan Garnett on lähes entisellään, mutta hänen kanssaan ei playoffien takia haluta ottaa riskejä. Tämän takia Doc Rivers on päättänyt aloittaa hänen peluutuksensa pienistä minuuteista, joka on mielestäni fiksua. Pitkän pelaamattomuuden jälkeen on hyvä tuoda Garnett peliin mukaan pienin askelin, ja antaa samalla polvelle aikaa totutella normaaliin pelirytmiin. Hiljaa hyvä tulee.
Kilpailu sijoituksista
Vaikka kotietu onkin menetetty Cavalierssille, Boston käy Orlandon kanssa tiukkaa taistoa idän toisesta sijasta. Tilanne ei valitettavasti ole yhtä helppo kuin viime vuonna, jolloin Celticsillä oli varaa lepuuttaa aloitusviisikon pelaajiaan runkosarjan lopulla. Nyt ei ole aikaa levätä, ja tämä saattaa näkyä väsähdyksenä playoffeissa.
Viime vuonna Celtics pelasi kaiken kaikkiaan 26 playoff-ottelua, täydet seitsemän Atlantaa vastaan, toiset seitsemän Clevelandia kukistaessa, Detroit kaatui kuudella kamppailulla, ja vielä finaaleissakin tahkottiin kuusi ottelua. Vuosi sitten se ei ollut ongelma eikä mikään, olihan avainpelaajia lepuutettu hyvissä ajoin. Mutta entä jos tänäkin vuonna joudutaan pelaamaan reilusti yli toistakymmentä ottelua. Kestävätkö pelaajien kropat sellaista ja vältytäänkö loukkaantumisilta?
Celticsin onneksi loppukauden otteluohjelma (11 peliä, seitsemän näistä kotona) ei ole pahimmasta päästä, ainoat ns. kovat joukkueet ovat Magic, Cleveland ja Hawks (Ei, Sixers ja Heat eivät ole kovia joukkueita, ei kun KG pelaa). Mukaan mahtuu muutama Thunderin ja Clipperssin kaltainen heittopussijoukkuekkin. Itse veikkaan, että Celtics voittaa lopuista otteluista yhdeksän, kaksi tappiota tulevat vieraissa Atlantalle ja Clevelandille. Kauden päätyttyä recordi olisi siis 62-20 ja tällä veikkaan Bostonin sijoittuvan idän kolmanneksi, Orlandon hävitessä enää vain Celticsille. Ei ihanteellista, mutta shit happens.
Marbury ja Moore - Playoffit
Viime aikojen loukkaantumissumassa on ollut jotain positiivistakin, kuten bass jos sanoi, Marbury ja Moore ovat saaneet runsaasti minuutteja ja se näkyy vaikuttavan positiivisesti. Marburyn sarakkeeseen ilmestyy pikkuhiljaa enemmän koriin johtaneita syöttöjä, ja samaan tahtiin menetykset vähenevät. Moore taas sopeutuu koko ajan paremmin puolustussysteemeihin.
Vuosi sitten finaaleissa Rondon loukattua nilkkansa Celtics tarvitsi toisen pelintekijän. Aluksi kokeiltiin Casselia, yllätys yllätys huonolla menestyksellä. Ongelma ratkaistiin peluuttamalla Eddie Housea kentän kenraalina, ja pakko myöntää, että sehän onnistui yllättävän hyvin. Oli miten oli, House on paljon vaarallisempi uhka pelatessaan puhtaasti heittäjänä, ja tämän takia Marburyn hankinta oli fiksu veto. Se, että on entinen All-Star takamies penkillä on harvinaista herkkua.
Ilmeisesti herroille Marbury ja Moore on kaavailtu jonkin sortin pukukoppiroolia eikä Rivers odota heiltä pelillisesti liikoja ja sanoikin: "I don't want them to fit in our game, I want them to fit in our lockeroom" Mielestäni ainakin Marburya kannattaa hyödyntää tätä enemmän.
Clippers @ Celtics - Otteluennakko
Maanantaina 23.03 Celtics kohtaa Clipperssin, heitetään tähän väliin jonkin sortin analyysia.
Aluksi muistellaan kuinka helvetti pääsi losissa irti.
Celtics on kohdannut Clipperssin kuluvalla kaudella vain kerran, ilman Garnettia tuli varsin vituttava vierastappio (91-93). Tällöin Clipuilta oli sivussa Kaman ja Thornton. KG:n loistaessa poissaolollaan Zach "Giant Pig" Randolph mellasti Glen Davisia vastaan lukemat 30/12, Davisin suoriutuessa tehoin 14/4. Jos tämä ei anna selitystä tappiolle, niin lisätään, että myös Camby-Perkins -akselilla tuli turpiin. Camby kirjautti 14/11/5blk, taisteluparinsa Perkins puolestaan 3/9/1blk. Ilman Garnettia myös Celticsin hyökkäyspeli on takkuillut menetyksien muodossa, Clipuja vastaan pallo menetettiin 21 kertaa, kotijoukkueen sortuessa vain 13 pallonmenetykseen.
Valitettavan paska matsi, eikö? Nyt Celtics pelaakin lähes terveenä, kotikentällään. Odotettavissa on siis kostohenkinen blow-out -voitto.
Sitten analysoidaan match-uppeja.
Takamiehet ovat melko selvä juttu. Rondo-Baron kamppailun vie auttamatta nuori Rajon. Toisin kuin Beedee, Rondo on nopea, hyvä puolustaja ja epäitsekäs pelintekijä. Davis osaa ehkä heittää, mutta puolustuspäässä tulee kyllä vaikeaa pysyä Rondon perässä. Kakkospaikkaa pelaava Gordon voi ratkaista monipuolisesti, mutta kokeneempi ja hyväksi puolustajaksi kehittynyt Allen vie tämän match-upin. Penkkitakamiehet House ja Marbury ovat taas auttamatta parempia pelaajia kuin Fred Jones ja Ricky Davis (pelikunnossa?)
Laiturikaan eivät juuri päävaivaa tuota, levypallopelaamista lukuunottamatta Pierce on Thorntonia parempi pelaaja joka osa-alueella. Thornton lienee hitusen nopeampi, mutta eiköhän Pierce kuitenkin 1 on 1 -tilanteissa pärjää. Garnett-Randolph onkin mielenkiintoisempi. Itse epäilen koogeen pelaavan korkeintaan 20 minuuttia, tällöin match-up olisikin Davis/Moore-Randolph. Jos Garnettin polvi kuitenkin kestää ja hän pelaa sen 30 minuuttia, match-up menee selvästi Celticsille, muussa tapauksessa Zach lyö taululle jälleen 30/15. Penkkimiehet Mardy Collins ja Steve Novak saavat vastaansa Big Babyn ja Bill Walkerin. Collins osaa ajaa korille, mutta myös Bill Walker on esiintynyt hyvin. Steve Novak on 208 pitkä kolmospyssy, Davis taas vähintään 30 kiloa painavampi korinalusjyrä. Joukkueiden penkkilaiturit ovat melko erilaisia, heistä on siis vaikea sanoa mitään.
Senttereistä Perkins on huomattavasti fyysisempi puolustaja ja parempi levypallopelaaja, Kaman taas Perkinssiä parempi hyökkäyspäässä, melko tasainen taistelupari. Kamania huilauttaa Camby, Perkinssiä taas Moore. Molemmilla on siedettävä hyppyheitto, mutta Camby vie tämän match-upin puolustuspään osaamisellaan.
Näiden faktojen perusteella veikkaan, että Boston voittaa 19 pisteen erotuksella.
*Loppukauden otteluohjelma kokonaisuudessaan:
vs. Clippers (W)
@ Hawks (L)
vs. Thunder (W)
vs. Bobcats (W)
vs. Hawks (W)
vs. Nets (W)
vs. Heat (W)
@ Cavaliers (L)
@ Sixers (W)
vs. Wizards (W)
Ps. Match-upit ja oikeastaan kaikki on kirjoitettu Celticsin vinkkelistä ja kirjoitusvirheitäkin on varmasti, odottelen siis murskaavaa kritiikkiä..
