Verkkolehden uusimmat
-
Euroliiga-tähdeksi noussut Mikael Jantunen ei pelaa ensimmäisessä EM-karsintaottelussa – näin päävalmentaja Lassi Tuovi kommentoi
13.11.2024 9:30
-
Syksyn läpimurtopelaajan nimi löytyy Susijengistä – päävalmentaja Lassi Tuovi odottaa kovia karsintaotteluita
12.11.2024 18:52
-
Puolustavan mestarin BC Nokian Gibson alkukauden vaikeuksista: ”Ei vain yksi musta kissa, vaan viisi mustaa kissaa”
11.11.2024 17:36
-
Tuomas Iisalon NBA-debyytti oli kurkkaus kirkkaaseen tulevaisuuteen
8.11.2024 8:45
-
Tuomas Iisalo saa debyyttinsä NBA-päävalmentajana ikävissä olosuhteissa
6.11.2024 19:39
-
Lauri Markkaselle luvassa vaikeuksia koko kauden: ”Vastustajat suunnittelevat puolustuksensa ennennäkemättömällä tavalla”
26.10.2024 15:06
Boston Celtics - (Good) OLD Celtic Pride
- Viestiketjun aloittaja RIP-City
- Alkaa
- Viestejä
- 20
Vs: Boston Celtics - Celtic Pride
Kun kattoo pelin varsinaista peliaikaa Rondo ottaa itse oman hypärin!(peli tasan) Mielestäni huono ratkasu kun Hughes vähän puolustiki tilantees.
Kg heitti kaikki korinsa suurinpiirtein samoilta jalanjäljiltä mistä buzzerbeatterinkin
http://www.nba.com/video/games/knicks/2009/11/22/0020900193_bos_nyk_recap.nba/
Kun kattoo pelin varsinaista peliaikaa Rondo ottaa itse oman hypärin!(peli tasan) Mielestäni huono ratkasu kun Hughes vähän puolustiki tilantees.
Kg heitti kaikki korinsa suurinpiirtein samoilta jalanjäljiltä mistä buzzerbeatterinkin
http://www.nba.com/video/games/knicks/2009/11/22/0020900193_bos_nyk_recap.nba/
- Viestejä
- 965
Vs: Boston Celtics - Celtic Pride
http://sports.espn.go.com/nba/columns/story?columnist=sheridan_chris&page=celtics-091122
Chris Sheridan kertoo mikä Bostonin pelissä on vikana. Melko kärjisteltyä tekstiä, mutta valitettavasti puolittain totta.
http://sports.espn.go.com/nba/columns/story?columnist=sheridan_chris&page=celtics-091122
Chris Sheridan kertoo mikä Bostonin pelissä on vikana. Melko kärjisteltyä tekstiä, mutta valitettavasti puolittain totta.
- Viestejä
- 965
Vs: Boston Celtics - Celtic Pride
http://www.realgm.com/src_feature_pieces/849/20091120/the_rondo_era_begins_here_and_now/
Elrod Enchiladan kirjoitus Bostonin alkukaudesta sekä Rondon merkityksestä Bostonin joukkueelle. Kaiken kaikkiaan erinomainen artikkeli, suosittelen lämpimästi.
http://www.realgm.com/src_feature_pieces/849/20091120/the_rondo_era_begins_here_and_now/
Elrod Enchiladan kirjoitus Bostonin alkukaudesta sekä Rondon merkityksestä Bostonin joukkueelle. Kaiken kaikkiaan erinomainen artikkeli, suosittelen lämpimästi.
- Viestejä
- 965
Vs: Boston Celtics - Celtic Pride
[quote author=http://www.bostonherald.com/sports/basketball/celtics/view.bg?articleid=1214409&format=text]
“We have had internal discussions about Iverson,” Ainge said yesterday, “but a decision like this has to be unanimous, and it wasn’t.”
Among the questions surrounding Iverson are cost (not a problem after he was willing to go to the Grizzlies for $3.1 million), how much he could help a club and whether, in the case of a good team like the Celts, he’d be willing to come off the bench.
“Those are all things to be considered, but we never got to the point where we discussed them with Allen or his agent,” Ainge said.
If things changed around the Celts, via injury or otherwise, and Iverson still is available, the subject would be back on the table.
“He’s someone I would definitely consider if I felt we had a need,” Ainge said. “But I like the team we have now, and we don’t have that need.”
[/quote]
[quote author=http://www.bostonherald.com/sports/basketball/celtics/view.bg?articleid=1214409&format=text]
To acquire Iverson, the Celts would have to cut or trade a player, but they haven’t gotten close to that question.
[/quote]
Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, ettei Bostonin tulisi signeerata Iversonia. Monien asiantuntijoiden mukaan AI still has it, tästä olen samaa mieltä, mutta eiköhän jo viime kaudella nähty, ettei Iverson ole oma itsensä slow motion -koripalloa pelaavassa joukkueessa. Kuten kaikki varmasti ovat huomanneet, AIn täytyy dominoida palloa pelatakseen hyvin, eikä tälläinen käy laatuun Bostonin kaltaisessa joukkueessa. Positiivista on, että Ainge ei ole keskustellut sopimuksesta kenenkään kanssa organisaation ulkopuolella, eikä asiasta päästy puuta pidemmälle myöskään organisaation sisäpiirissä.
Ainge toi esille myös toisen vaihtoehdon, jossa Iversonille tarjottaisiin sopimusta mahdollisen loukkaantumisaallon iskiessä. Jos esimerkiksi Allen loukkaantuisi vakavasti (pitkä sairasloma), AI olisi FA-markkinoiden ehdottomana eliittinä kelpuutettava korvaaja. Skenaario, jossa Daniels nostettaisiin aloituskokoonpanoon loukkaantuneen Allenin tilalle, Iversonin johtaessa 2nd unitia, ei optimistisesta näkökulmasta vaikuta kovinkaan järkyttävältä. Tässä skenaariossa Iverson saisi halunsa mukaan dominoida palloa ja toimia tehokkaana hyökkäysuhkana aloitusviisikon istuessa vaihtopenkillä.
Joukkuekemiallisista vaikutuksista en uskalla sanoa mitään, mutta mitä luulette, hyväksyisikö Iverson vaihtomiehen roolin mahdollisen sopimuksen syntyessä?
Olisihan tuo ratkiriemukasta, muttei kovinkaan välttämätöntä. Eli sama spekulaatio tiivistettynä: Lähtökohtaisesti ei signeerata, mutta on tuotakin vaihtoehtoa harkittava, jos useampi pelaaja on muuttaakseen sairasosastolle. Minähän nämä asiat loppukädessä kuitenkin päätän ja lupaan ilmoittaa lopullisesta päätöksestäni AS-taukoon mennessä.
[quote author=http://www.bostonherald.com/sports/basketball/celtics/view.bg?articleid=1214409&format=text]
Tony Allen (rehab from right ankle surgery) could be back on the active roster as soon as tonight’s game against Philadelphia.
[/quote]
Ihan mukava saada TA takaisin, vaikkei hänen kontribuutionsa Bostonin joukkueelle...no sitä ei oikeastaan ole, mutta nämä uutiset on aina pakko ottaa positiivisesti vastaan. Parhaimmassa tapauksessa Allen tuo penkiltä sitä kateissa ollutta energiaa niillä muutamalla pelaamallaan roskaminuutilla.
[quote author=http://www.bostonherald.com/blogs/sports/celtics/index.php/2009/11/21/doc-kgs-return-to-form-a-year-long-process-walker-sent-to-d-league/]
The Celtics made their first NBDL move of the year by assigning Bill Walker to the Maine Red Claws, their D-League affiliate in Portland
[/quote]
Bill Walker pelaa näköjään D-Liigaa. Tuskinpa kukaan odotti hänen juuri pelaavan tuon polvileikkauksen jäljiltä, toivotaan kuitenkin, että ehtii palautua normaaliin formiinsa loppukauteen mennessä ja pääsisi takaisin NBA-parketeille, jonne hän ehdottomasti kuuluu.
Ps. Mainitaan vielä, että mitään otteluraporttia tuosta New York -pelistä ei ole (ainakaan minun toimesta) tulossa, kun en peliä mistään löydä (apua!). Philadelphia-ottelusta yritän jotain sitten lähipäivinä kirjoittaa, mutta siitäkin vain, jos tahtoo mokoma tulla ladattavaksi.
Rakkaudella, Perk
[quote author=http://www.bostonherald.com/sports/basketball/celtics/view.bg?articleid=1214409&format=text]
“We have had internal discussions about Iverson,” Ainge said yesterday, “but a decision like this has to be unanimous, and it wasn’t.”
Among the questions surrounding Iverson are cost (not a problem after he was willing to go to the Grizzlies for $3.1 million), how much he could help a club and whether, in the case of a good team like the Celts, he’d be willing to come off the bench.
“Those are all things to be considered, but we never got to the point where we discussed them with Allen or his agent,” Ainge said.
If things changed around the Celts, via injury or otherwise, and Iverson still is available, the subject would be back on the table.
“He’s someone I would definitely consider if I felt we had a need,” Ainge said. “But I like the team we have now, and we don’t have that need.”
[/quote]
[quote author=http://www.bostonherald.com/sports/basketball/celtics/view.bg?articleid=1214409&format=text]
To acquire Iverson, the Celts would have to cut or trade a player, but they haven’t gotten close to that question.
[/quote]
Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, ettei Bostonin tulisi signeerata Iversonia. Monien asiantuntijoiden mukaan AI still has it, tästä olen samaa mieltä, mutta eiköhän jo viime kaudella nähty, ettei Iverson ole oma itsensä slow motion -koripalloa pelaavassa joukkueessa. Kuten kaikki varmasti ovat huomanneet, AIn täytyy dominoida palloa pelatakseen hyvin, eikä tälläinen käy laatuun Bostonin kaltaisessa joukkueessa. Positiivista on, että Ainge ei ole keskustellut sopimuksesta kenenkään kanssa organisaation ulkopuolella, eikä asiasta päästy puuta pidemmälle myöskään organisaation sisäpiirissä.
Ainge toi esille myös toisen vaihtoehdon, jossa Iversonille tarjottaisiin sopimusta mahdollisen loukkaantumisaallon iskiessä. Jos esimerkiksi Allen loukkaantuisi vakavasti (pitkä sairasloma), AI olisi FA-markkinoiden ehdottomana eliittinä kelpuutettava korvaaja. Skenaario, jossa Daniels nostettaisiin aloituskokoonpanoon loukkaantuneen Allenin tilalle, Iversonin johtaessa 2nd unitia, ei optimistisesta näkökulmasta vaikuta kovinkaan järkyttävältä. Tässä skenaariossa Iverson saisi halunsa mukaan dominoida palloa ja toimia tehokkaana hyökkäysuhkana aloitusviisikon istuessa vaihtopenkillä.
Joukkuekemiallisista vaikutuksista en uskalla sanoa mitään, mutta mitä luulette, hyväksyisikö Iverson vaihtomiehen roolin mahdollisen sopimuksen syntyessä?
Olisihan tuo ratkiriemukasta, muttei kovinkaan välttämätöntä. Eli sama spekulaatio tiivistettynä: Lähtökohtaisesti ei signeerata, mutta on tuotakin vaihtoehtoa harkittava, jos useampi pelaaja on muuttaakseen sairasosastolle. Minähän nämä asiat loppukädessä kuitenkin päätän ja lupaan ilmoittaa lopullisesta päätöksestäni AS-taukoon mennessä.
[quote author=http://www.bostonherald.com/sports/basketball/celtics/view.bg?articleid=1214409&format=text]
Tony Allen (rehab from right ankle surgery) could be back on the active roster as soon as tonight’s game against Philadelphia.
[/quote]
Ihan mukava saada TA takaisin, vaikkei hänen kontribuutionsa Bostonin joukkueelle...no sitä ei oikeastaan ole, mutta nämä uutiset on aina pakko ottaa positiivisesti vastaan. Parhaimmassa tapauksessa Allen tuo penkiltä sitä kateissa ollutta energiaa niillä muutamalla pelaamallaan roskaminuutilla.
[quote author=http://www.bostonherald.com/blogs/sports/celtics/index.php/2009/11/21/doc-kgs-return-to-form-a-year-long-process-walker-sent-to-d-league/]
The Celtics made their first NBDL move of the year by assigning Bill Walker to the Maine Red Claws, their D-League affiliate in Portland
[/quote]
Bill Walker pelaa näköjään D-Liigaa. Tuskinpa kukaan odotti hänen juuri pelaavan tuon polvileikkauksen jäljiltä, toivotaan kuitenkin, että ehtii palautua normaaliin formiinsa loppukauteen mennessä ja pääsisi takaisin NBA-parketeille, jonne hän ehdottomasti kuuluu.
Ps. Mainitaan vielä, että mitään otteluraporttia tuosta New York -pelistä ei ole (ainakaan minun toimesta) tulossa, kun en peliä mistään löydä (apua!). Philadelphia-ottelusta yritän jotain sitten lähipäivinä kirjoittaa, mutta siitäkin vain, jos tahtoo mokoma tulla ladattavaksi.
Rakkaudella, Perk
- Viestejä
- 965
Vs: Boston Celtics - Celtic Pride
Otteluraportti: Boston Celtics (107) @ New York Knicks (105)
Ottelun ensimmäinen neljännes oli kohtalaisen aneemista ja viihdyttävää katseltavaa. Erän alkuminuuteilla Boston yritti toistuvasti hyödyntää Garnettin missmatchia korin alla (Wilson Chandler) ja tästä KG osasi kiittää heittämällä kakki ensimmäisen erän kolme-neljä heittoansa ohi. Bostonin hyökkäyspeli oli takkuilevan alun jälkeen mukavaa katseltavaa, Celtics olisi kerta toisensa jälkeen päässyt heittämään täysin vapaasti, mutta tehokkaan viimeistelyn sijaan vapaatkin heittopaikat tupattiin syöttämään muille joukkuetovereille (New Yorkin no-defense -taktiikka toimi erinomaisesti pakottaen Bostonin overpassing -moodiin; Kun kaikki viisi pelaajaa olivat toistuvasti vapaana, heittäjästä ei päästy yhteisymmärrykseen, vaan pallo syötettiin aina seuraavalle pelaajalle). Garnett ja Pierce näyttivät puolustuspäässä väsyneiltä, eivätkä pysyneet mukana 1 on 1 -tilanteissa, Rondo, Allen ja Perkins taas puolustivat erinomaisesti. New Yorkin hyökkäyspeli keskittyi ensimmäisen kuuden minuutin ajan täysin Gallinarin ympärille, kun hän operoi Pierceä vastaan yllättävänkin tehokkaasti. Bostonin hyökkäyspeli taas pyöri Piercen kautta, kun hän rankaisi DGn, ja erän loppuminuuteilla myös Harringtonin, heikkoa puolustustyöskentelyä 14 pisteen (mm. 3x3p) edestä. Bostonilta myös Housen heittokäsi palaili formiinsa, hän osui kaaren takaa kahdesti. Ensimmäinen erä päättyi Bostonin johtolukemiin, 30-22.
Toiseen erään Boston lähti viisikolla Rondo-House-Daniels-Williams-Wallace, joka pelasi erän ensimmäisen viisiminuuttisen erinomaisen energisesti. Eddy Curry teki heti erän alkuun korin (tuskin tahallaan), mutta lopun erää Wallace ja myöhemmin myös Perkins pelasivat häntä yli erinomaisesti. Robinson sai vaisun ensimmäisen jakson jälkeen heittopelinsä kulkemaan, kun Allenin jalat eivät enää riittäneet ja Rondokin sortui riistojen hakemiseen. Hyökkäyspäässä House ja erityisesti Pierce jatkoivat ensimmäisen erän hyviä otteitaan, myös Scalabrine linkosi ainoan heittonsa (kaaren takaa) sisään. New Yorkin puolelta Harrington taisi heittää useamman kolmosen sisään, mutta kompensoi onnistumisiaan säälittävällä puolustustyöskentelyllä. Ensimmäisen puoliajan tuomarityöskentely oli vähintäänkin kyseenalaista, Bostonille vihellettiin ainakin viisi omituista virhettä (neljä hyökkäyspäässä) ja näitä säestettiin kaiken maailman viivytysvaroituksilla. Puoliajalle lähdettiin kuitenkin Bostonin edelleen johtaessa, nyt lukemin 56-53.
Boston aloitti kolmannen neljänneksen heittäen 11 perättäistä pistettä kolmeen minuuttiin. Erän ensimmäiset minuutit kuluivat täysin Rondon tahdissa, kun hän rakenteli ajoillaan helppoja heittopaikkoja Perkinsille ja Piercelle. New York saikin ensimmäiset pisteensä vasta, kun erää oli pelattu viisi minuuttia, tähän saakka he olivat pelanneet palloa täysin kädettömälle Leelle, jonka suoritukset päättyivät useimmiten menetykseen tai helan heittämiseen. Erän puolivälissä kentälle palasivat Harrington ja Robinson, joiden henkilökohtaisilla suorituksilla Knicks kutisti johdon muutamaan pisteeseen, samalla Pierce piti Bostonia pelissä omalla suorittamisellaan. Allen ja KG taas jatkoivat surkeaa heittopeliään läpi kolmannen neljänneksen. New York lopetti erän 6-0 jaksolla, kun Curryn omituinen heitto (vai oliko se syöttö?) ja Harringtonin tip-in erän viimeisillä sekuneilla menivät sisään nostaen Knickerbockerit jo 82-77 johtoon.
Boston aloitti neljännen erän penkkiviisikollaan Rondo-House-Daniels-Scalabrine-Wallace, joka teki edelleen hyvää työtä molemmissa päissä. Scalabrine puolusti Harringtonia paremmin, kuin kukaan muu Bostonin joukkueesta, Rondo taas jatkoi hyvää suorittamistaan pelintekijän tontilla. Knicks pääsi peliin mukaan, kun Robinsonin kolmen pisteen heitto hyökkäyslevypallon jälkeen meni sisään, tämän jälkeen Curry heräsi mellastamaan korin alla. Pierce tuli takaisin sisään, kun erää oli seitsemän minuuttia jäljellä, ja Boston sai taas otteen pelistä. New Yorkilta Chandler ja Harrington kouluttivat vuorotellen väsynyttä Pierceä, joka taas kuittasi korit lähes poikkeuksetta toisessa päässä. Bostonin peli pyöri viimeisten minuuttien aikana Piercen kautta, joka loi vapaita heittopaikkoja pääosin Garnettille, nyt KG heräsi ja nakkasi hypärinsä toistuvasti korin pohjalle. Mitähelvettiä-tuomarityöskentely jatkui kuitenkin viimeisille minuuteilla saakka ja Allenille vihellettiin hyökkääjänvirhe pelikellon näyttäessä 20 sekuntia. New Yorkin hyökkäysvuoro ja Harrington (kyseenalaisesti) viivalle. Harrington heitti molemmat sisään ja peli oli jälleen tasan, 98-98. Bostonin pallo, muutama sekunti peliaikaa ja Rondo päättää heittää kolmosen Hughesin naamaan --> jatkoaika.
Viides neljännes alkoi lupaavasti Piercen kolmen pisteen korilla, jonka Harrington tosin kuittasi heti toisessa päässä ajollaan. Boston jatkoi läpi jatkoajan Piercen ja KGn kautta pelaamista, muut tuskin koskivat palloon, kun New York taas rullasi Harringtonin siivellä. Myös jatkoajalle mahtui muutama kyseenalainen vihellys, tuomarit tekivät kieltämättä parhaansa. Viimeiset minuutit kuluivat hitaasti, eikä kumpikaan joukkue pystynyt repäisemään muutamaa pistettä suurempaa johtoa missään vaiheessa. Lopulta pelikello näytti yhdeksää sekuntia, kun Pierce pääsi vapaasti operoimaan ja luomaan KGlle heittopaikan - kori. Boston kiittää ja kumartaa voittaen ottelun lukemin 107-105.
Alempana vielä ottelun merkittävintä statistiikkaa ja yksittäisiä huomioita pelistä:
Paul Pierce 33 pts/9 reb/6 ast/2 blk (FG 9-17 3PM-A 6-7 FT 9-10)
Kendrick Perkins 16 pts/13 reb/4 blk
Rajon Rondo 14 pts/9 reb/10 ast/4 stl
Al Harrington 30 pts/9 reb
David Lee 22 pts/15 reb
-Kendrick Perkins on NBAn paras puolustava sentteri ja ansaitsee vähintäänkin All-Defensive-Team valinnan, ja jos/kun Bostonin defense-statistiikka on kauden lopussa liigan parhainta eliittiä, tulee Perkins voittamaan myös DPOY-palkinnon.
-Rondon vapaaheitto näyttää huomattavasti paremmalta kuin viime kaudella. Heitto on selvästi tasapainoisempi suoritus ja molempien käsien kyynärpäät pysyvät kuosissa. Tosin harmi ettei heittotekniikan parannus näy vapaaheittoprosentissa, päinvastoin ( 8/24 = 33%).
Ps. Pahoittelen raportin myöhästymistä, mutta en meinannut löytää ottelutiedostoa ollenkaan, kiitokset nimettömälle koripallo.comistille tiedoston etsimisestä. Philadelphia-peli on edelleen latauksessa, joten tuskin ehdin siitäkään mitään raapustella vielä pariin päivään. Tänään Boston muuten kohtaa Toronton kotiareenallaan, hakien kolmatta perättäistä voittoa.
Otteluraportti: Boston Celtics (107) @ New York Knicks (105)
Ottelun ensimmäinen neljännes oli kohtalaisen aneemista ja viihdyttävää katseltavaa. Erän alkuminuuteilla Boston yritti toistuvasti hyödyntää Garnettin missmatchia korin alla (Wilson Chandler) ja tästä KG osasi kiittää heittämällä kakki ensimmäisen erän kolme-neljä heittoansa ohi. Bostonin hyökkäyspeli oli takkuilevan alun jälkeen mukavaa katseltavaa, Celtics olisi kerta toisensa jälkeen päässyt heittämään täysin vapaasti, mutta tehokkaan viimeistelyn sijaan vapaatkin heittopaikat tupattiin syöttämään muille joukkuetovereille (New Yorkin no-defense -taktiikka toimi erinomaisesti pakottaen Bostonin overpassing -moodiin; Kun kaikki viisi pelaajaa olivat toistuvasti vapaana, heittäjästä ei päästy yhteisymmärrykseen, vaan pallo syötettiin aina seuraavalle pelaajalle). Garnett ja Pierce näyttivät puolustuspäässä väsyneiltä, eivätkä pysyneet mukana 1 on 1 -tilanteissa, Rondo, Allen ja Perkins taas puolustivat erinomaisesti. New Yorkin hyökkäyspeli keskittyi ensimmäisen kuuden minuutin ajan täysin Gallinarin ympärille, kun hän operoi Pierceä vastaan yllättävänkin tehokkaasti. Bostonin hyökkäyspeli taas pyöri Piercen kautta, kun hän rankaisi DGn, ja erän loppuminuuteilla myös Harringtonin, heikkoa puolustustyöskentelyä 14 pisteen (mm. 3x3p) edestä. Bostonilta myös Housen heittokäsi palaili formiinsa, hän osui kaaren takaa kahdesti. Ensimmäinen erä päättyi Bostonin johtolukemiin, 30-22.
Toiseen erään Boston lähti viisikolla Rondo-House-Daniels-Williams-Wallace, joka pelasi erän ensimmäisen viisiminuuttisen erinomaisen energisesti. Eddy Curry teki heti erän alkuun korin (tuskin tahallaan), mutta lopun erää Wallace ja myöhemmin myös Perkins pelasivat häntä yli erinomaisesti. Robinson sai vaisun ensimmäisen jakson jälkeen heittopelinsä kulkemaan, kun Allenin jalat eivät enää riittäneet ja Rondokin sortui riistojen hakemiseen. Hyökkäyspäässä House ja erityisesti Pierce jatkoivat ensimmäisen erän hyviä otteitaan, myös Scalabrine linkosi ainoan heittonsa (kaaren takaa) sisään. New Yorkin puolelta Harrington taisi heittää useamman kolmosen sisään, mutta kompensoi onnistumisiaan säälittävällä puolustustyöskentelyllä. Ensimmäisen puoliajan tuomarityöskentely oli vähintäänkin kyseenalaista, Bostonille vihellettiin ainakin viisi omituista virhettä (neljä hyökkäyspäässä) ja näitä säestettiin kaiken maailman viivytysvaroituksilla. Puoliajalle lähdettiin kuitenkin Bostonin edelleen johtaessa, nyt lukemin 56-53.
Boston aloitti kolmannen neljänneksen heittäen 11 perättäistä pistettä kolmeen minuuttiin. Erän ensimmäiset minuutit kuluivat täysin Rondon tahdissa, kun hän rakenteli ajoillaan helppoja heittopaikkoja Perkinsille ja Piercelle. New York saikin ensimmäiset pisteensä vasta, kun erää oli pelattu viisi minuuttia, tähän saakka he olivat pelanneet palloa täysin kädettömälle Leelle, jonka suoritukset päättyivät useimmiten menetykseen tai helan heittämiseen. Erän puolivälissä kentälle palasivat Harrington ja Robinson, joiden henkilökohtaisilla suorituksilla Knicks kutisti johdon muutamaan pisteeseen, samalla Pierce piti Bostonia pelissä omalla suorittamisellaan. Allen ja KG taas jatkoivat surkeaa heittopeliään läpi kolmannen neljänneksen. New York lopetti erän 6-0 jaksolla, kun Curryn omituinen heitto (vai oliko se syöttö?) ja Harringtonin tip-in erän viimeisillä sekuneilla menivät sisään nostaen Knickerbockerit jo 82-77 johtoon.
Boston aloitti neljännen erän penkkiviisikollaan Rondo-House-Daniels-Scalabrine-Wallace, joka teki edelleen hyvää työtä molemmissa päissä. Scalabrine puolusti Harringtonia paremmin, kuin kukaan muu Bostonin joukkueesta, Rondo taas jatkoi hyvää suorittamistaan pelintekijän tontilla. Knicks pääsi peliin mukaan, kun Robinsonin kolmen pisteen heitto hyökkäyslevypallon jälkeen meni sisään, tämän jälkeen Curry heräsi mellastamaan korin alla. Pierce tuli takaisin sisään, kun erää oli seitsemän minuuttia jäljellä, ja Boston sai taas otteen pelistä. New Yorkilta Chandler ja Harrington kouluttivat vuorotellen väsynyttä Pierceä, joka taas kuittasi korit lähes poikkeuksetta toisessa päässä. Bostonin peli pyöri viimeisten minuuttien aikana Piercen kautta, joka loi vapaita heittopaikkoja pääosin Garnettille, nyt KG heräsi ja nakkasi hypärinsä toistuvasti korin pohjalle. Mitähelvettiä-tuomarityöskentely jatkui kuitenkin viimeisille minuuteilla saakka ja Allenille vihellettiin hyökkääjänvirhe pelikellon näyttäessä 20 sekuntia. New Yorkin hyökkäysvuoro ja Harrington (kyseenalaisesti) viivalle. Harrington heitti molemmat sisään ja peli oli jälleen tasan, 98-98. Bostonin pallo, muutama sekunti peliaikaa ja Rondo päättää heittää kolmosen Hughesin naamaan --> jatkoaika.
Viides neljännes alkoi lupaavasti Piercen kolmen pisteen korilla, jonka Harrington tosin kuittasi heti toisessa päässä ajollaan. Boston jatkoi läpi jatkoajan Piercen ja KGn kautta pelaamista, muut tuskin koskivat palloon, kun New York taas rullasi Harringtonin siivellä. Myös jatkoajalle mahtui muutama kyseenalainen vihellys, tuomarit tekivät kieltämättä parhaansa. Viimeiset minuutit kuluivat hitaasti, eikä kumpikaan joukkue pystynyt repäisemään muutamaa pistettä suurempaa johtoa missään vaiheessa. Lopulta pelikello näytti yhdeksää sekuntia, kun Pierce pääsi vapaasti operoimaan ja luomaan KGlle heittopaikan - kori. Boston kiittää ja kumartaa voittaen ottelun lukemin 107-105.
Alempana vielä ottelun merkittävintä statistiikkaa ja yksittäisiä huomioita pelistä:
Paul Pierce 33 pts/9 reb/6 ast/2 blk (FG 9-17 3PM-A 6-7 FT 9-10)
Kendrick Perkins 16 pts/13 reb/4 blk
Rajon Rondo 14 pts/9 reb/10 ast/4 stl
Al Harrington 30 pts/9 reb
David Lee 22 pts/15 reb
-Kendrick Perkins on NBAn paras puolustava sentteri ja ansaitsee vähintäänkin All-Defensive-Team valinnan, ja jos/kun Bostonin defense-statistiikka on kauden lopussa liigan parhainta eliittiä, tulee Perkins voittamaan myös DPOY-palkinnon.
-Rondon vapaaheitto näyttää huomattavasti paremmalta kuin viime kaudella. Heitto on selvästi tasapainoisempi suoritus ja molempien käsien kyynärpäät pysyvät kuosissa. Tosin harmi ettei heittotekniikan parannus näy vapaaheittoprosentissa, päinvastoin ( 8/24 = 33%).
Ps. Pahoittelen raportin myöhästymistä, mutta en meinannut löytää ottelutiedostoa ollenkaan, kiitokset nimettömälle koripallo.comistille tiedoston etsimisestä. Philadelphia-peli on edelleen latauksessa, joten tuskin ehdin siitäkään mitään raapustella vielä pariin päivään. Tänään Boston muuten kohtaa Toronton kotiareenallaan, hakien kolmatta perättäistä voittoa.
- Viestejä
- 965
Vs: Boston Celtics - Celtic Pride
Boston on nyt Itäisen konferenssin toisella sijalla (record 12-4) ja kolmen ottelun voittoputkessa.
Otteluraportti: Philadelphia 76ers (110) @ Boston Celtics (113)
Otteluun lähdettiin varmasti turvallisella asenteella, kuka nyt Philadelphialle häviäisi? Boston lähti otteluun ilman Tony Allenia (loukkaantuminen) sekä Glen Davisia (loukkaantuminen), mutta koko alkukauden kohtalaisesti suorittanut pelaajanippu oli kuitenkin kasassa. Philadelphialta taas puuttui aloittava pelintekijä Williams (loukkaantuminen) sekä sisäpelaajat Elton Brand (loukkaantuminen) ja Marreese Speights (loukkaantuminen).
Joukkueet kohtasivat jo toiseen kertaan kuluvan kauden aikana, edellinen alkukauden kohtaaminen (3.11.2009) päättyi Bostonin 105-74 vierasvoittoon, jossa Pierce ja Rasheed Wallace kouluttivat Philadelphiaa heittäen yhteensä 41 pistettä. Tässä ottelussa pelasivat myös Williams, Brand sekä Speights.
Philadelphia aloitti keskiviikon ottelun melko nimettömällä viisikolla, kun Louis Williamsin korvasi rookie Jrue Holiday, Elton Brandin taas Jason Smith. Boston puolestaan aloitti ottelun tutun kaavan mukaan Rondo-Allen-Pierce-Garnett-Perkins -viisikolla. Joukkueiden välisessä match-up vertailussa KG:llä oli selvä etu taistelupariinsa Jason Smithiin verraten ja myös Rondon päivätyö helpottui huomattavasti Williamsin loukkaannuttua. Bostonin näkökulmasta ainoaksi ongelmaksi saattoi muodostua Iguodalan ja Allenin välinen kaksintaisto. Valitettavasti koripallo-otteluita ei ratkota paperilla, joten Boston joutui oikeasti pelaamaan Philadelphiaa vastaan. Vasta tämän jälkikäteen kirjoitetun otteluennakon jälkeen lienee aika kirjoittaa jotakin myös itse pelistä, menkäämme siis itse asiaan.
Ottelu käynnistyi pirteästi, kun molemmat joukkueet suorittivat alkuminuutteina erinomaisesti ja näyttävästi hyökkäyspäässä. Heti ottelun ensimmäisillä sekunneilla Pierce juoksi aloitusheiton itselleen ja teki korintapaisen kolmen Philadelphian pelaajan keskeltä, omasta mielestäni Perkins olisi ansainnut erinomaisesta tippauksestaan jopa koriin johtaneen syötön. Ensimmäisessä erässä Bostonin hyökkäyspeli todellakin toimi. Iguodalan puolustama Allen oli toistuvasti vapaana kaaren takana ja myös Perkins toimi hyökkäysuhkana Dalembertia vastaan heittäen pelkästään ensimmäisessä erässä neljä vapaaheittoa (3-4) parin pelitilannekorin lisäksi. Ensimmäisen neljänneksen loppuminuuteilla Bostonin hyökkäyspeli muuttui taas Paul Piercen yksi-vastaan-yksi dominoinniksi, kun hän toistuvasti koulutti Thaddeus Youngia. Philadelphia juoksi erän alkuun muutaman put-back donkkiin päättyneen nopean hyökkäyksen, mutta Bostonin puolustuspeli tiivistyi tiivistymistään kohti erän loppua pakottaen Philadelphian vaikeisiin ratkaisuihin. Philadelphian hyökkäyspeli (yksi-vastaan-yksi) näyttikin ajoittain melko kuvottavalta, eivätkä siitä saadut harvat korit todellakaan olleet mitään highlight-materiaalia. Ensimmäinen erä päättyi Bostonin hyväksi lukemin 23-27.
Ottelun toinen neljännes taisi lähteä kunnolla käyntiin vasta parin minuutin pelailun jälkeen, kun Wallace nakkasi heittonsa kaaren takaa sisään. Hyökkäyspäässä Boston toistuvasti hyödynsi KG:n ja Thaddeus Youngin välistä kokoeroa korin alla ja myös Perkins jatkoi ensimmäisen jakson hyviä otteitaan molemmissa päissä. Toisen erän puolustuspeli oli ajoittain hyvää, lukuunottamatta niitä kahdeksaa tilannetta, kun Jason Kapono, joka heitti toisessa erässä 12 pistettä, jätettiin totaalisen vapaaksi. Kapono hukattiin useimmitenn Philadelphian nopeissa hyökkäyksissä, joihin House ja Allen eivät yksinkertaisesti näyttäneet ehtivän mukaan. Bostonilta Perkins ja edelleen vahvasti pelannut Pierce kompinoivat ensimmäisellä puoliajalla 24 pisteen ja 8 levypallon tehot ja pukukoppiin siirryttiin Philadelphian johtaessa lukemin 52-51.
Kolmas jakso ja samalla toinen puoliaika lähti käyntiin Paul Piercen komennossa, kun hän teki kuusi Bostonin ensimmäisestä kahdeksasta pisteestä. Philadelphian hyökkäyspeli taas rakentui aikalailla Iguodalan ympärille, joka keskittyi luomaan vapaita heittopaikkoja Kaponolle ja Greenille, jotka kiittivät heittopaikoistaan poikkeuksetta. Willia Green taisikin tehdä kolmannessa erässä 12 pistettä lähes täydellisellä heittotyöskentelyllä, mutta Kaponon tavoin hänkään ei varsinaisesti loistanut puolustuspäässä. Allenin kolmannen erän useat korille ajot olivat kaunista katseltavaa ja Ray voisi mielestäni pelata yhtä agressiivisesti useamminkin. Erän loppuhetkillä tuomarit päättivät sekoittaa vähän pakkaa ja vihelsivätkin Bostonille kolme virhettä 20 sekunnin sisään. Erässä tuomittiin myös kolme teknistä virhettä, joista yksikään ei oikeasti ollut tekninen virhe. Peli pysyi tasaisena lähinnä Philadelphian tulikuumalla kaukoheittopelillä ja kolmannen erän jälkeen tulostaulu näytti lukemia 85-79 Philadelphian hyväksi.
Neljänteen erään Boston lähti mielenkiintoisella Rondo-House-Daniels-Pierce-Wallace -viisikolla, jonka energinen peli alkoi kuromaan piste-eroa pienemmäksi. House, Pierce ja Wallace kukin heittivät kolmen pisteen heiton mieheen ja Philadelphia saikin erän ensimmäisen pisteensä vasta useamman peliminuutin jälkeen, kun Jason Smith heitti kolmen pisteen heittonsa kulmasta sisään. Rondo kuittasi tämän kuitenkin kahdella highlight-suorituksella ja ero olikin taas kuusi pistettä Bostonin hyväksi. Pierce jatkoi kaunista operoimistaan Iguodalaa vastaan ja näytti tälle henkistä keskisormea veivaamalla tyylikkään step-back-hyppyheiton korin pohjalle. Philadelphia löysi itsensä jo 11 pisteen takaa-ajoasemasta, mutta taisteli eron kuitenkin muutamaan pisteeseen Iguodalan ja Kapono koreilla. Peliä oli noin minuutti jäljellä ja eroa oli kaksi pistettä Bostonin hyväksi, kun Eddie House karkasi koko Philadelphian joukkueelta valmiina juoksemaan vapaan lay-upin. Syötön saatuaan hän harhautti Thaddeus Youngin ilmaan, kääntyi ja tarjoili pallon vielä tilanteeseen juoksevalle Ray Allenille, jonka vasemman käden lay-up pyöri raudasta ulos. Young napsi levypallon itselleen ja viskasi pallon jo eteenpäin juoksevalle Iguodalalle, jolla oli mahdollisuus tasoittaa peli tai jopa nostaa joukkueensa johtoon. Iguodala rymisteli korille valmiina ratkaisemaan pelin, kun Paul Pierce astui hänen eteensä ja kalasti Iguodalalle hyökkääjänvirheen. Boston oli kahden pisteen johtoasemassa ja heillä oli 34 sekuntia aikaa kasvattaa johtoaan neljään tai viiteen pisteeseen. Boston ei pelannutkaan tuttua Pierce-Garnett pick 'n rollia, vaan liikutti palloa puolelta toiselle, aina Rondolle saakka, joka heitti uskomattoman kääntöhyppyheiton koriin, kun hyökkäysaikaa oli jäljellä enää kaksi sekuntia. Tähän peli sitten ratkesikin, Allenin ja Housen suorittaman vapaaheittokosmetiikan jälkeen ottelu sai lopputuloksen 110-113 Bostonin hyväksi.
Alempana vielä ottelun merkittävintä statistiikkaa ja yksittäisiä huomioita pelistä:
Paul Pierce 27pts/6reb/6ast (FG 10-17 3PM-A 3-7 FT 4-4)
Andre Iguodala 25pts/9reb/9ast
Jason Kapono 20pts
Willie Green 18pts/4ast
Boston, 3PM-A: 7-27 (25.9%)
Boston, bench points: 27
Philadelphia, 3PM-A: 13-20 (65.0 %)
Philadelphia, bench points: 46
-Eddie Housen puolustustyöskentely on edelleenkin säälittävää, jopa rookie Jrue Holiday näytti All-Star pelaajalta Housen puolustaessa häntä.
-Paul Pierce on nyt virallinen MVP-kandinaatti, vaikkei tulekaan voittamaan palkintoa tuollaisessa joukkueessa.
-Philadelphian rookie Jrue Holiday voi kehittyä vielä erinomaiseksi NBA-pelaajaksi ja kehittyykin, jos pystyy kehittämään heittokantamaansa kolmen pisteen kaaren taakse asti.
-Marquis Daniels on erinomainen puolustaja, paljon parempi odotuksiini nähden.
Ohessa vielä muutama highlight-tason suoritus youtube-liitännäisenä:
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=M5Umo5axmjQ[/youtube]
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=C4ty_Tf_cN4&feature=related[/youtube]
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=JI3vIFWC8tc&feature=related[/youtube]
Boston on nyt Itäisen konferenssin toisella sijalla (record 12-4) ja kolmen ottelun voittoputkessa.
Otteluraportti: Philadelphia 76ers (110) @ Boston Celtics (113)
Otteluun lähdettiin varmasti turvallisella asenteella, kuka nyt Philadelphialle häviäisi? Boston lähti otteluun ilman Tony Allenia (loukkaantuminen) sekä Glen Davisia (loukkaantuminen), mutta koko alkukauden kohtalaisesti suorittanut pelaajanippu oli kuitenkin kasassa. Philadelphialta taas puuttui aloittava pelintekijä Williams (loukkaantuminen) sekä sisäpelaajat Elton Brand (loukkaantuminen) ja Marreese Speights (loukkaantuminen).
Joukkueet kohtasivat jo toiseen kertaan kuluvan kauden aikana, edellinen alkukauden kohtaaminen (3.11.2009) päättyi Bostonin 105-74 vierasvoittoon, jossa Pierce ja Rasheed Wallace kouluttivat Philadelphiaa heittäen yhteensä 41 pistettä. Tässä ottelussa pelasivat myös Williams, Brand sekä Speights.
Philadelphia aloitti keskiviikon ottelun melko nimettömällä viisikolla, kun Louis Williamsin korvasi rookie Jrue Holiday, Elton Brandin taas Jason Smith. Boston puolestaan aloitti ottelun tutun kaavan mukaan Rondo-Allen-Pierce-Garnett-Perkins -viisikolla. Joukkueiden välisessä match-up vertailussa KG:llä oli selvä etu taistelupariinsa Jason Smithiin verraten ja myös Rondon päivätyö helpottui huomattavasti Williamsin loukkaannuttua. Bostonin näkökulmasta ainoaksi ongelmaksi saattoi muodostua Iguodalan ja Allenin välinen kaksintaisto. Valitettavasti koripallo-otteluita ei ratkota paperilla, joten Boston joutui oikeasti pelaamaan Philadelphiaa vastaan. Vasta tämän jälkikäteen kirjoitetun otteluennakon jälkeen lienee aika kirjoittaa jotakin myös itse pelistä, menkäämme siis itse asiaan.
Ottelu käynnistyi pirteästi, kun molemmat joukkueet suorittivat alkuminuutteina erinomaisesti ja näyttävästi hyökkäyspäässä. Heti ottelun ensimmäisillä sekunneilla Pierce juoksi aloitusheiton itselleen ja teki korintapaisen kolmen Philadelphian pelaajan keskeltä, omasta mielestäni Perkins olisi ansainnut erinomaisesta tippauksestaan jopa koriin johtaneen syötön. Ensimmäisessä erässä Bostonin hyökkäyspeli todellakin toimi. Iguodalan puolustama Allen oli toistuvasti vapaana kaaren takana ja myös Perkins toimi hyökkäysuhkana Dalembertia vastaan heittäen pelkästään ensimmäisessä erässä neljä vapaaheittoa (3-4) parin pelitilannekorin lisäksi. Ensimmäisen neljänneksen loppuminuuteilla Bostonin hyökkäyspeli muuttui taas Paul Piercen yksi-vastaan-yksi dominoinniksi, kun hän toistuvasti koulutti Thaddeus Youngia. Philadelphia juoksi erän alkuun muutaman put-back donkkiin päättyneen nopean hyökkäyksen, mutta Bostonin puolustuspeli tiivistyi tiivistymistään kohti erän loppua pakottaen Philadelphian vaikeisiin ratkaisuihin. Philadelphian hyökkäyspeli (yksi-vastaan-yksi) näyttikin ajoittain melko kuvottavalta, eivätkä siitä saadut harvat korit todellakaan olleet mitään highlight-materiaalia. Ensimmäinen erä päättyi Bostonin hyväksi lukemin 23-27.
Ottelun toinen neljännes taisi lähteä kunnolla käyntiin vasta parin minuutin pelailun jälkeen, kun Wallace nakkasi heittonsa kaaren takaa sisään. Hyökkäyspäässä Boston toistuvasti hyödynsi KG:n ja Thaddeus Youngin välistä kokoeroa korin alla ja myös Perkins jatkoi ensimmäisen jakson hyviä otteitaan molemmissa päissä. Toisen erän puolustuspeli oli ajoittain hyvää, lukuunottamatta niitä kahdeksaa tilannetta, kun Jason Kapono, joka heitti toisessa erässä 12 pistettä, jätettiin totaalisen vapaaksi. Kapono hukattiin useimmitenn Philadelphian nopeissa hyökkäyksissä, joihin House ja Allen eivät yksinkertaisesti näyttäneet ehtivän mukaan. Bostonilta Perkins ja edelleen vahvasti pelannut Pierce kompinoivat ensimmäisellä puoliajalla 24 pisteen ja 8 levypallon tehot ja pukukoppiin siirryttiin Philadelphian johtaessa lukemin 52-51.
Kolmas jakso ja samalla toinen puoliaika lähti käyntiin Paul Piercen komennossa, kun hän teki kuusi Bostonin ensimmäisestä kahdeksasta pisteestä. Philadelphian hyökkäyspeli taas rakentui aikalailla Iguodalan ympärille, joka keskittyi luomaan vapaita heittopaikkoja Kaponolle ja Greenille, jotka kiittivät heittopaikoistaan poikkeuksetta. Willia Green taisikin tehdä kolmannessa erässä 12 pistettä lähes täydellisellä heittotyöskentelyllä, mutta Kaponon tavoin hänkään ei varsinaisesti loistanut puolustuspäässä. Allenin kolmannen erän useat korille ajot olivat kaunista katseltavaa ja Ray voisi mielestäni pelata yhtä agressiivisesti useamminkin. Erän loppuhetkillä tuomarit päättivät sekoittaa vähän pakkaa ja vihelsivätkin Bostonille kolme virhettä 20 sekunnin sisään. Erässä tuomittiin myös kolme teknistä virhettä, joista yksikään ei oikeasti ollut tekninen virhe. Peli pysyi tasaisena lähinnä Philadelphian tulikuumalla kaukoheittopelillä ja kolmannen erän jälkeen tulostaulu näytti lukemia 85-79 Philadelphian hyväksi.
Neljänteen erään Boston lähti mielenkiintoisella Rondo-House-Daniels-Pierce-Wallace -viisikolla, jonka energinen peli alkoi kuromaan piste-eroa pienemmäksi. House, Pierce ja Wallace kukin heittivät kolmen pisteen heiton mieheen ja Philadelphia saikin erän ensimmäisen pisteensä vasta useamman peliminuutin jälkeen, kun Jason Smith heitti kolmen pisteen heittonsa kulmasta sisään. Rondo kuittasi tämän kuitenkin kahdella highlight-suorituksella ja ero olikin taas kuusi pistettä Bostonin hyväksi. Pierce jatkoi kaunista operoimistaan Iguodalaa vastaan ja näytti tälle henkistä keskisormea veivaamalla tyylikkään step-back-hyppyheiton korin pohjalle. Philadelphia löysi itsensä jo 11 pisteen takaa-ajoasemasta, mutta taisteli eron kuitenkin muutamaan pisteeseen Iguodalan ja Kapono koreilla. Peliä oli noin minuutti jäljellä ja eroa oli kaksi pistettä Bostonin hyväksi, kun Eddie House karkasi koko Philadelphian joukkueelta valmiina juoksemaan vapaan lay-upin. Syötön saatuaan hän harhautti Thaddeus Youngin ilmaan, kääntyi ja tarjoili pallon vielä tilanteeseen juoksevalle Ray Allenille, jonka vasemman käden lay-up pyöri raudasta ulos. Young napsi levypallon itselleen ja viskasi pallon jo eteenpäin juoksevalle Iguodalalle, jolla oli mahdollisuus tasoittaa peli tai jopa nostaa joukkueensa johtoon. Iguodala rymisteli korille valmiina ratkaisemaan pelin, kun Paul Pierce astui hänen eteensä ja kalasti Iguodalalle hyökkääjänvirheen. Boston oli kahden pisteen johtoasemassa ja heillä oli 34 sekuntia aikaa kasvattaa johtoaan neljään tai viiteen pisteeseen. Boston ei pelannutkaan tuttua Pierce-Garnett pick 'n rollia, vaan liikutti palloa puolelta toiselle, aina Rondolle saakka, joka heitti uskomattoman kääntöhyppyheiton koriin, kun hyökkäysaikaa oli jäljellä enää kaksi sekuntia. Tähän peli sitten ratkesikin, Allenin ja Housen suorittaman vapaaheittokosmetiikan jälkeen ottelu sai lopputuloksen 110-113 Bostonin hyväksi.
Alempana vielä ottelun merkittävintä statistiikkaa ja yksittäisiä huomioita pelistä:
Paul Pierce 27pts/6reb/6ast (FG 10-17 3PM-A 3-7 FT 4-4)
Andre Iguodala 25pts/9reb/9ast
Jason Kapono 20pts
Willie Green 18pts/4ast
Boston, 3PM-A: 7-27 (25.9%)
Boston, bench points: 27
Philadelphia, 3PM-A: 13-20 (65.0 %)
Philadelphia, bench points: 46
-Eddie Housen puolustustyöskentely on edelleenkin säälittävää, jopa rookie Jrue Holiday näytti All-Star pelaajalta Housen puolustaessa häntä.
-Paul Pierce on nyt virallinen MVP-kandinaatti, vaikkei tulekaan voittamaan palkintoa tuollaisessa joukkueessa.
-Philadelphian rookie Jrue Holiday voi kehittyä vielä erinomaiseksi NBA-pelaajaksi ja kehittyykin, jos pystyy kehittämään heittokantamaansa kolmen pisteen kaaren taakse asti.
-Marquis Daniels on erinomainen puolustaja, paljon parempi odotuksiini nähden.
Ohessa vielä muutama highlight-tason suoritus youtube-liitännäisenä:
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=M5Umo5axmjQ[/youtube]
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=C4ty_Tf_cN4&feature=related[/youtube]
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=JI3vIFWC8tc&feature=related[/youtube]
- Viestejä
- 965
Vs: Boston Celtics - Celtic Pride
Otteluraportti: Toronto Raptors (103) @ Boston Celtics (116)
Ottelu oli joukkueiden ensimmäinen kohtaaminen kuluvalla kaudella. Bostonin näkökulmasta tärkeää oli Toronton hyökkäyspelin kontrolloiminen ja Toronton tärkeimpiin tavoitteisiin lukeutui edes jonkunlainen puolustuspelaaminen, sillä ilman puolustusta ei liigan kärkijoukkueita voiteta.
Ottelun ensimmäinen puolisko alkoi lupaavasti KGn askelrikkeellä. Bostonin hyökkäyspeli pyöri ensimmäisen puoliajan kokonaan Rondon ympärillä, kun hän laittoi vuorotellen Calderonin ja Jackin nilkkateippaukset turvallisuustestiin ja lopputuloksesta päätellen Toronto todellakin tarvitsee uuden huoltajatiimin. Ray Allen taas heitti Bostonin neljästä ensimmäisestä pisteestä noin sata prosenttia, mutta joutui kuitenkin naurunalaiseksi, kun rookie DeRozan hurjasteli kahdesti hänen ohitseen ja korintekoon.
Demar DeRozanin lisäksi myös Calderon aloitti ottelun agressiivisesti korille ajaen, kun Garnett unohti miten palloskriini-tilanteissa tulee puolustaa. Rondo puolusti Calderonia läpi ensimmäisen erän todella agressiivisesti ja painostikin hänet säälittävän rumaan pallonmenetykseen puolessa kentässä. Mainittakoon, että samaa Eurooppalaisen simputusta oli tarjolla myös toisessa kenttäpäädyssä, kun Rondo kerta toisensa jälkeen suoritti highlight-statuksen ansaitsevia korille ajoja Calderonin kustannuksella ja ensimmäisen erän jälkeen hän oli kirjauttanut tilastosarakkeeseensa jo kahdeksan pistettä sekä viisi koriin johtanutta syöttöä.
Rondon tapaan myös Perkins pelasi erinomaisen ensimmäisen puoliajan, dominoiden korinalustaa täydellisesti ja heittäen kaikki heittonsa sisään, mukaan mahtui myös yksi faniyhteisöä sävähdyttänyt wrap-around-pass Garnettille. Torontolta Bosh teki noin tusinan pisteitä ensimmäisellä ottelupuoliskolla ja Turkoglukin osallistui heittofestivaaleihin 13 pisteellään, mutta ainoa Torontolainen, jota ottelu vaikutti oikeasti kiinnostavan, oli Amir Johnson. Nuorukainen taisi pelata ensimmäisellä puoliajalla ainoastaan muutaman minuutin, mutta haki siinäkin ajassa kaksi-kolme hyökkäyslevypalloa ja suoritti kohtalaisen kauniin post-liikkeen, jonka mies kaiken kukkuraksi viimeisteli sulavalla hook-heitolla. Hänen lisäkseen myös Jarrett Jack ansaitsee kunniamaininnan toisen erän agressiivisesta esiintymisestään.
Ensimmäisen erän lopussa peliin "kirjautunut" Rasheed Wallace pelasi monen muun tapaan loistavan ensimmäisen puoliajan. Lähes välittömästi kentälle astuttuaan hän hustlasi kouriinsa kaksi hyökkäyslevypalloa ja nosti tämänkin tilanteen päätteeksi kaksi pistettä. Vain hetkeä myöhemmin Wallace osui myös kolmen pisteen kaaren takaa. Samanlaista ihailtavaa aktiivisuutta havaittiin edelleen toisen neljänneksen aikana, kun Wallace haki kaksi kertaa putkeen (as in back-to-back) tukevan aseman kolmen sekunnin alueelta ja nosti sarakkeeseensa kaksi pistettä lisää. 'Sheed teki erinomaista työtä myös puolustuspäässä, ansioluetteloa täydennettiin mm. Mensah-Bonsun heiton torjumisella sekä jäätävän lujalla puolustustyöskentelyllä Bargnania vastaan, nyt Wallace pelasi kauden parasta ja monipuolisinta koripalloaan.
Ensimmäinen puoliaika oli kohtalaisen korkeaoktaanista hyökkäämistä, eikä puolustuspelistä ollut puhettakaan, ja puoliajalle lähdettiinkin Toronton johtaessa lukemin 55-54.
Ottelun toinen puoliaika oli kuin toinen ottelu kokonaan. Ensimmäisen minuutin aikana Allen salli kahdesti perättäin DeRozanin korilleajon (kuittasi kuitenkin kolmen pisteen heitolla toisessa päässä), mutta tämän jälkeen Celtics dominoi kolmatta erää täydellisesti. Ensimmäisen puoliajan heittokilpailun jälkeen Boston oli valmis pelaamaan koripalloa ja puolustamaan. Aivan kuten ensimmäisellä ottelupuoliskolla, Rondo hallitsi pelin kulkua tahtotilansa mukaisesti ja käynnistikin Bostonin 13-0 jakson omalla kahden pisteen arvoisella donkillaan. Bostonilta erityisesti KG ja Perkins puolustivat erinomaisesti ja Raptors tekikin erän ensimmäisellä 11-minuuttisella ainoastaan 10 pistettä heittäen pelitilanneheittonsa noin 30 prosentin tarkkuudella. Bostonin peli oli ihaltavan kaunista ja tehokasta myös toisessa kenttäpäädyssä, kun Perkins ja Rondo vuorotellen operoivat Toronton puolustuksenkuvatusta vastaan kahden - ja ajoittain myös kolmen - pisteen arvoisesti. Bostonilta myös Pierce teki pari melko eläimellistä koria, joista mainittakoon Chris Boshin naamatauluun isketty dunk-of-the-year kandinaatti.
Ottelua oli kahdeksan minuuttia jäljellä, kun Toronton Rasho Nesterovic päätti joukkueen johtajahahmona jatkaa koripallon pelaamista. Kerta toisensa jälkeen hän asetti vartalollaan eräänlaisen esteen Calderonin tai Jackin puolustajalle ja leikkasi tämän jälkeen välittömästi korin alle. Tämä ovela kaksi-vastaan-kaksi pienpeli - josta selostajat käyttivät nimitystä pick 'n roll - toimi erinomaisesti, kun Nesterovic taituroi takamiehiltä karanneet irtopallot itselleen ja demonstroi epäinhimillistä atleettisuuttaan above-the-rim statuksen ansaitsevilla suorituksilla. Hän, yhdessä Jarrett Jackin kanssa, ansaitsee kunniamaininnan/papukaijamerkin/postikortin neljännen erän erergisestä panoksestaan, jonka avulla Toronto sai kutistettua piste-eron aina 10 pisteeseen saakka. Tuosta 10 pisteestä ero ei kuitenkaan enää kutistunut, kun kentälle kuuden minuutin kohdalla palanneet Rondo ja Perkins murskasivat Raptorien voitonhaaveet muutamalla helpolla korilla. Ottelun viimeiset minuutit olivat juuri niin kaunista koripalloa, kun Shelden Williams ja Lester Hudson osaavat pelata ja Boston päätyi voittamaan ottelun lukemin 103-116
Bostonilta Rasheed Wallace pelasi erinomaisen ottelun tehden 15 pistettä ja puolustaen Bargnania erinomaisesti, ja hänen lisäkseen myös Perkins oli mahtava. Mainittakoon myös, että nuori J.R. Giddens esiintyi ottelun kahdella viimeisellä (roska)minuutilla vähintäänkin hyvin. Torontolta Turkoglu pelasi hyökkäyspäässä - ja ainoastaan hyökkäyspäässä - hyvin ja myös aiemmin mainitut Nesterovic ja Jack näyttivät pelaavan koripalloa.
Alempana vielä ottelun merkittävintä statistiikkaa:
Ray Allen 20pts/3stl (FG 8-15 3PM-A 3-4)
Kendrick Perkins 18pts/5reb (FG 8-8)
Rasheed Wallace 15pts/4stl (FG 6-11 3PM-A 3-6)
Kevin Garnett 12pts/7reb/4ast (FG 6-6)
Hedo Turkoglu 20pts/7to (FG 8-11 3PM-A 4-5)
Jarrett Jack 18pts/5ast (FG 5-8 FT 8-8)
Rasho Nesterovic 10pts/4reb (FG 5-7)
Boston, assists/turnovers: 33/17
Toronto, assists/turnovers: 15/25
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=D6MXsbzjIa0[/youtube]
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=Js_P6-wJOKA[/youtube]
Ensinnäkin, tuo donkin jälkeinen tekninen virhe oli siis aivan perseestä, jos tuomari halusi välttämättä viheltää jotakin, olisi sitten edes viheltänyt hyökkääjänvirheen. Käsittämättömän huonoa tuomarityöskentelyä.
Ottelun selostaja tarjosi mielenkiintoista näkökulmaa Toronton pelillisiin ongelmiin; heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta. Kun joukkueen tähtipelaaja saa vastustajan polven jalkoväliin ja käsivarren naamaan, luulisi edes jonkun edes pikkuriikkisen hermostuvan Piercelle edes. Lienee sanomattakin selvää, ettei Toronton joukkuekemia ole kohdallaan, joka ei tosin ole kovinkaan suuri yllätys noin suuren offseason-muodonmuutoksen jälkeen. Kuitenkin, luulisi edes Reggie Evansin vähän tuosta hermostuvan.
PS. En ole vieläkään löytänyt tuota Miami-ottelua mistään päin internettiä, joten otteluraportti saattaa todellakin viivästyä tai jäädä kokonaan kirjoittamatta. Ajattelin vain ilmoittaa niille, keitä nämä raportit edes leikisti kiinnostavat.
EDIT: KG puhuu pelikunnostaan
Otteluraportti: Toronto Raptors (103) @ Boston Celtics (116)
Ottelu oli joukkueiden ensimmäinen kohtaaminen kuluvalla kaudella. Bostonin näkökulmasta tärkeää oli Toronton hyökkäyspelin kontrolloiminen ja Toronton tärkeimpiin tavoitteisiin lukeutui edes jonkunlainen puolustuspelaaminen, sillä ilman puolustusta ei liigan kärkijoukkueita voiteta.
Ottelun ensimmäinen puolisko alkoi lupaavasti KGn askelrikkeellä. Bostonin hyökkäyspeli pyöri ensimmäisen puoliajan kokonaan Rondon ympärillä, kun hän laittoi vuorotellen Calderonin ja Jackin nilkkateippaukset turvallisuustestiin ja lopputuloksesta päätellen Toronto todellakin tarvitsee uuden huoltajatiimin. Ray Allen taas heitti Bostonin neljästä ensimmäisestä pisteestä noin sata prosenttia, mutta joutui kuitenkin naurunalaiseksi, kun rookie DeRozan hurjasteli kahdesti hänen ohitseen ja korintekoon.
Demar DeRozanin lisäksi myös Calderon aloitti ottelun agressiivisesti korille ajaen, kun Garnett unohti miten palloskriini-tilanteissa tulee puolustaa. Rondo puolusti Calderonia läpi ensimmäisen erän todella agressiivisesti ja painostikin hänet säälittävän rumaan pallonmenetykseen puolessa kentässä. Mainittakoon, että samaa Eurooppalaisen simputusta oli tarjolla myös toisessa kenttäpäädyssä, kun Rondo kerta toisensa jälkeen suoritti highlight-statuksen ansaitsevia korille ajoja Calderonin kustannuksella ja ensimmäisen erän jälkeen hän oli kirjauttanut tilastosarakkeeseensa jo kahdeksan pistettä sekä viisi koriin johtanutta syöttöä.
Rondon tapaan myös Perkins pelasi erinomaisen ensimmäisen puoliajan, dominoiden korinalustaa täydellisesti ja heittäen kaikki heittonsa sisään, mukaan mahtui myös yksi faniyhteisöä sävähdyttänyt wrap-around-pass Garnettille. Torontolta Bosh teki noin tusinan pisteitä ensimmäisellä ottelupuoliskolla ja Turkoglukin osallistui heittofestivaaleihin 13 pisteellään, mutta ainoa Torontolainen, jota ottelu vaikutti oikeasti kiinnostavan, oli Amir Johnson. Nuorukainen taisi pelata ensimmäisellä puoliajalla ainoastaan muutaman minuutin, mutta haki siinäkin ajassa kaksi-kolme hyökkäyslevypalloa ja suoritti kohtalaisen kauniin post-liikkeen, jonka mies kaiken kukkuraksi viimeisteli sulavalla hook-heitolla. Hänen lisäkseen myös Jarrett Jack ansaitsee kunniamaininnan toisen erän agressiivisesta esiintymisestään.
Ensimmäisen erän lopussa peliin "kirjautunut" Rasheed Wallace pelasi monen muun tapaan loistavan ensimmäisen puoliajan. Lähes välittömästi kentälle astuttuaan hän hustlasi kouriinsa kaksi hyökkäyslevypalloa ja nosti tämänkin tilanteen päätteeksi kaksi pistettä. Vain hetkeä myöhemmin Wallace osui myös kolmen pisteen kaaren takaa. Samanlaista ihailtavaa aktiivisuutta havaittiin edelleen toisen neljänneksen aikana, kun Wallace haki kaksi kertaa putkeen (as in back-to-back) tukevan aseman kolmen sekunnin alueelta ja nosti sarakkeeseensa kaksi pistettä lisää. 'Sheed teki erinomaista työtä myös puolustuspäässä, ansioluetteloa täydennettiin mm. Mensah-Bonsun heiton torjumisella sekä jäätävän lujalla puolustustyöskentelyllä Bargnania vastaan, nyt Wallace pelasi kauden parasta ja monipuolisinta koripalloaan.
Ensimmäinen puoliaika oli kohtalaisen korkeaoktaanista hyökkäämistä, eikä puolustuspelistä ollut puhettakaan, ja puoliajalle lähdettiinkin Toronton johtaessa lukemin 55-54.
Ottelun toinen puoliaika oli kuin toinen ottelu kokonaan. Ensimmäisen minuutin aikana Allen salli kahdesti perättäin DeRozanin korilleajon (kuittasi kuitenkin kolmen pisteen heitolla toisessa päässä), mutta tämän jälkeen Celtics dominoi kolmatta erää täydellisesti. Ensimmäisen puoliajan heittokilpailun jälkeen Boston oli valmis pelaamaan koripalloa ja puolustamaan. Aivan kuten ensimmäisellä ottelupuoliskolla, Rondo hallitsi pelin kulkua tahtotilansa mukaisesti ja käynnistikin Bostonin 13-0 jakson omalla kahden pisteen arvoisella donkillaan. Bostonilta erityisesti KG ja Perkins puolustivat erinomaisesti ja Raptors tekikin erän ensimmäisellä 11-minuuttisella ainoastaan 10 pistettä heittäen pelitilanneheittonsa noin 30 prosentin tarkkuudella. Bostonin peli oli ihaltavan kaunista ja tehokasta myös toisessa kenttäpäädyssä, kun Perkins ja Rondo vuorotellen operoivat Toronton puolustuksenkuvatusta vastaan kahden - ja ajoittain myös kolmen - pisteen arvoisesti. Bostonilta myös Pierce teki pari melko eläimellistä koria, joista mainittakoon Chris Boshin naamatauluun isketty dunk-of-the-year kandinaatti.
Ottelua oli kahdeksan minuuttia jäljellä, kun Toronton Rasho Nesterovic päätti joukkueen johtajahahmona jatkaa koripallon pelaamista. Kerta toisensa jälkeen hän asetti vartalollaan eräänlaisen esteen Calderonin tai Jackin puolustajalle ja leikkasi tämän jälkeen välittömästi korin alle. Tämä ovela kaksi-vastaan-kaksi pienpeli - josta selostajat käyttivät nimitystä pick 'n roll - toimi erinomaisesti, kun Nesterovic taituroi takamiehiltä karanneet irtopallot itselleen ja demonstroi epäinhimillistä atleettisuuttaan above-the-rim statuksen ansaitsevilla suorituksilla. Hän, yhdessä Jarrett Jackin kanssa, ansaitsee kunniamaininnan/papukaijamerkin/postikortin neljännen erän erergisestä panoksestaan, jonka avulla Toronto sai kutistettua piste-eron aina 10 pisteeseen saakka. Tuosta 10 pisteestä ero ei kuitenkaan enää kutistunut, kun kentälle kuuden minuutin kohdalla palanneet Rondo ja Perkins murskasivat Raptorien voitonhaaveet muutamalla helpolla korilla. Ottelun viimeiset minuutit olivat juuri niin kaunista koripalloa, kun Shelden Williams ja Lester Hudson osaavat pelata ja Boston päätyi voittamaan ottelun lukemin 103-116
Bostonilta Rasheed Wallace pelasi erinomaisen ottelun tehden 15 pistettä ja puolustaen Bargnania erinomaisesti, ja hänen lisäkseen myös Perkins oli mahtava. Mainittakoon myös, että nuori J.R. Giddens esiintyi ottelun kahdella viimeisellä (roska)minuutilla vähintäänkin hyvin. Torontolta Turkoglu pelasi hyökkäyspäässä - ja ainoastaan hyökkäyspäässä - hyvin ja myös aiemmin mainitut Nesterovic ja Jack näyttivät pelaavan koripalloa.
Alempana vielä ottelun merkittävintä statistiikkaa:
Ray Allen 20pts/3stl (FG 8-15 3PM-A 3-4)
Kendrick Perkins 18pts/5reb (FG 8-8)
Rasheed Wallace 15pts/4stl (FG 6-11 3PM-A 3-6)
Kevin Garnett 12pts/7reb/4ast (FG 6-6)
Hedo Turkoglu 20pts/7to (FG 8-11 3PM-A 4-5)
Jarrett Jack 18pts/5ast (FG 5-8 FT 8-8)
Rasho Nesterovic 10pts/4reb (FG 5-7)
Boston, assists/turnovers: 33/17
Toronto, assists/turnovers: 15/25
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=D6MXsbzjIa0[/youtube]
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=Js_P6-wJOKA[/youtube]
Ensinnäkin, tuo donkin jälkeinen tekninen virhe oli siis aivan perseestä, jos tuomari halusi välttämättä viheltää jotakin, olisi sitten edes viheltänyt hyökkääjänvirheen. Käsittämättömän huonoa tuomarityöskentelyä.
Ottelun selostaja tarjosi mielenkiintoista näkökulmaa Toronton pelillisiin ongelmiin; heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta. Kun joukkueen tähtipelaaja saa vastustajan polven jalkoväliin ja käsivarren naamaan, luulisi edes jonkun edes pikkuriikkisen hermostuvan Piercelle edes. Lienee sanomattakin selvää, ettei Toronton joukkuekemia ole kohdallaan, joka ei tosin ole kovinkaan suuri yllätys noin suuren offseason-muodonmuutoksen jälkeen. Kuitenkin, luulisi edes Reggie Evansin vähän tuosta hermostuvan.
PS. En ole vieläkään löytänyt tuota Miami-ottelua mistään päin internettiä, joten otteluraportti saattaa todellakin viivästyä tai jäädä kokonaan kirjoittamatta. Ajattelin vain ilmoittaa niille, keitä nämä raportit edes leikisti kiinnostavat.
EDIT: KG puhuu pelikunnostaan
- Viestejä
- 965
Vs: Boston Celtics - Celtic Pride
Boston on käynnistänyt roadtrippinsä kahdella voitolla (Miami och Charlotte) ja koitan parhaani mukaan tiputella otteluraportteja katsomistani peleistä.
Tänään (itse asiassa reilun tunnin päästä) vihreiden reissu jatkuu San Antoniossa, kun Celtics kohtaa myöskin viiden ottelun voittoputkessa olevan Spursin. Rondon ja Parkerin keskinäinen temellys tulee (muutaman päivän päästä kun lataan matsin) olemaan mukavaa katseltavaa ja mielenkiintoista on myös, puolustaako KG vai Perk Duncania? Kendrickki on muuten ennustukseni mukaisesti (tästä sitä "rispektiä") nostanut tasoa edelliskaudesta ja toivottavasti jatkaa vahvoja otteitaan myös Texasissa. San Antoniosta matka jatkuu heti seuraavana päivänä Oklahomaan, kun Boston kohtaa Thunderin. Mitäs vielä, niin: KG on heittänyt viimeisen kolmen pelinsä aikana pelitilanneheittonsa noin 85 prosenttisesti (22/26), terveenäkö?
Boston on käynnistänyt roadtrippinsä kahdella voitolla (Miami och Charlotte) ja koitan parhaani mukaan tiputella otteluraportteja katsomistani peleistä.
Tänään (itse asiassa reilun tunnin päästä) vihreiden reissu jatkuu San Antoniossa, kun Celtics kohtaa myöskin viiden ottelun voittoputkessa olevan Spursin. Rondon ja Parkerin keskinäinen temellys tulee (muutaman päivän päästä kun lataan matsin) olemaan mukavaa katseltavaa ja mielenkiintoista on myös, puolustaako KG vai Perk Duncania? Kendrickki on muuten ennustukseni mukaisesti (tästä sitä "rispektiä") nostanut tasoa edelliskaudesta ja toivottavasti jatkaa vahvoja otteitaan myös Texasissa. San Antoniosta matka jatkuu heti seuraavana päivänä Oklahomaan, kun Boston kohtaa Thunderin. Mitäs vielä, niin: KG on heittänyt viimeisen kolmen pelinsä aikana pelitilanneheittonsa noin 85 prosenttisesti (22/26), terveenäkö?
- Viestejä
- 965
Vs: Boston Celtics - Celtic Pride
Tämä(kin) ottelurapotti tulee melkoisella viiveellä, mutta tuleepa kuitenkin. Ilmoitampa tässä jo etukäteen, että tulevat otteluraportit kirjoitetaankin hieman eri kaavan mukaan, kuin aiemmat. Huomasin nerokkuuttani, että tuollainen play-by-play kertaus on aikalailla perseestä, lähinnä koska tapahtumien alituinen ylöskirjaaminen vie noin 85 prosenttia peli(nkatselu)-nautinnosta. Uusi "kaava" perustuukin pääosin tärkeiden huomioiden ylöskirjaamiseen sekä päättömään spekulointiin ja liirumlaarumiin, jota ottelun pohjalta voi kirjoittaa.
Otteluraportti: Boston Celtics (92) @ Miami Heat (85)
Otteluun lähdettiin ilman mitään odotuksia, sillä joulukuussa pelattavat runkosarjan ottelut eivät varsinaisesti saa mehuja jylläämään. Miamilta Q-Rich palasi paussinsa jälkeen takaisin pelikokoonpanoon ja myös Boston sai pelata vanhalla tutulla pelaajanipullaan (BBD edelleen sivussa ja Daniels vaan esittää loukkaantunutta). Bostonin kannalta tärkeää tulisi olemaan Waden mellastuksen kontrolloiminen, Miamilla taas ei tietojeni mukaan ollut minkäänlaista suunnitelmaa Bostonin pysäyttämiseksi.
Bostonin peli näytti ajoittain hyvältä, kun Garnett ja Perkins vuorotellen nostivat Rondon luoman heiton korin alta sisään (mukaanlukien kaksi Rondo-KG alley-uuppia ensimmäisessä erässä), tai ainakin kalastivat virheen vastustajalle. Mainittakoon, että KG heitti myös muutaman kaukoetäisyyden heiton, eikä itse asiassa heittänyt ensimmäisellä puoliajalla kertaakaan ohi. Rondon nopeuden lisäksi myös Perkinsin koko ja fyysisyys tuottivat Miamille ongelmia ja tämän takia Perk heittikin ottelussa 11 vapaaheittoa, tosin näistä vain kuusi korin pohjalle.
RayRayRay Allen taas ei ehkä pelannut kauden parasta hyökkäyspeliään (11/2/3 FG 5-13), mutta kompensoi tätä onnistumisen puutetta toisessa päässä erinomaisesti. Olin henkilökohtaisesti hyvin yllättynyt, kun Allen pysyi Waden perässä lähes vaatimusten mukaisesti, esimerkkinä tästä hän kalasti (melko eurooppalaisittain = floppi) Wadelle hyökkääjänvirheen ensimmäisellä puoliajalla. D-Wade pelasi muutenkin todella omituisen pelin; Hän oli toistuvasti vapaa mid-range etäisyydellä, mutta heittämisen sijaan pakotti väkisin syötön sisälle tai vastustajan käsiin - ja tämän selostajat taas tulkitsivat tosi johtajuudeksi (wtf?). Erittäin passiivista ja hämmentävää koripalloa Wadelta.
Rondo on kaikin puolin mahtava. Tässä vaiheessa kautta ja näin monta peliä nähneenä uskallan jo epäilemättä sanoa, että hän on joukkueen tärkein pelaaja molemmissa päissä (jymyuutinen?). Juuri hän luo jokaisen Bostonin hyökkäyksen ja johtaa joukkuetta puolustuspäässä. Erityisen vaikuttunut olen kuitenkin Rondon kehittymisestä joukkueen henkisenä johtajana, joka ottaa tilanteen haltuun a la Chauncey Billups, eikä hiljattain solmittu jatkosopimus ole todellakaan liian suuri. Bostonin tulevaisuus on erinomaisissa käsissä, tietenkin olettaen, ettei Ainge lähde miestä treidaamaan.
Lisää vihreitä uutisia vihreän maan vihreästä päivälehdestä. Kendrick Perkins on kehittynyt - etenkin hyökkäyspäässä - huimasti. Esimerkiksi Miamia vastaan, kun kolmannessa erässä mikään ei oikein toiminut, pelattiin palloa toistuvasti Perkinsille, joka sai lähes aina jotain hyvää aikaan. Erityisesti hänen off-the-ball -pelinsä on parantunut huimasti ja myös Miamia vastaan nähtiin useita erinomaisia leikkauksia. Miami-ottelun puolustuspeli oli Perkinsiltä sitä tuttua kolmen sekunnin alueen dominointia ja JO:n nöyryyttämistä, siinä Rondon kaveriksi toinen erinomainen kulmakivi joukkueen tulevaisuutta ajatellen.
Miamin puolelta Jermaine O'Neal pelasi kaiken kaikkiaan mukiinmenevän pelin ja aloittikin ottelun tekemällä Miamin ensimmäiset korit kaksi-kautta-kaksi heittopelillä, Perkinsin erinomaisesta puolustuksesta huolimatta. O'Nealin tehokkaita face-up suorituksia ei voikaan ignoorata junttimaisella olankohautuksella, joten ilmeisesti minunkin tulee selostajien tavoin jakaa hänelle kehuja näistä highlight-liikkeistä - hyvä JO. Jermaani oli erityisen tehokas ensimmäisen ja toisen erän aikana, kun Miami liikutti palloa häikäisevän kauniisti. Lisäksi O'Neal ymmärsi hyödyntää lateraalia nopeusetuaan mid-postista käsin, kun huomasi Wallacen puolustavan häntä.
Wade ja JO pelasivat hyvän ottelun, mutta Michael Beasley pelasi erinomaisen neljännen erän. Mies taisi tehdä erässä kymmenkunta pistettä, mukaan mahtui putback-donkkeja, kolmosia, and1-ajoja ja kaikkea muuta mitä koripallo-ottelussa on mahdolista tehdä. Hyvin versatiilinen pelimies on siis kyseessä.
Alempana vielä ottelun merkittävintä statistiikkaa ja yksittäisiä huomioita pelistä:
- Kevin Garnett 24pts/8reb (FG 11-12) - Lienee sanomattakin selvää, että KG pelasi mahtavan ottelun ja on täysin entisellään.
- Kendrick Perkins 14pts/13reb/3blk
- Rajon Rondo 13pts/11ast
- Michael Beasley 18pts/7reb - B-Easy pelasi hyvin monipuolisesti ja teki suurimman osan pisteistään neljännessä erässä, kova kaveri.
- Dwyane Wade 27pts/5reb/6ast (FG 11-23) - Kuten jo sanottu, Allen teki erinomaista työtä Waden kanssa, joka muuten teki neljännessä erässä ainoastaan 4 pistettä.
- Brian Scalabrine on pelannut koko kauden erinomaista koripalloa ja sama jatkui myös Miamissa. Mies on heittänyt heittonsa kaaren takaa 57-prosenttisesti ja kun tämän ynnää yltiöpäiseen hustlaamiseen, on kyseessä yksi NBAn historian parhaista joukkuetovereista.
- Olen nyt virallisesti Carlos Arroyo -fani, miehen pelityylissä on vain jotain käsittämättömän ihastuttavaa.
- Ottelun selostajat/kommentaattorit olivat erinomaisen puolueettomia ja laukoivat välillä oikeasti hyviä vitsejä. Ei siis mitään hajua keitä kaverit olivat, mutta toteampa vain, että tuollaisella selostuksella/kommentoinnilla myös katselunautinto on maksimissaan.
Ps. Yritän väsätä jonkunlaista/-tasoista otteluraporttia myös muista peleistä piakkoin, Charlotte-pelistä ehkä jo huomenissa. Bostonin seuraava peli taitaapi olla tiistaina ja kotona, kun vastaan asettuu Milwaukee Bucks - jänskää.
Tämä(kin) ottelurapotti tulee melkoisella viiveellä, mutta tuleepa kuitenkin. Ilmoitampa tässä jo etukäteen, että tulevat otteluraportit kirjoitetaankin hieman eri kaavan mukaan, kuin aiemmat. Huomasin nerokkuuttani, että tuollainen play-by-play kertaus on aikalailla perseestä, lähinnä koska tapahtumien alituinen ylöskirjaaminen vie noin 85 prosenttia peli(nkatselu)-nautinnosta. Uusi "kaava" perustuukin pääosin tärkeiden huomioiden ylöskirjaamiseen sekä päättömään spekulointiin ja liirumlaarumiin, jota ottelun pohjalta voi kirjoittaa.
Otteluraportti: Boston Celtics (92) @ Miami Heat (85)
Otteluun lähdettiin ilman mitään odotuksia, sillä joulukuussa pelattavat runkosarjan ottelut eivät varsinaisesti saa mehuja jylläämään. Miamilta Q-Rich palasi paussinsa jälkeen takaisin pelikokoonpanoon ja myös Boston sai pelata vanhalla tutulla pelaajanipullaan (BBD edelleen sivussa ja Daniels vaan esittää loukkaantunutta). Bostonin kannalta tärkeää tulisi olemaan Waden mellastuksen kontrolloiminen, Miamilla taas ei tietojeni mukaan ollut minkäänlaista suunnitelmaa Bostonin pysäyttämiseksi.
Bostonin peli näytti ajoittain hyvältä, kun Garnett ja Perkins vuorotellen nostivat Rondon luoman heiton korin alta sisään (mukaanlukien kaksi Rondo-KG alley-uuppia ensimmäisessä erässä), tai ainakin kalastivat virheen vastustajalle. Mainittakoon, että KG heitti myös muutaman kaukoetäisyyden heiton, eikä itse asiassa heittänyt ensimmäisellä puoliajalla kertaakaan ohi. Rondon nopeuden lisäksi myös Perkinsin koko ja fyysisyys tuottivat Miamille ongelmia ja tämän takia Perk heittikin ottelussa 11 vapaaheittoa, tosin näistä vain kuusi korin pohjalle.
RayRayRay Allen taas ei ehkä pelannut kauden parasta hyökkäyspeliään (11/2/3 FG 5-13), mutta kompensoi tätä onnistumisen puutetta toisessa päässä erinomaisesti. Olin henkilökohtaisesti hyvin yllättynyt, kun Allen pysyi Waden perässä lähes vaatimusten mukaisesti, esimerkkinä tästä hän kalasti (melko eurooppalaisittain = floppi) Wadelle hyökkääjänvirheen ensimmäisellä puoliajalla. D-Wade pelasi muutenkin todella omituisen pelin; Hän oli toistuvasti vapaa mid-range etäisyydellä, mutta heittämisen sijaan pakotti väkisin syötön sisälle tai vastustajan käsiin - ja tämän selostajat taas tulkitsivat tosi johtajuudeksi (wtf?). Erittäin passiivista ja hämmentävää koripalloa Wadelta.
Rondo on kaikin puolin mahtava. Tässä vaiheessa kautta ja näin monta peliä nähneenä uskallan jo epäilemättä sanoa, että hän on joukkueen tärkein pelaaja molemmissa päissä (jymyuutinen?). Juuri hän luo jokaisen Bostonin hyökkäyksen ja johtaa joukkuetta puolustuspäässä. Erityisen vaikuttunut olen kuitenkin Rondon kehittymisestä joukkueen henkisenä johtajana, joka ottaa tilanteen haltuun a la Chauncey Billups, eikä hiljattain solmittu jatkosopimus ole todellakaan liian suuri. Bostonin tulevaisuus on erinomaisissa käsissä, tietenkin olettaen, ettei Ainge lähde miestä treidaamaan.
Lisää vihreitä uutisia vihreän maan vihreästä päivälehdestä. Kendrick Perkins on kehittynyt - etenkin hyökkäyspäässä - huimasti. Esimerkiksi Miamia vastaan, kun kolmannessa erässä mikään ei oikein toiminut, pelattiin palloa toistuvasti Perkinsille, joka sai lähes aina jotain hyvää aikaan. Erityisesti hänen off-the-ball -pelinsä on parantunut huimasti ja myös Miamia vastaan nähtiin useita erinomaisia leikkauksia. Miami-ottelun puolustuspeli oli Perkinsiltä sitä tuttua kolmen sekunnin alueen dominointia ja JO:n nöyryyttämistä, siinä Rondon kaveriksi toinen erinomainen kulmakivi joukkueen tulevaisuutta ajatellen.
Miamin puolelta Jermaine O'Neal pelasi kaiken kaikkiaan mukiinmenevän pelin ja aloittikin ottelun tekemällä Miamin ensimmäiset korit kaksi-kautta-kaksi heittopelillä, Perkinsin erinomaisesta puolustuksesta huolimatta. O'Nealin tehokkaita face-up suorituksia ei voikaan ignoorata junttimaisella olankohautuksella, joten ilmeisesti minunkin tulee selostajien tavoin jakaa hänelle kehuja näistä highlight-liikkeistä - hyvä JO. Jermaani oli erityisen tehokas ensimmäisen ja toisen erän aikana, kun Miami liikutti palloa häikäisevän kauniisti. Lisäksi O'Neal ymmärsi hyödyntää lateraalia nopeusetuaan mid-postista käsin, kun huomasi Wallacen puolustavan häntä.
Wade ja JO pelasivat hyvän ottelun, mutta Michael Beasley pelasi erinomaisen neljännen erän. Mies taisi tehdä erässä kymmenkunta pistettä, mukaan mahtui putback-donkkeja, kolmosia, and1-ajoja ja kaikkea muuta mitä koripallo-ottelussa on mahdolista tehdä. Hyvin versatiilinen pelimies on siis kyseessä.
Alempana vielä ottelun merkittävintä statistiikkaa ja yksittäisiä huomioita pelistä:
- Kevin Garnett 24pts/8reb (FG 11-12) - Lienee sanomattakin selvää, että KG pelasi mahtavan ottelun ja on täysin entisellään.
- Kendrick Perkins 14pts/13reb/3blk
- Rajon Rondo 13pts/11ast
- Michael Beasley 18pts/7reb - B-Easy pelasi hyvin monipuolisesti ja teki suurimman osan pisteistään neljännessä erässä, kova kaveri.
- Dwyane Wade 27pts/5reb/6ast (FG 11-23) - Kuten jo sanottu, Allen teki erinomaista työtä Waden kanssa, joka muuten teki neljännessä erässä ainoastaan 4 pistettä.
- Brian Scalabrine on pelannut koko kauden erinomaista koripalloa ja sama jatkui myös Miamissa. Mies on heittänyt heittonsa kaaren takaa 57-prosenttisesti ja kun tämän ynnää yltiöpäiseen hustlaamiseen, on kyseessä yksi NBAn historian parhaista joukkuetovereista.
- Olen nyt virallisesti Carlos Arroyo -fani, miehen pelityylissä on vain jotain käsittämättömän ihastuttavaa.
- Ottelun selostajat/kommentaattorit olivat erinomaisen puolueettomia ja laukoivat välillä oikeasti hyviä vitsejä. Ei siis mitään hajua keitä kaverit olivat, mutta toteampa vain, että tuollaisella selostuksella/kommentoinnilla myös katselunautinto on maksimissaan.
Ps. Yritän väsätä jonkunlaista/-tasoista otteluraporttia myös muista peleistä piakkoin, Charlotte-pelistä ehkä jo huomenissa. Bostonin seuraava peli taitaapi olla tiistaina ja kotona, kun vastaan asettuu Milwaukee Bucks - jänskää.
- Viestejä
- 965
Vs: Boston Celtics - Celtic Pride
Otteluraportti: Boston Celtics (108) @ Charlotte Bobcats (90)
Boston lähti otteluun selvänä ennakkosuosikkina, vaikka molemmat joukkueet olivatkin voittaneet neljä ottelua putkeen. Joukkueet olivat kohdanneet edellisen kerran alkukaudesta (28.10), kun Celtics koulutti kissoja kotonaan lukemin 59-92, mutta Jacksonin saapumisen jälkeen Charlotte oli kuin uusi joukkue, eikä minkäänlaiseen ylimielisyyteen ollut varaa.
Yksi ottelun avaintekijöistä tulisi olemaan Gerald Wallacen sekä Paul Piercen välinen kaksintaisto, koska Wallace oli pelannut viime aikoina aivan saatanan hyvin ja koska Paul Pierce oli edelleenkin pysäyttämätön Paul Pierce. Oletan, että Larry Brown vaahtosi pukuhuoneessa myös Ray Allenin puolustamisesta (etenkin mahdollisesti tiukan pelin loppuhetkillä), sillä RayRayRayRay on viime vuosina sattunut pelaamaan muutaman melko mediaseksikkään pelin Bobcatsiä vastaan (katso videot 1 ja 2).
Ottelu käynnistyi tavalliseen tapaan tuomarin ylösheitolla, ja muuta kerrottavaa pelin kulusta ei juuri ole. Boston aloitti ottelun murskaavasti heittäen taululle lukemat 24-10, eikä Charlotte enää toipunut tälläisestä yllätyksestä. Boston jatkoi raudanlujaa puolustuspeliään läpi ottelun, samalla hyökäten käsittämättömän tehokkaasti, kun taas Bobcats toimi täysin päinvastoin.
Ottelun ehdoton hahmo oli tällä kertaa Ray Allen, jolle Bobcatsin "liigan paras puolustus" ei löytänyt vastausta. Kokonaisuudessaan Allenin iltapuhe käsitti 27 pistettä, viisi levypalloa sekä viisi koriin johtanutta syöttöä, turhaan taisi Brown vaahdota. Allen heitti suurimman osan pisteistään ensimmäisellä puoliajalla, kun ottelua vielä pelattiin ja se näytti koripallolta. Jälleen kerran Bobcats unohti Allenin pelikellon tikittäessä jo loppusuorallaan, ja tämän Allen kosti heittämällä summerinhakkaajansa sisään juuri ennen ensimmäisen puoliajan päättymistä. Oikeasti, kuunteliko Brownia kukaan siellä kopissa?
Bostonilta myös Perkins pelasi jälleen mahtavan ottelun, kuinkakohan mones AS-tason pelisuoritus putkeen? Sama juttu kuin Miamissa, kissat eivät yksinkertaisesti olleet tarpeeksi isoja ja fyysisiä tälle kaverille, joka taisi mellastaa jo ensimmäisessä erässä 10 pistettä. Erinomaisen hyökkäyspelaamisen ohella mieleen jäi Gerald Wallacen heiton auktoriteettinen torjuminen ja suorituksen jälkeinen lihasten pullistelu, Perkin asennetta ja peli-intohimoa ei voi tarpeeksi kehua.
Allen ja Perkins olivat ottelun ehdottomat tähtipelaajat, mutta eivät muutkaan Celticit huonosti pelanneet. Garnett heitti 26 minuutissa 16 pistettä, Rondo pyöritti hyökkäyspeliä oikein mallikkaasti (9 syöttöä) ja myös House pelasi pirteästi heittäen 12 pistettä ja hakien hyökkäyslevypallon. Pysäyttämätön Paul Pierce taas pysähtyi kahdeksaan pisteeseen.
Onnistujia löytyi myös Charlotten puolelta. Felton loi joukkuetovereilleen ja myös itselleen useita heittopaikkoja ajamalla Rondon ohi toistuvasti (Felton tuotti Rondolle enemmän vaikeuksia, kuin kukaan muu pelintekijä tällä kaudella) ja myös Diaw teki muutaman näyttävän korin KGn kovaa puolustusta vastaan. Bobcatsin positiivisin yllättäjä oli kuitenkin Mohammed, joka piti kyllä uskomattoman vakuuttavan iltapuheen 16 pisteellään. Nazzi teki pari koria poustista ja heitti myös muutaman keskimatkan kakkosen korin pohjalle, tosin suurin osa hänenkin pisteistään syntyi vasta ottelun pelailuvaiheessa.
Surkeinta suorittamista nähtiin mirreiltä Jackson ja Murray. Molemmat tyytyivät hyökkäyspäässä jab-step+jump-shot -tyylin liikkeisiin, joista noin joka neljästoista löysi korin pohjalle. Miehet heittivätkin kompinoidut pelitilanneheittonsa tarkkuudella 6/25 (.240) ja saavat Brownilta varmasti melkoista satinkutia seuraavissa treeneissä.
Alempana vielä ottelun merkittävintä statistiikkaa:
Ray Allen 27pts/5reb/5ast (FG 6-9 3PM-A 5-6 FT 10-10)
Kendrick Perkins 21pts/12reb/3blk (FG 9-10 FT 3-3)
Kevin Garnett 16pts/7reb/5ast (FG 5-8 FT 6-6)
Nazr Mohammed 16pts/5reb (FG 6-10)
Raymond Felton 14pts/3reb/5ast (FG 6-13)
Bostonin heittoprosentit (syötöt): 54.5, 58.8 ja 89.7 (24)
Charlotten heittoprosentit (syötöt): 40.5, 18.2 ja 68.6 (13)
PLAY OF THE GAME brought to you by Perk:
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=o3q2p8t4030[/youtube]
Otteluraportti: Boston Celtics (108) @ Charlotte Bobcats (90)
Boston lähti otteluun selvänä ennakkosuosikkina, vaikka molemmat joukkueet olivatkin voittaneet neljä ottelua putkeen. Joukkueet olivat kohdanneet edellisen kerran alkukaudesta (28.10), kun Celtics koulutti kissoja kotonaan lukemin 59-92, mutta Jacksonin saapumisen jälkeen Charlotte oli kuin uusi joukkue, eikä minkäänlaiseen ylimielisyyteen ollut varaa.
Yksi ottelun avaintekijöistä tulisi olemaan Gerald Wallacen sekä Paul Piercen välinen kaksintaisto, koska Wallace oli pelannut viime aikoina aivan saatanan hyvin ja koska Paul Pierce oli edelleenkin pysäyttämätön Paul Pierce. Oletan, että Larry Brown vaahtosi pukuhuoneessa myös Ray Allenin puolustamisesta (etenkin mahdollisesti tiukan pelin loppuhetkillä), sillä RayRayRayRay on viime vuosina sattunut pelaamaan muutaman melko mediaseksikkään pelin Bobcatsiä vastaan (katso videot 1 ja 2).
Ottelu käynnistyi tavalliseen tapaan tuomarin ylösheitolla, ja muuta kerrottavaa pelin kulusta ei juuri ole. Boston aloitti ottelun murskaavasti heittäen taululle lukemat 24-10, eikä Charlotte enää toipunut tälläisestä yllätyksestä. Boston jatkoi raudanlujaa puolustuspeliään läpi ottelun, samalla hyökäten käsittämättömän tehokkaasti, kun taas Bobcats toimi täysin päinvastoin.
Ottelun ehdoton hahmo oli tällä kertaa Ray Allen, jolle Bobcatsin "liigan paras puolustus" ei löytänyt vastausta. Kokonaisuudessaan Allenin iltapuhe käsitti 27 pistettä, viisi levypalloa sekä viisi koriin johtanutta syöttöä, turhaan taisi Brown vaahdota. Allen heitti suurimman osan pisteistään ensimmäisellä puoliajalla, kun ottelua vielä pelattiin ja se näytti koripallolta. Jälleen kerran Bobcats unohti Allenin pelikellon tikittäessä jo loppusuorallaan, ja tämän Allen kosti heittämällä summerinhakkaajansa sisään juuri ennen ensimmäisen puoliajan päättymistä. Oikeasti, kuunteliko Brownia kukaan siellä kopissa?
Bostonilta myös Perkins pelasi jälleen mahtavan ottelun, kuinkakohan mones AS-tason pelisuoritus putkeen? Sama juttu kuin Miamissa, kissat eivät yksinkertaisesti olleet tarpeeksi isoja ja fyysisiä tälle kaverille, joka taisi mellastaa jo ensimmäisessä erässä 10 pistettä. Erinomaisen hyökkäyspelaamisen ohella mieleen jäi Gerald Wallacen heiton auktoriteettinen torjuminen ja suorituksen jälkeinen lihasten pullistelu, Perkin asennetta ja peli-intohimoa ei voi tarpeeksi kehua.
Allen ja Perkins olivat ottelun ehdottomat tähtipelaajat, mutta eivät muutkaan Celticit huonosti pelanneet. Garnett heitti 26 minuutissa 16 pistettä, Rondo pyöritti hyökkäyspeliä oikein mallikkaasti (9 syöttöä) ja myös House pelasi pirteästi heittäen 12 pistettä ja hakien hyökkäyslevypallon. Pysäyttämätön Paul Pierce taas pysähtyi kahdeksaan pisteeseen.
Onnistujia löytyi myös Charlotten puolelta. Felton loi joukkuetovereilleen ja myös itselleen useita heittopaikkoja ajamalla Rondon ohi toistuvasti (Felton tuotti Rondolle enemmän vaikeuksia, kuin kukaan muu pelintekijä tällä kaudella) ja myös Diaw teki muutaman näyttävän korin KGn kovaa puolustusta vastaan. Bobcatsin positiivisin yllättäjä oli kuitenkin Mohammed, joka piti kyllä uskomattoman vakuuttavan iltapuheen 16 pisteellään. Nazzi teki pari koria poustista ja heitti myös muutaman keskimatkan kakkosen korin pohjalle, tosin suurin osa hänenkin pisteistään syntyi vasta ottelun pelailuvaiheessa.
Surkeinta suorittamista nähtiin mirreiltä Jackson ja Murray. Molemmat tyytyivät hyökkäyspäässä jab-step+jump-shot -tyylin liikkeisiin, joista noin joka neljästoista löysi korin pohjalle. Miehet heittivätkin kompinoidut pelitilanneheittonsa tarkkuudella 6/25 (.240) ja saavat Brownilta varmasti melkoista satinkutia seuraavissa treeneissä.
Alempana vielä ottelun merkittävintä statistiikkaa:
Ray Allen 27pts/5reb/5ast (FG 6-9 3PM-A 5-6 FT 10-10)
Kendrick Perkins 21pts/12reb/3blk (FG 9-10 FT 3-3)
Kevin Garnett 16pts/7reb/5ast (FG 5-8 FT 6-6)
Nazr Mohammed 16pts/5reb (FG 6-10)
Raymond Felton 14pts/3reb/5ast (FG 6-13)
Bostonin heittoprosentit (syötöt): 54.5, 58.8 ja 89.7 (24)
Charlotten heittoprosentit (syötöt): 40.5, 18.2 ja 68.6 (13)
PLAY OF THE GAME brought to you by Perk:
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=o3q2p8t4030[/youtube]
- Viestejä
- 965
Vs: Boston Celtics - Celtic Pride
Bostonin sairastuvalla havaittavissa sisään-ulos liikettä: Marquis Daniels patjalle, Tony Allen kentälle.
Eli Daniels ei pysty pelaamaan tiistaina tuon rannevammansa takia, mutta häntä saapuu paikkaamaan Tony Allen (JEE!). Sinänsä huolestuttavaa, että Danielsin pelaamattomuudesta tiedetään varmasti jo nyt, sillä se jättää ainoastaan kaksi vaihtoehtoa;
a) 'Quis on niin pahasti loukkaantunut, että hänen voidaan varmuudella sanoa olevan inactive-listalla tiistaina, eikä häntä käsitellä ns. day-to-day tapauksena. Ehkä Daniels on sivussa pidemmän aikaa kun alkuperäinen uutinen kertoo...
b) Boston "lääkintähenkilökunta" on yksinkertaisesti varovainen, eikä halua, että pikku vaivasta kehittyy jotain vakavampaa, siksi yhden pelin lepo.
Kyllähän tuo b-vaihtoehto kuulostaa järkevämmältä, sovitaan, että asia on näin.
Bostonin sairastuvalla havaittavissa sisään-ulos liikettä: Marquis Daniels patjalle, Tony Allen kentälle.
Eli Daniels ei pysty pelaamaan tiistaina tuon rannevammansa takia, mutta häntä saapuu paikkaamaan Tony Allen (JEE!). Sinänsä huolestuttavaa, että Danielsin pelaamattomuudesta tiedetään varmasti jo nyt, sillä se jättää ainoastaan kaksi vaihtoehtoa;
a) 'Quis on niin pahasti loukkaantunut, että hänen voidaan varmuudella sanoa olevan inactive-listalla tiistaina, eikä häntä käsitellä ns. day-to-day tapauksena. Ehkä Daniels on sivussa pidemmän aikaa kun alkuperäinen uutinen kertoo...
b) Boston "lääkintähenkilökunta" on yksinkertaisesti varovainen, eikä halua, että pikku vaivasta kehittyy jotain vakavampaa, siksi yhden pelin lepo.
Kyllähän tuo b-vaihtoehto kuulostaa järkevämmältä, sovitaan, että asia on näin.
- Viestejä
- 965
- Viestejä
- 965
Vs: Boston Celtics - Celtic Pride
Otteluraportti: Boston Celtics (90) @ San Antonio Spurs (83)
Ottelun ennakkoasetelmat lupasivat tiukkaa ja jännittävää ottelua, sillä molemmat joukkueet olivat voittaneet viisi ottelua putkeen ja olivat muutenkin oman konferenssinsa ehdotonta eliittiä. Boston oli ennen torstain ottelua voittanut kolme peliä putkeen San Antoniossa, joten varsinaisesta kotikenttäedustakaan ei voitu juuri puhua.
Boston aloitti ottelun 12-4 jaksolla ja kasvatti johtonsa aina 10 pisteeseen saakka ennen ensimmäisen erän loppumista (25-15). Ensimmäisen neljänneksen puolustupeli oli kyllä erittäin hyvää ja saikin Spursin ajoittain näyttämään lähes D-Liiga -tason joukkueelta. San Antonio yritti viritellä jotain runin tapaista toisessa ja neljännessä erässä, mutta jotenkin Boston sai aina kontrolloitua pelin kulkua, eikä antanut Spursien kutistaa johtoa muutamaa pistettä enempää. Ottelu näytti vielä varmalta yhdeksän minuuttia ennen pelin loppua, kun Pierce heitti Bostonin jo 12 pisteen johtoon, mutta kuitenkin, lähinnä rookie Blairin kontribuution ansiosta ero oli enää neljä pistettä vain minuutti ennen ottelun loppua. Rondon riisto Parkerilta ja Housen onnistuneet vapaaheitot kuitenkin varmistivat Bostonin 90-83 voiton.
Ottelun hahmo oli ehdottomasti rookie DeJuan Blair, joka häsläsi 20 minuutissa 18 pistettä sekä 11 levypalloa. Blair toi kentälle tuttuun tapaan tonneittain energiaa sekä enemmän yritystä kuin muu Spursin joukkue yhteensä. Ainakin itse yllätyin, kun kaveri osasi ihan oikeita post-liikkeitä, olin tähän asti luullut hänen olevan vain tuollainen syöttöä korin alla odotteleva mötkäle. Täydellistä peliä ei Blair kuitenkaan pelannut, ehei. Erityisesti puolustuspään suorittaminen oli ajoittain vähintäänkin kyseenalaista, mainittakoon ainakin oman korin tekeminen sekä Wallacen kaarelle kahdesti unohtaminen ottelun toisella puoliajalla. Hyvän pelin mies kuitenkin pelasi, taisi muuten olla season/career-high tuo 18 pistettä.
San Antonion puolelta Blairin lisäksi myös Duncan pelasi kiitettävän pelin. Duncan oli Spursille kaikki kaikessa, kun kukaan muu ei saanut palloa koriin, erityisesti ensimmäisellä puoliajalla, eikä muuten puolustanutkaan pahemmin. Blairin ja Duncanin ohella myös Parkerin hyvä peli oli noteeraamisen arvoista.
Bostonilta moni onnistui, parhaiten ehkä Kevin Garnett. KGn hyppyheitto on vihdoinkin alkanut upota entiseen malliin ja tässä vaiheessa kautta mies pääsee entistä paremmin irti lattiasta. Edelleen, tuskin siinä polvessa enää mitään vikaa on. Garnett pelasi hyökkäyspäässä erittäin monipuolisesti, repertuaaria esiteltiin äli-uup donkeilla, hyppyheitoilla, no-look syötöillä ja vaikka millä muulla sääntöjenmukaisella. Muuten, syöttöpeli akselilla KG-Perk on toiminut viime peleissä todella hyvin ja myös torstaina Garnettilta nähtiin yksi pelintekijän skill-settiä vaativa syöttö Perkinsin kouriin. Puolustuspäästä ei juuri sanottavaa ole, sillä KG puolusti lähes koko ajan Matt Bonneria, melko "tough assignment", eikö? Garnettin saldona tällä kertaa 20 pistettä, seitsemän levypalloa, viisi syöttöä sekä pari riistoa, ei menetyksiä. Kuten jo sanottu, monipuolista.
Rondo oli vaihteeksi mahtava. Tällä(kin) kertaa mies näytti dominoivan ottelua mielensä mukaan, loistaen erityisesti ensimmäisessä sekä neljännessä erässä. Torstaina nähtiin useita maukkaita syöttöjä, pääosin KGlle sekä Perkinsille, ja myös Rondon hyppyheitto upposi ihan mukavasti. Rondo pelasi erinomaisesti ottelun loppuhetkillä, heittäen mm. hypärin sisään kaksi minuuttia ennen ottelun loppua sekä riistäen pallon Parkerilta noin minuuttia myöhemmin. Erinomaista koripalloa molemmissa päissä kenttää.
KGn ja Rondon lisäksi myös moni muu esiintyi hyvin. Wallace heitti pari tärkeää kolmosta ja pelasi muutenkin hyvin. Allen heitti aika hiljaisesti 15 pistettä ja myös Perkins konverttasi harvat heittoyrityksensä hyvällä prosentilla. Mainitaan myös Scalabrinen heittämä shot-clock-buzzerbeater ottelun toiselta puoliajalta.
Voitto oli jo kuudes perättäinen ja putken aikana erityisesti joukkuepelaamiseen voi olla tyytyväinen. Hyvä peli, vaikka levypallo-osastolla tulikin kohtalaisen pahasti kuonoon.
Alempana vielä ottelun merkittävintä statistiikkaa ja yksittäisiä huomioita pelistä:
Kevin Garnett 20 pts / 7 reb / 5 ast / 2 stl (FG 9-15)
Rajon Rondo 12 pts / 6 reb / 12 ast / 3 stl (FG 6-11)
Rasheed Wallace 13 pts / 4 blk (FG 4-9 3PM-A 2-5)
DeJuan Blair 18 pts / 11 reb / 2 blk (FG 9-11)
Tim Duncan 16 pts / 15 reb / 6 to (FG 8-17)
Tony Parker 17 pts / 4 reb / 7 ast (FG 8-15 FT 1-4)
BOS, levypallot (hyökkäyslevypallot): 32 (2)
SAS, levypallot (hyökkäyslevypallot): 55 (20)
BOS, vapaaheitot: 14-19 (.737)
SAS, vapaaheitot: 7-17 (.412)
- Brian Scalabrine vs. Matt Bonner on ehkä koko liigan huvittavin match-up. Ulkonäön lisäksi myös pelaajien pelityyli on muuten melko samanlainen.
- Paul Pierce teki jo toistamiseen ainoastaan kahdeksan pistettä. No, mikäs siinä kun voittoja rapisee joka tapauksessa.
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=Jix09fDOHp4[/youtube]
Otteluraportti: Boston Celtics (90) @ San Antonio Spurs (83)
Ottelun ennakkoasetelmat lupasivat tiukkaa ja jännittävää ottelua, sillä molemmat joukkueet olivat voittaneet viisi ottelua putkeen ja olivat muutenkin oman konferenssinsa ehdotonta eliittiä. Boston oli ennen torstain ottelua voittanut kolme peliä putkeen San Antoniossa, joten varsinaisesta kotikenttäedustakaan ei voitu juuri puhua.
Boston aloitti ottelun 12-4 jaksolla ja kasvatti johtonsa aina 10 pisteeseen saakka ennen ensimmäisen erän loppumista (25-15). Ensimmäisen neljänneksen puolustupeli oli kyllä erittäin hyvää ja saikin Spursin ajoittain näyttämään lähes D-Liiga -tason joukkueelta. San Antonio yritti viritellä jotain runin tapaista toisessa ja neljännessä erässä, mutta jotenkin Boston sai aina kontrolloitua pelin kulkua, eikä antanut Spursien kutistaa johtoa muutamaa pistettä enempää. Ottelu näytti vielä varmalta yhdeksän minuuttia ennen pelin loppua, kun Pierce heitti Bostonin jo 12 pisteen johtoon, mutta kuitenkin, lähinnä rookie Blairin kontribuution ansiosta ero oli enää neljä pistettä vain minuutti ennen ottelun loppua. Rondon riisto Parkerilta ja Housen onnistuneet vapaaheitot kuitenkin varmistivat Bostonin 90-83 voiton.
Ottelun hahmo oli ehdottomasti rookie DeJuan Blair, joka häsläsi 20 minuutissa 18 pistettä sekä 11 levypalloa. Blair toi kentälle tuttuun tapaan tonneittain energiaa sekä enemmän yritystä kuin muu Spursin joukkue yhteensä. Ainakin itse yllätyin, kun kaveri osasi ihan oikeita post-liikkeitä, olin tähän asti luullut hänen olevan vain tuollainen syöttöä korin alla odotteleva mötkäle. Täydellistä peliä ei Blair kuitenkaan pelannut, ehei. Erityisesti puolustuspään suorittaminen oli ajoittain vähintäänkin kyseenalaista, mainittakoon ainakin oman korin tekeminen sekä Wallacen kaarelle kahdesti unohtaminen ottelun toisella puoliajalla. Hyvän pelin mies kuitenkin pelasi, taisi muuten olla season/career-high tuo 18 pistettä.
San Antonion puolelta Blairin lisäksi myös Duncan pelasi kiitettävän pelin. Duncan oli Spursille kaikki kaikessa, kun kukaan muu ei saanut palloa koriin, erityisesti ensimmäisellä puoliajalla, eikä muuten puolustanutkaan pahemmin. Blairin ja Duncanin ohella myös Parkerin hyvä peli oli noteeraamisen arvoista.
Bostonilta moni onnistui, parhaiten ehkä Kevin Garnett. KGn hyppyheitto on vihdoinkin alkanut upota entiseen malliin ja tässä vaiheessa kautta mies pääsee entistä paremmin irti lattiasta. Edelleen, tuskin siinä polvessa enää mitään vikaa on. Garnett pelasi hyökkäyspäässä erittäin monipuolisesti, repertuaaria esiteltiin äli-uup donkeilla, hyppyheitoilla, no-look syötöillä ja vaikka millä muulla sääntöjenmukaisella. Muuten, syöttöpeli akselilla KG-Perk on toiminut viime peleissä todella hyvin ja myös torstaina Garnettilta nähtiin yksi pelintekijän skill-settiä vaativa syöttö Perkinsin kouriin. Puolustuspäästä ei juuri sanottavaa ole, sillä KG puolusti lähes koko ajan Matt Bonneria, melko "tough assignment", eikö? Garnettin saldona tällä kertaa 20 pistettä, seitsemän levypalloa, viisi syöttöä sekä pari riistoa, ei menetyksiä. Kuten jo sanottu, monipuolista.
Rondo oli vaihteeksi mahtava. Tällä(kin) kertaa mies näytti dominoivan ottelua mielensä mukaan, loistaen erityisesti ensimmäisessä sekä neljännessä erässä. Torstaina nähtiin useita maukkaita syöttöjä, pääosin KGlle sekä Perkinsille, ja myös Rondon hyppyheitto upposi ihan mukavasti. Rondo pelasi erinomaisesti ottelun loppuhetkillä, heittäen mm. hypärin sisään kaksi minuuttia ennen ottelun loppua sekä riistäen pallon Parkerilta noin minuuttia myöhemmin. Erinomaista koripalloa molemmissa päissä kenttää.
KGn ja Rondon lisäksi myös moni muu esiintyi hyvin. Wallace heitti pari tärkeää kolmosta ja pelasi muutenkin hyvin. Allen heitti aika hiljaisesti 15 pistettä ja myös Perkins konverttasi harvat heittoyrityksensä hyvällä prosentilla. Mainitaan myös Scalabrinen heittämä shot-clock-buzzerbeater ottelun toiselta puoliajalta.
Voitto oli jo kuudes perättäinen ja putken aikana erityisesti joukkuepelaamiseen voi olla tyytyväinen. Hyvä peli, vaikka levypallo-osastolla tulikin kohtalaisen pahasti kuonoon.
Alempana vielä ottelun merkittävintä statistiikkaa ja yksittäisiä huomioita pelistä:
Kevin Garnett 20 pts / 7 reb / 5 ast / 2 stl (FG 9-15)
Rajon Rondo 12 pts / 6 reb / 12 ast / 3 stl (FG 6-11)
Rasheed Wallace 13 pts / 4 blk (FG 4-9 3PM-A 2-5)
DeJuan Blair 18 pts / 11 reb / 2 blk (FG 9-11)
Tim Duncan 16 pts / 15 reb / 6 to (FG 8-17)
Tony Parker 17 pts / 4 reb / 7 ast (FG 8-15 FT 1-4)
BOS, levypallot (hyökkäyslevypallot): 32 (2)
SAS, levypallot (hyökkäyslevypallot): 55 (20)
BOS, vapaaheitot: 14-19 (.737)
SAS, vapaaheitot: 7-17 (.412)
- Brian Scalabrine vs. Matt Bonner on ehkä koko liigan huvittavin match-up. Ulkonäön lisäksi myös pelaajien pelityyli on muuten melko samanlainen.
- Paul Pierce teki jo toistamiseen ainoastaan kahdeksan pistettä. No, mikäs siinä kun voittoja rapisee joka tapauksessa.
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=Jix09fDOHp4[/youtube]
- Viestejä
- 965
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.