Vs: Boston Celtics - Celtic Pride
Celtics alkaa pikkuhiljaa näyttämään alkukautena hehkutetulta joukkueelta, joten eiköhän vietetä tämäkin torstai-iltapäivä koneen ääressä. Eli:
Bostonin All-Star breikin jälkeinen otteluohjelma käsitti neljän pelin mittaisen vieraskiertueen länsirannikolla, jota ainakin Doc ja KG pitivät kauden tärkeimpänä kuusipäiväisenä. Mukavasti tuo ainakin meni, oli tärkeä tai ei. Porukan uusin pelaaja -- Nate Robinson -- ei ruokamyrkytyksen takia päässyt reissuun mukaan, joten Boston joutui tahkomaan koko tripin vajaamiehisenä. Voittoja kuitenkin rapisi; ensin kaatui Sacramento, sitten Lakers ja viimeisenä vielä Portland, mutta tämän jälkeen loppui jaloista puhti ja Nuggets sai juosta kotonaan 104-115 (tjsp.) voittoon. Denver-ottelua huomioimatta ihan positiivinen kokemus, tai siis pelejä oli seuraavana päivänä mukava katsella. Puolustus, joka oli vielä joskus joukkueen tavaramerkki, toimi Sacramento- ja Lakers-matsien lopussa sekä koko Portland-pelin ajan, hyvä hyvä.
All-Star tauko on mitä ilmeisimmin ajanut uutta puhtia joukkueen veteraaneihin, tai lähinnä Ray Alleniin. Allen on ollut pitkästä aikaa produktiivinen (neljässä viime pelissä 24, 21, 25 ja 24 pistettä); varmaan juonut vahingossa Hamiltonin juomapullosta. Ray-Ray on viime aikoina osunut niin kaukaa kuin läheltäkin, mutta on edelleen joutunut pelaamaan sitä 35-40 minuuttia, joka on tietenkin aivan liikaa.
Allenin lisäksi myös KG on näyttänyt paremmalta kuin pitkään aikaan, ilmeisesti hän alkaa pikkuhiljaa päästä takaisin normaaliin pelirytmiin. Garnett on viime aikoina pelannut about 15 pisteen ja kahdeksan-yhdeksän riban keskiarvoilla, eikä häneltä juuri muuta odotetakkaan. Kunhan puolustaa. Rondo puolestaan on heittänyt hypäriään entistä tarkemmin sisään ja ottaa vapaita kolmosiakin melko itsevarman näköisesti. Harmi, ettei siitä hypäristä saa vielä mitään irti -- siis säännöllisesti.
Lieneekö edes tarpeellista valittaa Wallacesta? Too many threes, too many T's. Laiskaa koripalloa, mitä nyt joskus sattuu heittopäivänä osumaan 15 pisteen edestä.
Celtics on tällä hetkellä Idän kolmantena ja 6,5 peliä kärkipaikkaa pitävän Cavaliersin perässä. Playoff-paikka lienee käytännöllisesti katsoen jo varmistunut, mutta mätsupeista on vaikea sanoa vielä mitään. Kärkinelikon tulevat varmaan muodostamaan Cleveland, Orlando, Boston ja Atlanta, joista varsinkaan Atlantaa vastaan pelaaminen ei kuulosta houkuttelevalta. Bostonille hankalimpia vastustajia ovat nimenomaan Hawks ja Magic, joista jompaa kumpaa vastaan tullaan kuitenkin pelaamaan. Shit happens.
Trade-deadline. Ilmeisesti Ainge ei sitten löytänyt Allenille kunnollista vastinetta. Huhuja oli liikkeellä mm. Andre Iguodalasta sekä Jamison+Butler -paketista, mutta valitettavasti kumpikaan näistä diileistä ei toteutunut. Itse pidin koko torstain peukkuja Hamiltonin puolesta, jonka saaminen olisi ollut melkoinen lottovoitto -- ainakin kaverin hiljattaisista peliesityksistä päätellen. No, eihän tässä mitään menetettykään. Allen on edelleen kelpo pelaaja (viime aikoina ehkä enemmänkin) ja Nate on selvä upgrade Houseen verrattuna.
Robinson pelasi muuten toissapäivänä ensimmäisen pelinsä Bostonin paidassa. Yhden pelin perusteella ei tietenkään voi sanoa paskaakaan, mutta ihan hyvältä se kuitenkin näytti. Puolustuspäässä Nate auttoi muita aktiivisesti, hustlasi hyvin ja piti myös Housen kurissa, hyökkäyspäässä taas oli ehkä hieman passiivinen. Kuitenkin, aika sen näyttää, tästä tästä kahden viikon päästä.
Ihan hyvässä kurssissa Celtics siis on. Tänään pelataan kotona Clevelandia vastaan, mutta ilmeisesti ilman Pierceä JA Danielsia, joka taitaa olla flunssassa. Kukakohan LeBronia puolustaa? Riversin mukaan Ray, TA ja ehkä myös Rondo. Eli turpaan tulee, mutta tulkoon.
"Kunhan ollaan playoffeissa terveitä."
edit: Leon Powe returns to Boston tonight
http://www.cleveland.com/ohio-sports-blog/index.ssf/2010/02/leon_powe_returns_to_boston_to.html
Aika vitun surkea analogia kirjoittajalta tuohon rakoon.
