Vs: C-pojat 2016-17
Piristävää nähdä, että pitkästä aikaa juniorimyllyjen ja keräilyerien lisäksi saadaan uusia Suomenmestareita koripalloperheeseen. Honka onnistui kieräyttämään itsensä espoolaisen sympatian avustuksella loppupeleihin, joissa todisti paikkansa parhaiden joukossa. Kaudella vaivanneet loukkaantumiset selätettiin ja lopputuloksena SM-hopea onnistuneella pelitavalla. Moni olisi todennäköisesti odottanut pettymystä jo aikaisemmin, mutta tällä kertaa haluttiin tappio hakea karvaimman kautta. Noin 1000 jäsenpelaajan omaisen lisäksi ei todennäköisesti Suomesta löydy montaa pettynyttä.
Finaalissa nähtiin joukkueet, joista toinen oli valmis pelaamaan ja toinen voittamaan. Lopputulos ei jätä epäselvyyttä eikä onneksi game flow-vihellyksiä tarvitse pohtia kuin hampurilaispalautteen muodossa. Honka sai hyvän startin, mutta toukokuun ihme tapahtui ja Hongan selkäranka katkesi n. 60 kertaa.
Ottelutapahtuman parhaimmistoa edusti myös ääntä pitänyt yleisö, joka oli ottanut vaikutteita balkkanilaisesta antautumisesta. Jäämme odottamaan innolla, tuhoutuuko ensi vuonna parketti myös soihtujen muodossa. Toivottavasti Hongan "meidän tapa"-kannatus jätetään pikkuhiljaa unholaan ja tuomarien kommentointioikeus pitää ansaita sääntökokeella.
03-ikäluokan maajoukkueita ajatellen ei turnaus tuonut tummia pilviä sudenpentujen ylle ja ainakin molempien finaalijoukkueiden parhaimmisto suhtautui tarpeeksi intohimolla lajiin. Toivottavasti työ jatkuu jokaisessa koripallosalissa myös tämän turnauksen jälkeen.