Vs: C- Pojat
Minusta on ollut vuosia kiusallista seurata yhdistysmuotoisen urheiluseiratoiminnan tuhoavaa
vaikutusta suomalaiseen koripalloon.
Ei kukaan tämän ikäinen lapsi siirry omasta tahdostaan toiseen seuraan, paitsi jos siellä
on kaverit. Voi vaan miettiä taustoja kaikissa tapahtumissa.
Olen ollut tosi huolestunut sählyn kiriessä koriksen ohi ja lujaa. Koripalloliiton toimihenkilötä,
alan vaikuttajat ja jokaisessa seurassa toimivat hallinnolliset ja valmennuksesta vastaavat
henkilöt voisivat yhdessä miettiä, miten kääntää kiinnostus takaisin tähän mahtavaan
lajiin. Onko yhdistymuoto toimiva hallintomalli urheiluseuroille, koska se houkuttaa
vallan väärinkäyttöön ja sitä kautta kuihtuvaan seuraantoimintaan. On kyse lasten urheilusta, ei aikuisten
väärän vallankäytön leikkikentistä. Suomelaiset ovat aina osanneet äänestää jaloillaan ja
riitelevistä seuroista käy virta ulospäin. Usein toisiin harrastusmuotoihin.
Koripalloseuroissa pitäisi ehdottomasti erottaa valmennukselliset asiat hallinnollisista asioista.
Jokainen olisi huippu omalla alallaan ja kunnioittaisi muiden tehtäviä. Hyvä valmentaja ei ole
hyvä puheenjohtaja. Vaikka joissan harvoissa tapauksissa se ei ole poissuljettua, mutta aikaesteet tulevat
jo silloinkin eteen.
Olen aika iloinen kuullessani uusista seuroista esim itä-Helsingissä sekä nyt tästä henkiin herätetystä
vanhasta seurasta. Varsinkin pääkaupunkiseudulla koripallokulttuurin kuihtuminen on ollut pääasiallisesti
aikuisten käsissä. Olisi suotavaa miettiä että 12-13 vuotiaat pojat eivät ole kalastelemiselle sopivassa kehitysvaiheessa vielä.
Seurojen tulisi kaikin keinoin suojata heitä ja vielä pitää ohjat niin hallussa, että lapsilla on turvallinen ympäristö
harrastaa tutussa ympäristössä.
Tiedän tositapauksen, kun harrastavan lapsen vanhemmilla ei ole muuta elämää kuin pyöriä lasten harrastusten ympärillä ja alkaa valtapelinsä siinä ympäristössä. Mitä tuumata vanhemmasta, joka toteaa toisen pelaajan vanhemmalle, että tämän pojan olisi syytä siirtyä seuran ulkopuolelle. Ei kuulosta hyvältä.
On kysymys lapsista.
Kun seuratoiminta on sairasta, äänestävät vanhemmat lastensa puolesta jaloillaan.
Asia on minusta koko koripalloväen yhteinen. Tervehtyneet hallinto- ja valmennusmallit tukevat koripallon suosiota ja tyrehdyttävät paon esim sählyn harrastajaksi.
Vai onko suomalaisilla ollut sen kummempaa menestystä kansainvälisillä, tai edes eurooppalaisilla kilpakentillä tarjota vuosikymmeniin. Ei ole. Koripallopiirien ulkopuolelle Suomessa ei Rannikkoa edes tunneta.
Kenelle olisi tärkeää haluta muutosta pois sisäsiittoisesta piiripienipyörii-mallista ja haluta erityisesti positiivista kehitystä ja lajin nousun menestyneeksi kilpa- ja harrastuslajiksi. Ja sitäkautta kansainvälistä menestystä ja esikuvia lapsille. Ei olisi pahitteeksi saada suomiylpeyttä oikeasti koripallon kautta, nyt sitä saa tuntea vain jääkiekon menestyksestä.
Onnea siis molemmille uusille pääkaupungin koripalloseuroille !
