Puhumme täällä urheilullisesti superlahjakkaista miljonääreistä!
Jotka hämmentävästi muistuttavat tavallisia kuolevaisia!
Haluanko että heiltä onnistuu – kaikki?
Haluanko että heiltä ei onnistu – mikään?
Edelleen olen sitä mieltä, että Laurin vakavimmat vammat kaudella 2019–20 ovat henkistä – eivät niinkään fyysistä – laatua. Jokainen ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Jos toinen tukijalka lipsuu menemään, joko potentiaali tai itseluottamus, niin kannattaa katsoa – todella tarkkaan – kumpi tukijalka petti.
Jos olisin Lauri, siinä joukkueessa, mitä Bulls on tällä kaudella ollut, niin minulta olisi varmaan murtunut moni muukin ruumin/sielunosa kuin pelkästään epämääräisesti... mikä se nyt lopulta muka oli... lantio. Sielun murtumista on niin vaikea todentaa, ja yhtä vähän on syytä sellaista mihinkään uutisoida. Ja nimenomaan siksi, valmentajan missä tahansa joukkueessa, millä tahansa sarjatasolla, ensisijainen tehtävä olisi kai varmistaa se, että sellaista ei koskaan pääse tapahtumaan.
Ei ole olemassa sellaista palloilujoukkuetta, ei millään sarjatasolla, jonka tuleva menestys perustuu yhden pelaajan pelillisen kehittymisen edistämiseen. Missään tilanteessa tämä nimenomainen asia ei voi olla koko joukkueen vastuulla. Mutta samalla täytyy sanoa, että Laurilla, parin onnenkantamoinen-kauden jälkeen, kävi nyt tällä kaudella kohtalaisen paska säkä. Liian lyhytnäköisesti roolitettuna ja Irrotettuna kokonaan peliärakentavasta roolista – koko joukkueen hyökkäyksen rakentamisesta...