Bulls vs Rockets 120-100.
Näyttää siltä, että Bulls oppii hiljalleen ottamaan rutiinivoittoja etukäteen heikommista siipirikkoisista vastustajista, siis myös ilman Lavinen huippuiltaa. Makeeta. Se kertoo tasapainosta joukkueessa ja oman pelitavan löytymisestä. Vaikka käynnissä onkin hyvin erikoinen NBA-kausi, niin silti tämä Jim Boylenin käänteinen työnäyte; mitähän kaksi eri valmentajaa voi saada irti käytännössä samasta pelaajamateriaalista, lähentelee jonkin sortin maailmanennätystä kertovuudessaan. Voi kunpa puoltatoista kautta kaikkien elämästä ei olisi uhrattu koripallon vastaiseen, Jim Boylenin pystyttämään vahakabinettikokeiluun. Ja yhtä mahtavaa kuin on se, että Chicagon joukkueelle saatiin ihan uusi johtoryhmä, yhtä käsittämätöntä on se, että vanha johto olisi periaatteessa ollut yhä valmis pitämään Boylenin joukkueen päävalmentajana.
Satoransky on nopeassa tahdissa palannut vähintäänkin entiselleen ja on joukkueelle koko ajan tärkeämpi voimavara. Mitä enemmän vastuuta pelinrakentamisesta jaetaan – eli mitä vähemmän sitä jää Coby Whitelle – sen paremmin ja järkevämmin tämäkin selvästi pelaa luontaisessa roolissaan. Thaddeus Young on varmaan kirkkain esimerkki viime kaudella hukatuista mahdollisuuksista ja kaikesta siitä, mikä Boylenin alaisuudessa meni niin kammottavalla tavalla pieleen. Lauri tulee tässä suhteessa hyvänä kakkosena. Myös Lavinen kehittymistä joukkueen kannalta hyödyllisemmäksi pelaajaksi on puhdas ilo seurata, hyökkäyspäässä ennenkaikkea, mutta yhä enemmän myös puolustuksessa. Jos Lavine vielä oppisi pois siitä tavasta, että aikoo aina ratkaista tiukat matsit ihan yksikseen, niin parempaa pelaajaa tällä hetkellä on kohta vaikea keksiä.
Nykyisellään pelkästään yhdessä Chicagon pelissä saattaa olla useampi sellainen puolenkentän hyökkäys, missä jokainen pelaaja koskee palloon – useampi kuin niitä oli koko viime kaudella yhteensä! Saan vieläkin välillä fläsäreitä niistä kaameimmista Chicagon peleistä, joita viime kaudella satuin katsomaan. Se oli puistattavaa.
Kurjaa on vain se, että monet Chicagon amerikkalaiset fanit (Bulls Reddit) tuntuvat pitävän Laurin poissaoloa yhtenä tärkeänä syynä joukkueen viimeaikaiseen hyvään tekemiseen. Ja konsensus siitä, että Lauri PITÄÄ kaupata pois, voittaa koko enemmän tilaa. Ehkä sinivalkoiset rillit sumentavat omaa näkemystä, mutta en vaan ymmärrä tätä 'analyysia'. En itse ole koskaan pitänyt Markkasta Chicagon puolustuksen vakavimpana ongelmana, ja kun vastaan tulee kovempia joukkueita, Chicago tarvitsee hyökkäyspäähän takuuvarmasti lisää skorausvaihtoehtoja ja jonkun vetämään isoja puolustajia korin alta pois.
Laurin kannalta olisi traagista, että nyt kun Chicagossa ensimmäistä kertaa neljään vuoteen tapahtuu vihdoinkin hyviä asioita ja oikean suuntaista kehitystä, hänet tuupattaisiin johonkin toiseen joukkueeseen, jossa ehkä mennään ihan toiseen suuntaan. Lauri on viimeiset neljä vuotta odotellut syöttöjä esimerkiksi sellaisilta takakentän taitureilta ja ykköspelintekijöiltä kuin Jerian Grant, Cameron Payne, Kris Dunn, Antonio Blakeney ja Wayne Selden... Ihme että mies on vielä järjissään. Jos Lauri nyt sattuisi olemaan osa kauppaa, jolla Chicagoon hankitaan VIHDOINKIN joukkueen kipeästi kaipaama play off-tason pelinrakentaja, kuten vaikka Lonzo Ball (mikäli Pelicans hänestä enää suostuu luopumaan), niin olisihan se vähintäänkin... ironista.
dunksandthrees.com
. Hemmo varmaan vastaa kyselyihin, jos osoittaa omaavansa riitttävän tiedon älykkääseen keskusteluun asiasta.
