Minusta on lystikästä seurata Bulls Redditiä, missä faneilla tuntuu useimpia asioita koskien olevan kutakuinkin kultakalan muisti, niin nopeasti tunnelmat vaihtuvat katteettoman kovista menestyshaaveista pohjattomaan epätoivoon. Mutta myös kestoaiheita ja käsityskantoja kuitenkin on – vuodesta toiseen. Yksi niistä on se, että NBA-tuomarit sorsivat koko ajan Chicago Bullssia.
Tuntuu puhtaalta salaliittohöpinältä, mutta pakko myöntää, että silloin tällöin tuomarointi on itsestänikin saattanut näyttää vähän erikoiselta. 50/50-tilanteet tuntuvat mieluummin kallistuvan vastustajalle. Erityisesti tämä koskee korintekotilanteita. Oli vastassa millainen puolustus tahansa Chicago tuntuu olevan aina se joukkue, joka rikkoo enemmän ja pääsee vapaaheitoille vähemmän.
Tottakai Jimmy Butler on yksi parhaista virheiden kalastajista koko liigassa, mutta esimerkiksi viime ottelussa tuntui, että jokainen Jimmyn korintekoyritys palkittiin vapaaheitoilla jos yhtään puolustajaa oli edes kosketusetäisyydellä – samaan aikaan, kun mikään määrä kontaktia; selkään hyppiminen, käsille hakkaaminen, eteenjuoksu, ei tuntunut tuottavan vapaaheittoja toisessa päässä kenttää. Lavine pääsi kaksi kertaa vapareille, Lauri ei kertakaan. Kun kaksi puolustajaa oli rikkonut Templeä ihan kunnolla, toinen edestä toinen takaapäin. vain Temple itse sai teknisen. Ottelussa vapaaheitot Miami 20 (niistä Butler 12) – Chicago 7. Se on 13 mahdollisen pisteen ero. Matsi hävittiin 11:llä.
Innostuin katsomaan, miten Chicago on Laurin aikana sijoittanut liigassa otetuissa vapaaheittoyrityksistä per ottelu. Tässä kohtaa kuluvaa kautta Chicago on toiseksi viimeinen koko sarjassa (19,3 vaparia per matsi). Eroa eniten vapaaheittoja ottavaan Washingtoniin (27,1) on liki 8 heittoyritystä per ottelu. Se on paljon pitkällä kaudella, mutta ei varmaan kerro vielä mistään laajasta salaliitosta Chicagoa vastaan.
Erikoista on kuitenkin se, että viimeisen neljän kauden aikana Chicago on joka vuosi sijoittunut tässä tilastossa 3-4 viimeisen seuran joukkoon. Kaikki muut saman tilaston hännille sijoittuneet liigan joukkueet ovat vuosittain vaihtuneet, ja vaihtaneet sijoitustaan rajustikin. Vain yksi joukkue löytyy tilaston häviäjien joukosta joka ainut vuosi; Chicago, aina samalla n. 8 vapaaheittoyrityksen erolla tilaston kärkikastiin. Toki vapaaheittoyrityksiin lukeutuvat myös vaparit joukkuevirheiden täyttymisen ja teknisten virheiden jälkeen. Mutta Chicago on lukeutunut liigan peränpitäjiin kaikissa muissakin otettuja vapareita koskevissa tilastoissa (vaparit per heittoyritykset ja vaparit per hyökkäykset, jne.). Eli ainakin viimeisen neljän vuoden aikana Chicago on ollut selvästi koko NBA-liigain heikoin joukkue pääsemään vapariviivalle, koska tuomareiden tulkintojen mukaan sen hyökkääjiä rikotaan kaudesta toiseen kaikkein vähiten. Ihme juttu.
En usko salaliittoihin, mutta mietityttää kyllä mistä ihmeestä se voi johtua. Enkä Lauri pelaa liian pehmeästi korin lähellä, eikä hänen puolustajalleen tästä syystä joskus puhalleta selviäkään virheitä. Mutta myös Lavinella, joka on hyvin erityyppinen pelaaja, tuntuu olevan ihan sama ongelma. Monesta sellaisesta kontaktitilanteesta korin lähellä, mistä liigan parhaat pelaajat tuntuvat saavan automaattisesti vapaaheiton tai kaksi, Lavinea ei useinkaan sellaisilla palkita.
Eiväthän pelit kovin usein nimenomaan vapareihin ratkea, ja lisäksi tiukkojen matsien loput ovat tietysti aivan oma maailmansa, mutta tällä kaudella, kun monta ottelua on hävitty vain muutaman pisteen erolla, niin tuntuu tietysti turhauttavalta antaa tällaista tasoitusta muille joukkueille. Jos Chicago ansaitsisi edes saman verran vapaaheittoja per ottelu kuin liigan keskikasti, sillä saattaisi olla 4-5 voittoa enemmän saalinaan kuluneelta kaudelta.