Laurin pelihuumori/intensiteetti ja luovuus tekemisessä on jo kauan näyttänyt hyvin olemattomalta – muutamia yksittäiseksi jääviä väläyksiä lukuunottamatta. Vaikea sanoa, minkä kaikkien asioiden summasta tässä koko ajan puolivaloilla ajamisessa on kyse. Joka tapauksessa ne kaksi nuorta pelaajaa, joiden kannalta yhteinen aika Jim Boylenin johdolla näyttää osuneen henkilökohtaisen kehityksen kannalta kaikkein pahimpaan kohtaan, ovat minusta selvästi Wendell Carter Junior – ja Lauri. Boylenista päästiin lopullisesti eroon viime vuoden heinäkuussa (8 kuukautta sitten), mutta molemmat pelaavat yhä pahasti alle potentiaalinsa, suurimman osan aikaa sen näköisesti kuin syvällä sielussa olisi jotain mennyt rikki. Vähän kuin Boylen yhä seisoisi sivurajalla vahtimassa heidän tekemisiään, valmiina ottamaan turhia aikalisiä otteluiden päätyttyä.
Ensimmäisen puolentoista kauden aikana Chicagossa näimme Laurin ottavan kolkkien ja donkkien lisäksi kääntöhypäreitä, omasta kuljetuksesta midareita, Lauri laittoi myös palloa tehokkaasti lattiaan, ja joskus Lauri jopa – wow – harhautti puolustajaansa. Koriinjohtavia syöttöjäkin oli enemmän. Lauri näytti olevan kehittymässä koko ajan monipuolisemmaksi 4-paikan hyökkäyspelaajaksi, juuri sellaiseksi, jonka Chicago kovasti toivoi draftanneensa. Näkemäni perusteella pidin itse epätodennäköisenä, että Laurista koskaan kehittyisi NBA-all star-tason pelaajaa, mutta oletin, että kyllä hän monena kautena ainakin liigan 50 parhaan pelaajan joukkoon helposti mahtuisi.
Sitten tuli Boylen. Ja se veret seisauttava vahakabinetti, jonka hän pystytti Bullssien hyökkäyspäähän. Eikä Lauri minun silmääni näytä koskaan kunnolla toipuneen heidän yhteisestä ajastaan. Sääli suomalaisen koripallon kannalta. Olen joka tapauksessa mielettömän ylpeä Laurin menestyksestä, tässä voi joku aika hujahtaa ennen kuin näemme seuraavan suomalaisen koripalloilijan NBA-joukkueen aloituksessa.
Treidi joko nyt tai off-seasonilla voisi ehkä olla ainakin Markkasen kannalta paras vaihtoehto. Soisin Laurille mielellään ihan uuden startin jossain! Kaikkien mieluiten tietysti sellaisessa joukkueessa, jossa on osaava valmentaja ja –ensimmäistä kertaa Laurin NBA-uralla – myös osaava pelinrakentaja, joka tekee pallottomana liikkumisen koko ajan mielekkääksi. Jännä nähdä miten tässä käy.