- Viestejä
- 1 177
Vs: Cleveland Cavaliers - Dan Gilbert ja Comic Sans
Noniin kausi on saatu käyntiin ja kuten arvata saattoi, peli on kaukana valmiista. Ennen kauden alkua jo hieman yritin kyseenalaistaa naurettavia väitteitä mestaruuteen kävelystä. Vastaukseksi tuli tietenkin:
Taisi täällä näiden lisäksi olla onneksi kuitenkin jokunen objektiiviseen ja rationaaliseen ajatteluun kykeneväkin.
Ensimmäiseltä kaudelta on turha mitään ihmeitä odottaa. Sinänsä jännä asia kun hyvin vastaavanlaisesta tilanteesta löytää esimerkkitapauksen Miamin ensimmäisestä vuodesta. Kun big three muodostettiin, oli Wade vielä kova nimi ja Bosh oli Loven tapainen paskajoukkueen vitusi hypetetty "superstara". Ensimmäinen kausi oli täynnä huonoja jaksoja ja tie tuli vastaan finaaleissa.
Myös viime vuoden finaalit osoittivat kuinka tärkeää on joukkuepelaaminen. Sehän on selvä asia, että homma ei illasta toiseen mene kuin Strömsöössä kun joukkue on ensimmäistä vuotta kasassa. Yhteispelin sisäistämiseen voi mennä jopa useampi vuosi. Suunnilleen kolmantena Big Threen vuotena taktiikka oli sisäistetty ja peli toimi niin hyvin kuin tuo pelitapa antoi myöten. Katto tuli lopulta yksilökeskeiselle pelitavalle vastaan kun joukkueen toiseksi paras pelaaja ikääntyi vain varjoksi entisestä.
Nyt on kasassa vastaavan tyyppinen Big Three, mutta kaksi näistä ei ole koskaan pelannut urallaan voittavaa koripalloa tai puolustusta. Potentiaalia on varsinkin hyökkäyspäässä paljon ja parin vuoden päästä, mikäli Love ja Irving oppivat pelaamaan voittavaa koripalloa, voi olla kasassa järjettömän kova hyökkäyspään joukkue. Lebron on yrittänyt ajaa nimenomaan tätä voittavan koripallon konseptia sisään joukkueeseen. Utah pelin jälkeen taisi mitta täyttyä varsinkin Irvingin pelaamiseen, kun antoi medialle kritiikkiä Kyrien pelistä.
En tiedä kuinka moni näistä analyytikoista täällä on katsonut pelejä kokonaan , mutta Irvingin pelaamisesta on päällimmäisenä jäänyt suuhun kyllä paska maku. Pääsääntöisesti hyökkäys toisensa jälkeen kun pallo pelataan Irvingille, on seurauksena oma heitto. Clevelandin hyökkäyksessä ei tällä hetkellä ole ollenkaan useamman syötön kombinaatioita, vaan max 1 syöttö ja heitto. Clevelandia en ole viime vuosina seurannut niin tarkasti, että katsoisin olevani pätevä tekemään sen suurempia analyysejä Irvingistä, mutta joko hän on vain tottunut pelaamaan Kobemaisesti oma heitto ykkösprioriteettina tai sitten kyse on jostain vähentyneiden touchien kompensoimisesta. Vähemmän kosketuksia palloon->niistä on otettava kaikki "hyöty" irti ja palloa ilmaan.
Lebronin pelistä "huolestuminen" on aivan turhaa, ongelmat ovat jossain aivan muualla. Lebron on voittanut jo urallaan kaiken. Hänen ei tarvitse jahdata jotain pistesaldoja ja nättejä tilastoja MVP-pystiä varten. Lebron on kaikkea muuta kuin tyytyväinen siihen miltä peli tällä hetkellä näyttää ja hän myös osoittaa sen joukkueelleen, omien statsiensakin kustannuksella. Se on aivan yhdentekevää voitetaanko jokusen peli alkukaudesta enemmän, tärkeintä on saada joukkueen pelaaminen siihen kuntoon, että playoffeissa voi olla varteenotettava haastaja mestariksi. Itse ainakin näen tilanteen niin, että aivan turha mennä 18-5 recordilla paskajoukkueita vastaan tyylillä, mikä ei kehitä peliä yhtään. Cleveland on useamman vuoden projekti, eikä now or never joukkue. Nämä alkukauden kuuden koriinjohtaneen syötön pelien häviöt ovat erinomainen herätys ja opetus näille staroille jotka yrittävät sopeutua voittavaan joukkueeseen. Chigacoa vastaan Lebron halusi voiton todennäköisesti ihan vain periaatteesta ja heittomäärät olivat sen mukaiset, rumalla pelillä voitto. Lebron pistää jalan kaasulle silloin kun sitä tarvitaan, nyt sitä ei tarvita, joukkuetta ei kannata opettaa väärille tavoille. Tokihan sitä voittoa Utahiakin vastaan tavoiteltiin ottaen huomioon Lebronin minuutit. Alussa Lebronkin näytti siltä että antaa poikien taas katsoa mitä tästä tulee, mutta painoi sitten vähän isompaakin vaihdetta silmään.
On siinä Lebronin pelissä huonoakin tietenkin ollut. Negatiiviset asiat eivät minun nähdäkseni ole siinä "effortissa" vaan yksinkertaisesti epätavallisissa ohiheitoissa korilleajoissa jne. Vaatii Lebronillekin oman aikansa löytää rytmi uudessa joukkueessa, varsinkin kun tehtävänä on samalla koulutta Irvingistä joukkuepelaajaa. Effort puolustuksessa on välillä ollut huonoa. Onko sekin osa isompaa opetusta Lovelle ja muulle joukkueelle, että pelejä ei voiteta ilman kunnon puolustusta? Onko lihasmassan vähentäminen vaikuttanut kroppaan jotenkin, mikä vaatii totuttelua? Onko loukkaantumista? Uskon että hieman jokaista. Missä suhteessa, sitä en osaa sanoa.
Uskoisin, että All Star tauon jälkeen nähdään jo aivan erilaista koripalloa. Irving oppinee siihen, että voittaminen voi oikeasti edellyttää sitä, että pistekeskiarvo on <20 ja keskittyy hyökkäyksen pyörittämiseen. Itse odotan vesi kielellä sitä kaunista hetkeä, kun alkukauden rämpiminen tuottaa tulosta ja Irving ja Love (+muu joukkue) saa sen ahaa-elämyksen ja ymmärtää, että menestys vaatii radikaalia muutosta joukkueorientoituneeseen suuntaan. Ei tässä vielä tarvitse paniikkinappulaa painaa ja kaivaa naftaliinista Mike Brownia vetämään Lebron-isolationia. Täytyy muistaa, että silläkin on finaaleihin päästy Boobie Gibson second optionina eli ei hätää. Ensimmäinen kausi mennään peliä kehittäen ja playoffeissa jos muu ei toimi, niin isolation koripallollakin pystyy hyvänä päivänä vaikka mihin. Seuraavalle kaudelle sitten jo mestarisuosikkina liikkeelle.
Noniin kausi on saatu käyntiin ja kuten arvata saattoi, peli on kaukana valmiista. Ennen kauden alkua jo hieman yritin kyseenalaistaa naurettavia väitteitä mestaruuteen kävelystä. Vastaukseksi tuli tietenkin:
S13M sanoi:
jaakko1 sanoi:
Gheorghe sanoi:
Taisi täällä näiden lisäksi olla onneksi kuitenkin jokunen objektiiviseen ja rationaaliseen ajatteluun kykeneväkin.
Ensimmäiseltä kaudelta on turha mitään ihmeitä odottaa. Sinänsä jännä asia kun hyvin vastaavanlaisesta tilanteesta löytää esimerkkitapauksen Miamin ensimmäisestä vuodesta. Kun big three muodostettiin, oli Wade vielä kova nimi ja Bosh oli Loven tapainen paskajoukkueen vitusi hypetetty "superstara". Ensimmäinen kausi oli täynnä huonoja jaksoja ja tie tuli vastaan finaaleissa.
Myös viime vuoden finaalit osoittivat kuinka tärkeää on joukkuepelaaminen. Sehän on selvä asia, että homma ei illasta toiseen mene kuin Strömsöössä kun joukkue on ensimmäistä vuotta kasassa. Yhteispelin sisäistämiseen voi mennä jopa useampi vuosi. Suunnilleen kolmantena Big Threen vuotena taktiikka oli sisäistetty ja peli toimi niin hyvin kuin tuo pelitapa antoi myöten. Katto tuli lopulta yksilökeskeiselle pelitavalle vastaan kun joukkueen toiseksi paras pelaaja ikääntyi vain varjoksi entisestä.
Nyt on kasassa vastaavan tyyppinen Big Three, mutta kaksi näistä ei ole koskaan pelannut urallaan voittavaa koripalloa tai puolustusta. Potentiaalia on varsinkin hyökkäyspäässä paljon ja parin vuoden päästä, mikäli Love ja Irving oppivat pelaamaan voittavaa koripalloa, voi olla kasassa järjettömän kova hyökkäyspään joukkue. Lebron on yrittänyt ajaa nimenomaan tätä voittavan koripallon konseptia sisään joukkueeseen. Utah pelin jälkeen taisi mitta täyttyä varsinkin Irvingin pelaamiseen, kun antoi medialle kritiikkiä Kyrien pelistä.
En tiedä kuinka moni näistä analyytikoista täällä on katsonut pelejä kokonaan , mutta Irvingin pelaamisesta on päällimmäisenä jäänyt suuhun kyllä paska maku. Pääsääntöisesti hyökkäys toisensa jälkeen kun pallo pelataan Irvingille, on seurauksena oma heitto. Clevelandin hyökkäyksessä ei tällä hetkellä ole ollenkaan useamman syötön kombinaatioita, vaan max 1 syöttö ja heitto. Clevelandia en ole viime vuosina seurannut niin tarkasti, että katsoisin olevani pätevä tekemään sen suurempia analyysejä Irvingistä, mutta joko hän on vain tottunut pelaamaan Kobemaisesti oma heitto ykkösprioriteettina tai sitten kyse on jostain vähentyneiden touchien kompensoimisesta. Vähemmän kosketuksia palloon->niistä on otettava kaikki "hyöty" irti ja palloa ilmaan.
Lebronin pelistä "huolestuminen" on aivan turhaa, ongelmat ovat jossain aivan muualla. Lebron on voittanut jo urallaan kaiken. Hänen ei tarvitse jahdata jotain pistesaldoja ja nättejä tilastoja MVP-pystiä varten. Lebron on kaikkea muuta kuin tyytyväinen siihen miltä peli tällä hetkellä näyttää ja hän myös osoittaa sen joukkueelleen, omien statsiensakin kustannuksella. Se on aivan yhdentekevää voitetaanko jokusen peli alkukaudesta enemmän, tärkeintä on saada joukkueen pelaaminen siihen kuntoon, että playoffeissa voi olla varteenotettava haastaja mestariksi. Itse ainakin näen tilanteen niin, että aivan turha mennä 18-5 recordilla paskajoukkueita vastaan tyylillä, mikä ei kehitä peliä yhtään. Cleveland on useamman vuoden projekti, eikä now or never joukkue. Nämä alkukauden kuuden koriinjohtaneen syötön pelien häviöt ovat erinomainen herätys ja opetus näille staroille jotka yrittävät sopeutua voittavaan joukkueeseen. Chigacoa vastaan Lebron halusi voiton todennäköisesti ihan vain periaatteesta ja heittomäärät olivat sen mukaiset, rumalla pelillä voitto. Lebron pistää jalan kaasulle silloin kun sitä tarvitaan, nyt sitä ei tarvita, joukkuetta ei kannata opettaa väärille tavoille. Tokihan sitä voittoa Utahiakin vastaan tavoiteltiin ottaen huomioon Lebronin minuutit. Alussa Lebronkin näytti siltä että antaa poikien taas katsoa mitä tästä tulee, mutta painoi sitten vähän isompaakin vaihdetta silmään.
On siinä Lebronin pelissä huonoakin tietenkin ollut. Negatiiviset asiat eivät minun nähdäkseni ole siinä "effortissa" vaan yksinkertaisesti epätavallisissa ohiheitoissa korilleajoissa jne. Vaatii Lebronillekin oman aikansa löytää rytmi uudessa joukkueessa, varsinkin kun tehtävänä on samalla koulutta Irvingistä joukkuepelaajaa. Effort puolustuksessa on välillä ollut huonoa. Onko sekin osa isompaa opetusta Lovelle ja muulle joukkueelle, että pelejä ei voiteta ilman kunnon puolustusta? Onko lihasmassan vähentäminen vaikuttanut kroppaan jotenkin, mikä vaatii totuttelua? Onko loukkaantumista? Uskon että hieman jokaista. Missä suhteessa, sitä en osaa sanoa.
Uskoisin, että All Star tauon jälkeen nähdään jo aivan erilaista koripalloa. Irving oppinee siihen, että voittaminen voi oikeasti edellyttää sitä, että pistekeskiarvo on <20 ja keskittyy hyökkäyksen pyörittämiseen. Itse odotan vesi kielellä sitä kaunista hetkeä, kun alkukauden rämpiminen tuottaa tulosta ja Irving ja Love (+muu joukkue) saa sen ahaa-elämyksen ja ymmärtää, että menestys vaatii radikaalia muutosta joukkueorientoituneeseen suuntaan. Ei tässä vielä tarvitse paniikkinappulaa painaa ja kaivaa naftaliinista Mike Brownia vetämään Lebron-isolationia. Täytyy muistaa, että silläkin on finaaleihin päästy Boobie Gibson second optionina eli ei hätää. Ensimmäinen kausi mennään peliä kehittäen ja playoffeissa jos muu ei toimi, niin isolation koripallollakin pystyy hyvänä päivänä vaikka mihin. Seuraavalle kaudelle sitten jo mestarisuosikkina liikkeelle.
) toki jo tällä viikolla niistettiin.