Koripallo.com

Collegekoris 2008-09

Viestejä
943
Vs: Collegekoris kausi 2008-09

Alla pari sanaa Floridan joukkueesta pari paivaa sitten pelatun Florida-Bradley ottelun pohjalta. (loytyy myos taalta: http://yliopistokoris.blogspot.com/2008/11/otteluraportti-florida-bradley.html) Laitan blogiin myohemmin tanaan raportin North Carolina-Kentucky pelista.

Florida Gators on erittain taitava ja heittovoimainen joukkue. Heittouhka loytyy lahes jokaiselta pelipaikalta. Aloitusviisikon takamiehet Nick Calathes ja Walter Hodge omaavat molemmat hyvan kolkki-rangen ja pystyvat heittamaan tarkasti syotosta tai omasta kuljetuksesta. Small forward Dan Werner heittaa lahes yhta hyvin - ja usein - kuin takamiehet, ja seka freshman power forward Allan Chaneylla etta toisen vuoden pelaajalla Chandler Parsonsilla on hyvan nakoinen heitto.

Calathes on erinomainen syottaja ja pelinlukija, mutta jos han tulee pelaamaan point guardia nyt viime vuoden aloittajan Jai Lucasin lahdettya joukkueesta (transfer) voi ongelmia tulla pienempia ja nopeampia point guardeja vastaan. Calathes on 6'6' pitka, eika pelaaja aivan nopeimmasta paasta. Tasta huolimatta Florida tuskin Lucasia jaa kaipaamaan, silla freshman pelinrakentaja Erving Walker on erittain lupaava. Walker on ravakka ja kovaa pelaava takamies, joka - jos nousee aloitusviisikkoon tai saa penkilta enemman minuutteja - tulee varmasti taydentamaan heittotaitoisia Hodgea ja Calathesia paremmin kuin Lucas. Tahan kolmikkoon kun lisaa viela toisen freshmanin, Ray Shipmanin, voidaan sanoa etta Gatorsien takamiestontti on erinomaisella mallilla, ja tama heijastuu puolustuspaassa, silla tama joukkue osaa todellakin prassata.

Vaikka prassi sujuu, on puolustus kuitenkin Floridan potentiaalisesti heikko lenkki. Ottelussa Bradleya vastaan nakyi selvasti Floridan puolustuksen haavoittuvaisuus. Koska isot pelaajat eivat ole tarpeeksi fyysisia ja aggressiivisia, paikkapuolustus saattaa purkautua hyvinkin helposti kun pallo saadaan vapariviivalle, puolustuksen keskelle. Jos vastustajalla on laittaa taitava iso mies vapariviivalle ja fyysinen pelaaja korin alle, murtuu Gatorsien paikka high-low pelilla varmasti hetkessa. Eika tahan auta se etta takamiehet liikkuisivat miten hyvin tahansa. Miespuolustuksessa on varmasti sama ongelma. Bradleyn joukkeella ei ollut kunnollista korinalusuhkaa, mutta on helppo kuvitella etta esim Kentuckyn Patrick Patterson tulee olemaan kuin myrkkya Floridan miespuolustukselle SEC-peleissa. Gators kaipaa kipeasti viime vuotisen sentterinsa Marreese Speightsin kaltaista vahvaa korinalus presencea, ja vaikka Floridan nuorilla isoilla pelaajilla on taitoa, ei kukaan heista nayta pelaajalta jolla on mitaan saumoja painia NCAA:n huippuja: Blake Griffineita tai Tyler Hansbrougheja vastaan korin alla.

Florida on varmasti yksi NCAA:n lahjakkaimmista joukkueista, mutta samalla puutteet ovat erittain ilmeisia. Florida voi parjata SEC:ssa, jossa ei juurikaan ole hyokkayspaassa dominoivia isoja miehia, mutta jos kauden avausottelu antaa minkaanlaista osviittaa, en usko etta Floridalla on mahdollisuuksia parjata fyysisille joukkueille muista huippukonferensseista elleivat pysty pitamaan pelin tempoa erittain kovana lapi ottelun.

LOPPUTULOS: Florida - Bradley 81 - 58.
RATKAISEVA TEKIJA: Floridan yleinen taitotaso, heittovoima ja takamiesten alykas peli.
OTTELUN PARAS PELAAJA: Nick Calathes (Florida) - 13p, 7r, 6a, 4s, fg's 5/12, 3pt fg's 3/6
 
Viestejä
387
Vs: Collegekoris kausi 2008-09

Hyvä aloitus UNC:lta ottaen huomioon ettei Psycho pelannut kummassakaan ja taisi Ginyardkin missata ensimmäisen pelin. Thompsonin tason nosto kyllä ihmetyttää - viime kauden perusteella ei kyllä ihan tällaista osannut odottaa. Toki oli pitkälti Lawsonin varjossa, mutta kuitenkin. UNC:lla kyllä pelottavan kova joukkue tälle kaudelle vielä kun Psycho saadaan mukaan.
 
Viestejä
943
Vs: Collegekoris kausi 2008-09

Todella hieno peli tosiaankin UNC:lta, ja Thompson teki minuunkin vaikutuksen. Heitto ja pallonkasittelykin nayttivat aika hyvalta tuon kokoiselle kaverille. Thompson myos puolusti Pattersonia aika kivasti ekalla jaksolla (samoin kuin Zeller). Eihan Thompsonkaan sinansa Pattersonille mitaan voinut kun pallo saatiin hanelle toimitettua, mutta Thompson teki postaamisen vaikeaksi.

Ellington oli mielestani myos erittain hyva, vaikkei sinansa kovin nakyva. Samoin kuin oikeastaan koko takamiesosasto. Se kertoo joukkueen tasosta jotain etta Drewn ja Frasorin tasoiset kaverit tulevat penkilta. Sanoisin etta molemmat olisivat aloituksessa aika monessa yliopistossa.

Ainoa miinus Carolinalle oli etta Zeller loukkaantui, ja on ilmeisesti koko kauden poissa. Vaikka Thompson on kehittynyt ja Davis lupaava, alkaa front court kayda vahan kapeaksi, varsinkin jos Hansbroughn loukkaantuminen uusiutuu.

Tassa pari sanaa lisaa pelista:
http://yliopistokoris.blogspot.com/2008/11/otteluraportti-north-carolina-kentucky.html
 
Viestejä
5 580
Vs: Collegekoris kausi 2008-09

Entäs sitten Kentucky?

Dicky V sanoi, että Kentucky menee NCAA-lopputurnaukseen. Minä sanon, että ei helvetissä mene tuolla rosterilla. Kaksikko Harris-Meeks on peliälyltään ehkä typerin aloitusviisikon kaksikko, mitä olen vähään aikaan nähnyt. Tähän kaksikkoon vielä liitettynä pointti, joka muistuttaa taidoiltaan Saul Smithiä - joskus vuosituhannen vaihteessa avausviisikossa sählännyttä valmentajan poikaa. Ainoa todella hyvä pelaaja Kentuckyn rosterissa on Patterson, mutta eipä hänelle saada edes palloa korin alle.

Kauas on Kentucky tullut niistä ajoista, kun joukkueessa oli vähintään viisikollinen NBA-pelaajia.
 
Viestejä
943
Vs: Collegekoris kausi 2008-09

Kentucky oli kieltamatta kamala, mutta mielestani potentiaalia kuitenkin joukkueessa on. Porterin ei todellakaan pitaisi olla tuon tasoisen joukkueen aloittava pointti, mutta jos freshman Liggins on valmis pelaamaan isoja minuutteja nopeasti, kylla mina ainakin uskon etta Kentucky voi SEC:ssa menestya. Tuossa UNC-pelissakin nakyi selvasti miten kovasta kaverista Pattersonissa on kyse. Sehan teki korin joka kerta kun sai pallon (okei, osittain Pattersonin omakin vika ettei saanut alussa paljon palloa) ja on parhaimmillaan taysin pysayttamaton. Meeks tosiaan ei pelannut alykkaasti, mutta kyllahan kaveri kova scoraaja on, kuhan vaan malttaa jakaa palloa sillon kun itsella ei kulje.

Jos katsoo SEC konferenssia, ja olettaa etta sielta menee minimissaan nelja joukkuetta NCAA tournamentiin, niin kylla yhdyn Vitalen mielipiteeseen etta Kentucky yksi niista joukkueista tulee olemaan. Tennessee on mielestani ainoa Kentuckya parempi joukkue. Floridalla on hyvat takamiehet, mutta front court on niin pehmea etta Patterson syo Floridan elavalta. Sanoisin etta nama kaksi ovat toiseksi ja kolmanneksi parhaat SEC:n ryhmat.
 
Viestejä
943
Vs: Collegekoris kausi 2008-09

Hieman analyysia Memphisista ja Xavierista parin paivan takaisen pelin pohjalta
http://yliopistokoris.blogspot.com/2008/11/otteluraportti-puerto-rico-tip-off.html

Puerto Rico Tip Off -turnauksen finaali oli kahden erittain fyysisen, atleettisen ja kovaa puolustavan joukkueen valinen taistelu. Eivatka joukkueiden yhtalaisyydet lopu tahan. Seka Memphis etta Xavier ovat koko NCAA:n parhaita koripallo-ohjelmia jos jatetaan pois laskuista kuusi suurinta konferenssia, eivatka yliopistojen viime vuotiset saavutukset itse asiassa hapea vertailua juuri kehenkaan, silla molemmat ovat vakionimia NCAA turnauksen Sweet 16 ja Elite 8 kierroksilla. Memphis ja Xavier ovat samassa asemassa myos sen suhteen etta he menettivat viime kauden joukkueistaan kolme huippupelaajaa (Mem: Rose, Douglas-Roberts, Dorsey; Xav: Lavender, Duncan, Burrell), mutta vastapainoksi onnistuivat rekrytoimaan hyvin.

Pelaaja-vaihtuvuuden seurauksena joukkueet ovat kuitenkin vasta totuttelemassa pelaamiseen nykyisilla miehistoillaan, ja nain alkukaudesta on edelleen epaselvaa ketka nousevat Tigersien ja Musketeersien johtajiksi ja vastuunkantajiksi, joita menestymiseen tarvitaan. En tarkoita etta esim. Memphisin viime kauden pelaaja Chris Douglas-Roberts tulisi valttamatta paikata huippuluokan korintekijalla, mutta molemmat joukkuueet tarvitsevat menestyakseen pelaajan joka laittaa homman kulkemaan ja saa asioita tapahtumaan tiukan paikan tullen. Pelinrakentaja Drew Lavender oli Xavierin tallainen pelaaja suurimman osan viime kautta.

Tietysti on etukateen vaikea arvioida sita kenesta pelaajasta on ottamaan tallaista tarkeaa roolia, mutta hyvin usein potentiaali tahan loistaa nuoristakin pelaajista jo kaukaa, ja valitettavasti nayttaa edelleen silta - ainakin minun silmiini - etta nailla kyseisella kahdella joukkueella ei tahan roolin potentiaalisesti nousevia pelaajia juurikaan ole. Xavierin freshman point guard Terrell Holloway ja swingman B.J. Raymond voivat kuitenkin nousta johtajiksi, ja Memphisin riveista taman roolin tayttajaksi eniten mahdollisilta vaikuttavat tulokas Tyreke Evans seka Doneal Mack. Molemmat valmentajat kuitenkin varmasti toivovat etta Lavender ja Douglas-Roberts olisvat edelleen rostereissa.

Memphisia kohtaa johtajuuden lisaksi myos yksi peli-strategiaa koskeva kysymys. Pelityylia ei sinansa ole tarvetta muuttaa, mutta koska valmentaja John Calipari on pitkasta aikaa tilanteessa jossa hanen sisapelaajansa (Taggart ja Dozier) saattavat olla parempia kuin perimeterosasto, on hanen paatettava pitaisiko sisapelia priorisoida. Kuten parilla viime kaudella, Memphisin peli on edelleen takamiesvoittoista, eika sisapelaajille toimiteta palloa kovinkaan paljoa. Tama on ihan ok jos pelaajat kuten Evans ja Mack onnistuvat, mutta jos Taggart ja Dozier ovat Tigersien parhaat hyokkaysuhat, kuten nyt ehka nayttaa, olisi varmasti jarkevaa toimittaa heille palloa enemman. Tamakaan ei vaadi sinansa Memphisilta sen kummempaa pelinrakentelutaitoa kun mita joukkueessa jo on, silla Taggart ja Dozier liikkuvat hyvin ja osaavat tehda itsensa vapaiksi vapari viivan tuntumaan ja siita alaspain. Kyse onkin vain siita kaskeeko Calipari perimeter-pelaajia antamaan enemman palloa sisaan. Tata Xavier-Memphis koitosta katsellessa tuntui silta etta sisapelaajien kosketusten palloon lisaaminen saattaisi olla hyva idea, silla takamiesten ratkaisut kovaa puolustavaa Xavieria vastaan olivat usein vakinaisia, eika joukkueen nuoret pelaajat ole (ainakaan viela) yhta hyvia kuin viime kauden Rose ja Douglas-Roberts.

Kuten mainittua, Xavier ja Memphis ovat hyvin samanlaisia, ja samanlaisessa tilanteessa. Itse arvioin Memphisin pelaajien vaihdokset vahemman kivuliaiksi, mutta tata pelia katsottua on myonnettava etta olen aliarvioinut Xavierin pahasti. Vaikka vastuunkantajia on lahtenyt, hyvia tulokkaita on enemman kuin luulin. Pelinrakentaja Holloway on askel taaksepain erinomaisesta Lavenderista, mutta han on kuitenkin hyva, pallovarma peruspointti, jolle valmentaja Sean Miller varmasti uskaltaa antaa pelinjohtovastuuta. Toinen freshman, 7'0 pitka Kenny Frease taas vaikuttaa erittain lupaavalta yliopistosentterilta, vaikka onkin viela melko raaka. Naiden lisaksi transferi Jamel McLean tuo frontcourtille leveytta. Xavier vaikuttaa ylipaataan todella syvalta joukkueelta. Derrick Brown, Jason Love, Dante Jackson ja C.J. Anderon ovat kaikki nelja erinomaisia rivipelaajia, joiden panokseeen voi luottaa kuin vuoreen. Takamiehet Raymond ja Holloway ovat kuitenkin mielestani avaimia menestykselle, silla he ovat todennakoisimpia Musketeereja saamaan asoita aikaiseksi itse. Tiestysti puhun nyt joukkueesta aika syvallisesti yhden ottelun nakemisen perusteella, mutta vaikka arvioni usein metsaan menevatkin, uskallan veikata etta on paljolti naista kahdesta pelaajasta kiinni miten pitkalle Xavier kevaalla menee. Jos homma sujuu niin viime vuotista fyysisempi Xavier-ryhma voi olla jopa Final Four kandidaatti. Vaikka kyseessa on vain yksi ottelu, kova puolustaja kuten Memphis antaa erinomaista osviittaa joukkueen todellisesta luonteesta ja annan talle pelille paljon painoarvoa. Joukkueen kaksi edellista ottelua - nekin kelpo puolustajia - Missouria ja Virginia Techia vastaan puoltavat ainakin osittain samaa nakemysta (VT:ta vastaan Raymond otti Xavierista eniten ratkaisuja - ei vaan uponnut, ja Missouri-pelissa Raymond ja Holloway olivat back courtin parhaat skoraajat).

Memphisista huomionarvoisimmat asiat jo mainituiden lisaksi olivat etta Doneal Mack jatkoi rohkeata peliaa, mutta heitto ei vain uponnut yhta hyvin kuin edellisissa otteluissa. Taggart naytti taas pelin alussa erinomaiselta, Dozier koko ottelun lapi, palloa kumpikaan vaan ei saanut tarpeeksi. Henderson-Niles kaatui ja naytti loukanneen polvensa, mutta palasi kentalle myohemmin, ja Memphis selvisi pelkalla saikahdyksella. Evans pelasi ihan kelvollisesti, mutta paatoksen teko tarkeilla hetkilla oli heikkoa. Sophmore-takamies, Jeff Robinson, jota en oikeastaan edes noteerannut Chattanooga-pelissa naytti hyvalta, ja tuo Tigersien takamiesosastolle taas yhden potentiaalisesti kovan pelaajan. Kahden Memphisin pelaajan puuttumista olen ihmetellyt kovasti, ja jos jollain on jotain hajua mihin ovat kadonneet kaksi ainakin jossain vaiheessa hehkutettua freshman front court pelaajaa: Angel Garcia ja Matt Simpkins, kertokaa ihmeessa minullekin! Kumpikin nakyy edelleen rosterissa, mutta peliminuutteja ei ole tullut ollenkaan.

Itse ottelusta sen verran etta peli eteni tasaisissa merkeissa, vaha-korisena molempien puolustaessa hyvin, aina 37 minuutin kohdalle asti. Pelin ratkaisi Xavierin kypsempi viime minuuttien peli ja takamies Hollowayn sisaan laittamat vaparit.

LOPPUTULOS: Xavier - Memphis 63 - 59
RATKAISEVA TEKIJA: Xavier pelasi viisaammin viimeisilla minuuteilla
OTTELUN PARAS PELAAJA: Terrell Holloway (Xavier) - 13p, ft's 10/10
 
Viestejä
1 404
Vs: Collegekoris kausi 2008-09

Ensimmäiset Canal+ College Basketball lähetykset näyttäisivät tulevan ensi viikolla. Onhan näitä jo odotettu :).

Ma 1.12 Canal+Sport2 klo 23.00 NASN: College Basketball

Ke 3.12 Canal+Sport2 klo 22.00 Miami - Ohio State
 
Viestejä
2 596
Vs: Collegekoris kausi 2008-09

Junnu Lee kovassa vireessä!
26/7 Bucknelliä vastaan: http://www.hs.fi/urheilu/artikkeli/Gerald+Lee+Jr+nakutti+piste-enn%C3%A4tyksens%C3%A4+yliopistosarjassa/1135241444559?ref=rss
 
Viestejä
943
Vs: Collegekoris 2008-09

CBE Classic turnauksen finaali: Kansas-Syracuse http://yliopistokoris.blogspot.com/2008/11/otteluraportti-cbe-classic-finaali.html

Kansas Cityssa pelatun CBE Classic turnauksen finaaliin olivat edenneet Big East konferenssin Syracuse seka Big 12:n Kansas. Ottelussa oli suuren ottelun tuntua silla Kansas pelasi lahella kotiaan ja fanit olivat saapuneet sankoin joukoin kannustamaan puolustavaa NCAA mestaria heidan kauden tahan asti suurimmassa ottelussa. Kansas lahti peliin hienoisena ennakkosuosikkina, eika vain kotietunsa, vaan myos edellisten ottelujen hienojen nayttojen takia.

Pelissa oli etukateen paljon mielenkiintoista seurattavaa. Joukkueiden sentterit, Kansasin Cole Aldrich ja Syracusen Arinze Onuaku ovat molemmat jo taman lyhyen kauden aikana osoittaneet olevansa yliopistokoriksen kermaa. Myos point guardien taistelu: Sherron Collins-Johnny Flynn, seka shooting guardien Tyshawn Taylorin ja Eric Devendorfin kohtaamiset olivat ennalta kutkuttavia.

Peli lahti kayntiin Kansasin mainiolla joukkuepuolustuksella, ja heti ensimmaisessa Syracusen hyokkayksessa Jayhawksit saivat pidettya hyokkaajat ilman heittoa hyokkaysajan loppumiseen saakka. Toisessa paassa takamies Sherron Collins jatkoi siita mihin valierassa jai mainioilla otteillaan ja puskiessaan tempoa. Collins pussitti itse yhden kaukoheiton ja johti nopeita hyokkayksia joita joukkuekaverit eivat valitettavasti kuitenkaan saaneet viimesiteltya. 5'11 pitka Collins myos haki hyokkayslevypallon josta teki itse korin.

Myos Tyshawn Taylor antoi jatkoa hyville otteilleen Washington-pelissa ja viimeisteli mallikelpoisesti nopeita ja puolinopeita hyokkayksia, ja teki Kansasin 9 perattaista pistetta. Taylorin midrange game nayttaa ylipaataan erinomaiselta, ja vaikka toisaalta kyseessa onkin taysin erilainen pelaaja, on Taylorissa paljon samaa kuin viime kauden Jayhawksien Brandon Rushissa. Itse asiassa, koko tama Kansasin 2008-09 joukkue muistuttaa muutenkin kovasti vuodentakaista Kansasia, vaikka pelaajat ovat vaihtuneet. Kansas pelaa joukkueena hyvin, mutta (ymmarrettavasti) nuori joukkue tekee edelleen paljon virheita molemmissa paissa.

Tauolle mentiin Kansasin 11 pisteen johtoasemassa. Collins oli joukkueen paras pelaaja, ja pistemies ensimmaisella jaksolla 14 pisteellaan. Syracusen pelaajista Eric Devendorf ja Onuaku esiintyivat edukseen.

Ensimmaisella jaksolla paljon miesta pelannut Syracuse siirtyi toisen jakson alussa valmentaja Jim Boeheimin vanhaan tuttuun paikkapuolustukseen, mutta hieman huonolla menestyksella. Collins ajoi pari kertaa paikan keskelle tuhoisin seurauksin, ja Kansasin koko joukkue kykenee pyorittamaan palloa niin hyvin etta paikan pelaaminen on vaikeaa. Kansas saikin pidettya eroa reilussa kymmenessa pisteessa, ja alkoi nayttaa silta etta ottelu on ohi.

Mutta kun pelia oli jaljella 13 minuuttia sattui Kansasin tahdelle Collinsille musta hetki ja han menetti pallon parissa perattaisessa hyokkayksessa, josta Johnny Flynn ja Syracuse rokotti valittomasti ja ero kaventui hetkessa neljaan pinnaan. Huolellisuus onkin selkeasti Collinsin pelissa asia jossa on eniten parantamisen varaa.

Onuaku pelasi toisella jaksolla todella hyvin ja alkoi kaantaa sentterien taistelua edukseen, vaikkei Aldrichinkaan otteissa - ja varsinkaan pelaamisen intensiteetissa - ollut mitaan vikaan. Ottelussa olivat selkeasti vastakkain kaksi koko NCAA:n parhaista, ja viime kaudesta kehittyneimmista, isoista miehista. Myos toinen Syracusen "iso" pelaaja, vain 6'5 pitka, mutta tuplasti kokoistaan vahvempi Paul Harris teki paljon pienia asioita jotka kuluttivat vastustaja-Kansasia. Harris on kokoisekseen peljaaksi erittain hyva levypalloissa, pystyy puolustamaan eri kokoisia ja tyyppisia pelaajia (blokkasi seka Collinsin etta Aldrichin), ja vaikkei olekaan aivan huipputason skoraaja, pystyy Harris upottamaan heittoja suhteellisen varmasti lahes kolmen pisteen viivalta asti.

Syracuse tuli ottelussa tasoihin kun aikaa kellossa oli jalkella 9 minuuttia, ja Orangemen oli nayttanyt saaneen henkisen niskalenkin nuoresta Jayhawks-ryhmasta. Kansas kuitenkin osoitti periksiantamattomuuttansa ja nousi takaisin peliin kun sita vahiten odotettiin tahtopelaajiensa Collinsin ja Aldrichin erinomaisilla suorituksilla hyokkayspaassa. Collins on todella kylmapainen pelaaja ja pystyy naulaamaan kaukoheittoja kun sita tarvitaan. Pelin intensiteetti alkoi nousta korkealle, ja tuntui kun kyseessa olisi ottelu paikallisjoukkueiden valilla kauden lopun tarkeissa peleissa. Pelin taso oli myos noussut kattoon ja tassa ottelussa todellakin todistettiin collegekorista parhaimmillaan. Koko CBE Classic on itse asiassa ollut huikeaa yliopistokoripalloa.

Tassa vaiheessa ottelua Syracusen eriomaiset takamiehet - seka Flynn etta Devendorf - onnistuivat, ja nayttaa silta etta Kansasin freshmanilla, Taylorilla, on hyvista hyokkayspaan esityksistaan huolimatta edelleen petrattavaa puolustuksessa, silla hanen miehensa skoraa jarjestaen. Kansas vaihtelee back courtin puolustus match uppeja, ja se on aina Taylorin mies kun saa Syracusen hyokkayksen kulkemaan. Collins taas antaa pari valaytysta puolustus-potentiaalistaan tiukalla jalkatyollaan Flynnia vastaan baselinella joka johtaa Flynnin pallonmenetykseen. Toisessa paassa kenttaa Collins taas jattaa Tim Hardawaymaisella cross overillaan Flynin seisomaan paikalleen - heitto vaan ei osu.

Collinsin ja Aldrichin lisaksi, myos Kansasin kaksos-laiturit Marcus ja Markieff Morris pelaavat tassa vaiheessa finaalia todella hyvin ja kypsasti hyokkayspaassa, taistellen samalla esimerkillisesti. Ja kun ottelua on jaljella 1:25, Kansas johtaa kahdella pisteella, Kansasin pitaessa palloa. Collins ajaa - Onuaku blokkaa hanet - Morris keraa pallon - heittaa - ja Onuaku blokkaa taas, ja Syracuse paasee hakemaan tasoitusta Onuakun suorituksen seurauksena, joka oli yksi koko pelin parhaista ja tarkeimmista. Onuaku alkaa olla lahella ottelun parhaan pelaajan tittelia. Flynnia rikotaan, han pussittaa molemmat vaparit, ja peli on tasan. Kansasin hyokatessa Syracuse on mennyt taas yllattaen paikkaan ja Kansas puhkaisee puolustuksen helposti ja Aldrich tekee korin. Toisessa paassa Flynn menettaa ja Kansas paasee juoksemaan nopean, mutta taas Syracuse nayttaa taistelutahtoaan ja periksiantamattomuuttaan, ja talla kertaa Paul Harris blokkaa Collinsin. Pallo kuitenkin pysyy Kansasilla ja hyokkayksen paatteeksi Aldrich pussittaa toisen vapareistaan ja Jayhawks johtaa kolmella. Syracusella jaa viimeiseen hyokkaykseensa aikaa 15 sekuntia, joka riittaa, silla Flynn naulaa kolmosen ja vie pelin jatkoajalle.

Varsinaisen peliajan loppu oli koripalloviihdetta parhaimmillaan molempien joukkueiden tsempatessa kovaa ja Syracusen kolmikon: Onuaku, Harris, Flynn kaikkien saadessa onnistumsia. Jatkoaika taas alkaa Onuakun kolmen pisteen hyokkayksella, ja peli on hyvin nopeasti ohi Syracusen jatkaessa kovalla sykkeella, mutta Kansasin nayttaessa vasahtaneen. Syracuse vaikuttaa olevat Jayhawkseja kovemmassa kunnossa seka henkisesti etta fyysisesti ja joukkueen kokeneet pelaajat olivat talla kertaa liikaa nuorelle Kansasin joukkueelle. Ottelu paattyi: Syracuse 89 - Kansas 81.

Ottelun parhaaksi pelaajaksi olisi tyrkylla useempikin pelaaja, mutta oma valintani olisi Paul Harris joka pelasi erinomaisesti koko ottelun, ja samalla teki muutaman avainsuorituksen (mm. viime minuutin blokki), jotka vaikuttivat suoraan ottelun lopputulokseen. Harrisin saldot olivat: 14p, 14r, 5a, 2b, 1s, fg's 5/9. Ottelun parhaat pistemiehet olivat Syracuselta Flynn (25) ja Kansasilta Collins (21).
 
Viestejä
943
Vs: Collegekoris 2008-09

Maui Invitational turnauksen finaali North Carolina - Notre Dame http://yliopistokoris.blogspot.com/2008/12/otteluraportti-maui-invitational.html

Maui Invitatioal turnauksen finaali pyorahtaa kayntiin Notre Dame Fighting Irishin erinomaisilla otteilla. Irish pelaa paljon keskittyneemmin ja kovemmalla sykkeella kuin vastustajansa, ennakkosuosikki North Carolina, ottelun alussa. Notre Damelta nahdaan pari hyokkayslevypalloa ja paattavaista ajoa, ja nayttaa silta etta joukkue on tosissaan haastamassa Carolinaa. Erityisesti silmiin pistaa laituri Zach Hilleslandin hyva peli. Parissa ensimmaisessa hyokkayksessa nayttaa myos silta etta Notre Damen Luke Harangody on vahvoilla Tyler Hansbroughia vastaan kahden NCAA:n parhaan ison laiturin kamppailussa.

Fighting Irish ei kuitenkaan saa kasvatettua piste-eroa, ja yht'akkia nayttaa silta etta ottelun kasikirjoitus alkaa selvita Carolinan point guardin Ty Lawsonin ajaessa paasta paahan huikealla vauhdilla ja nostaessaan helpon korin. Vaikka Notre Dame olisi miten kova hyokkayspaan joukkue, on heidan puolustuksensa parannuttava jotta joukkueella on edes jotain mahdollisuuksia parjata kovassa Big East konferenssissa, tai saati sitten NCAA:n mestaruusturnauksessa. Maui Invitationalin valierissa Texasia - ja sen vikkelaa takamiesta A.J. Abramsia vastaan - naytti etta Irishin puolustus on tiivistynyt vuoden takaisesta, mutta tassa ottellussa nahdaan heti alussa etta Lawsonin tapainen takamies pystyy pitamaan joukkuetta pilkkanaan. Lawson ajaa pari kertaa suoraan korille ja tekee lay upin aivan pelkan nopeutensa avulla, tekematta yhtaan mitaan. Ei harhautuksia, ei suunnan- tai rytminvaihtoa, pelkkaa raakaa nopeutta, ja Notre Damen puolustus on nujerrettu. Notre Damen hyokkayspaassa erinomainen takamies Tory Jackson ei nayta joko pystyvan tai edes yrittavan pysya Lawsonin edessa. Naiden parin Lawsonin ajon jalkeen valmentaja Mike Brey komentaa joukkueensa paikkapuolustukseen.

Lawson huilaa hetken penkilla, ja ottelu sujuu tasaisissa merkeissa, mutta kun Carolinan valmentaja Roy Williams laittaa Lawsonin takaisin kentalle, sama tahti jatkuu melkein valittomasti: Lawson ottaa pallon omassa paassa ja juoksee koko kentan lapi Notre Damen korille ja tekee lay upin. Eroa North Carolinalle 11 pistetta. Seka ND:n Harangody etta UNC:n Hansbrough ovat pelanneet tahan mennessa hyvin ja "cancelled eachother out". Ero pysyy noin kymmenessa ensimmaisen jakson loppuun ja taytyy sanoa etta Carolina nayttaa erittain vakuuttavalta. Kyse ei ole pelkastaan Lawsonin ja Hansbroughin otteista, vaan myos muu joukkue pelaa hyvin ja viisaasti ja nakuttaa heittoja hyvalla tarkkuudella. Ensimmaisen jakson lopulla Kyle McAlarney oli se Notre Damen pelaaja joka piti joukkueen edes iskuetaisyydella tauolle mentaessa. Taukotulos on 46-36.

Tyler Hansbrough aloittaa toisen jakson erinomaisella puolutuksella Harangodya vastaan, mutta Harangody vastaa seuraavassa hyokkayksessa erittain aggressiivisella liikkeella ja donkkiyrityksella. Nayttaa silta etta valmentaja Mike Brey on antanut jonkinlaista tukankuivaaja-puhuttelua kopissa ja Irishin asenne on taas kohdallaan, ja peli yli paataan kovempaa kuin ensimmaisella jaksolla. Hansbrough-Harangody kaksinkamppailu on tahan mennessa ollut mukavaa katsottavaa ja nain fanin nakokulmasta on erittain hienoa etta molemmat ylipaataan pelaavat enaa NCAA korista eivatka ole siirtyneet ammattilaisiksi.

Muutaman minuutin jalkeen alkaa kuitenkin taas Lawson-show ja Notre Dame on helisemassa. Irisihin takamiesten puolustus on niin luokatonta pallollisen pelaajan pysayttamisen suhteen etta vaitan (ihan tosissani) etta jopa mina ottaisin Lawsonilta tehokkaammin vauhdin pois kuin Tory Jackson. Notre Dame ei yksinkertaisesti voi mitaan Lawsonille, ja kun toisessa paassa McAlarneyn ja kumppanien heitto ei putoa, alkaa Carolina menna menojaan. Vaikka Harangody on taistellut hienosti Hansbroughia vastaan ottelun ensimmaiset kaksi kolmasosaa, ei han ole hyokkayspaassa juurikaan saanut aikaiseksi, ja mita pidemmalle ottelussa mennaan sita paremmin myos Harangodyn vastustaja, Tyler Hansbrough alkaa pelata. Myos toisen UNC:n ison miehen, Deon Thompsonin otteet paranevat, ja Tar Heelsien korinalusosasto alkaa dominoida. Kun ottelua on jaljella 10 minuuttia on Lawson tehnyt 20 pistetta, Hansbroughlla on kasassa 23. Eroa 23 ja homma on ohi. Lopulta Carolina voittaa 102-87. Ottelun parhaaksi pelaajaksi valitsen Tyler Hansbroughin. Vaikka Lawson repikin Notre Damen puolustuksen palasiksi, Hansbrough suoritti tehtavan joka Notre Damen paihittamiseen tarvitaan: han pysaytti Luke Harangodyn. Kuten jo viime maaliskuun NCAA Tournamentissa nahtiin, kun Harangody pysahtyy Notre Dame on myos kaadettu, ja Tyler Hansbrough hoiti homman tassa ottelussa. Taman lisaksi han teki North Carlinan korkeimman pistemaaran: 34. Notre Damen paras pistemies oli perati 39 pisteella Kyle McAlarney, mutta samaan hengenvetoon on todettava han oli varsinkin toisella jaksolla joukkueensa oikeastaan ainoa pelaaja joka sai otettua ratkaisuja, ja han heitti lahes 20 kolmosta.

Notre Dame on ehdottomasti kova joukkue ja heilla on taydet mahdollisuudet yltaa vaikka mihin talla kaudella. Perimeter puolustuksen on vain parannuttava ja joukkueen on opittava pelaamaan myos silloin kun vastustajan puolustus laittaa Harangodyn koville.

North Carolina taas nayttaa paremmalta ja paremmalta joka kerta kun joukkueen nakee pelaavan, ja muulla NCAA:n karjella on tekemista jos joku joukkue aikoo Tar Heelsit talla kaudella paihittaa.
 
Viestejä
943
Vs: Collegekoris 2008-09

Uusin AP Poll nayttaa talta. Louisville, Texas ja Michigan State ovat pudonneet hieman ensimmaisten tappioittensa vuoksi. Gonzaga, Oklahoma State ja Syracuse puolestaan ovat nousussa.

AP Top 25
No. School Record Points Prev
1 North Carolina (72) 7-0 1800 1
2 Connecticut 7-0 1723 2
3 Pittsburgh 7-0 1592 4
4 Duke 7-0 1526 7
5 Gonzaga 5-0 1489 9
6 Oklahoma 6-0 1437 11
7 Notre Dame 5-1 1359 8
8 Texas 5-1 1231 6
9 Purdue 5-1 1086 10
10 Tennessee 5-1 1016 12
11 Louisville 2-1 1003 3
12 UCLA 4-1 966 13
13 Michigan State 4-1 946 5
14 Xavier 6-0 902 16
15 Wake Forest 6-0 736 19
16 Syracuse 7-0 668 27
17 Villanova 6-0 570 20
18 Memphis 4-1 526 18
19 Arizona State 5-1 401 14
20 Georgetown 4-1 388 21
21 Miami (Fla.) 4-1 309 22
22 Davidson 5-1 286 24
23 Florida 5-1 281 17
24 Baylor 6-1 272 26
25 Marquette 5-1 221 15
Others Receiving Votes: Kansas(5-1) 186; Dayton(6-0) 109; Wisconsin(6-1) 100; Clemson(7-0) 72; Ohio State(3-0) 52; Florida State(7-0) 28; Brigham Young(6-0) 23; Michigan(5-1) 18; LSU(5-0) 16; Washington State(5-1) 15; Illinois(6-0) 12; UAB(4-2) 8; Butler(5-0) 6; Missouri(5-1) 6; Texas A&M(5-1) 6; St. Mary's(5-1) 5; Southern California(5-2) 2; Navy(5-1) 1; Nebraska(5-0) 1
 
Viestejä
943
Vs: Collegekoris 2008-09

ACC-Big 10 Challenge: Miami-Ohio State & Wake Forest-Indiana http://yliopistokoris.blogspot.com/2008/12/acc-vs-big-10-challenge-miami-ohio.html[/i]]http://yliopistokoris.blogspot.com/2008/12/acc-vs-big-10-challenge-miami-ohio.html

Tassa vaiheessa yliopistokoriskautta ovat vuorossa kovimpien konferenssien valiset mittelot joissa kahden eri konferenssin joukkueet pelaavat vastakkain ja voitot ynnataan yhteen. Perinteisesti tasokkain naista turnajaisista on ACC:n ja Big 10:n valinen kohtaaminen. Vuodesta 1999 asti pelattua kilpailua on hallinnut selkeasti ACC, ja se on itse asiassa voittanut joka ikinen vuosi, viime vuonna numeroin 8-3.

Yksi etukateen ACC-Big 10 Challengen kiinnostavimmista peleista oli Miami-Ohio State. Omasta mielestani Miamia ollaan yliarvostettu melkoisesti monessa kauden ennakkopohdinnassa, mutta joka tapauksessa kyseessa on kova ACC joukkue, joka on hyvin todennakoisesti taistelemassa vahintaankin konferenssin kolmannesta sijasta (UNC:n ja Duken perassa). Miami on perushyva, kohtalaisen atleettinen veteraanijoukkue, jolla on riveissaan yksi NCAA:n parhaista shooting guardeista, Jack McClinton. Ennen tata ottelua Miami oli talla kaudella kerennyt voittaa nelja ottelua hieman heikompia kouluja vastaan, ja havita Connecticutille, yhdelle collegekoriksen taman kauden jattilaisista.

Ohio State puolestaan on lahjakas, mutta nuori ja kokematon ryhma, joka menetti viime kauden kolme parasta pelaajaansa: Kosta Koufosin, Othello Hunterin ja Jamar Butlerin. Buckeyesin riveissa on kuitenkin yksi taman kauden kohutuimmista tulokkaista, sentteri B.J. Mullens, joka ei ole viela yltanyt kovinkaan kummoisiin suorituksiin. Miami-otteluun lahdettaessa Ohio State oli viela tappioton, mutta vastustajan aiemmissa peleissa olivat olleet heikkoja.

Ottelu alkoi Miamin loistavalla rynnistyksella heti aloitusheitosta lahtien ja Hurricanes repaisi eron heti kymmeniseen pisteeseen aggressiivisella puolustuksella ja hyvalla heittopelilla. Tassa vaiheessa olin jo lahes valmis syomaan sanani, ja mieltamaan Miamin todelliseksi uhaksi jopa koko NCAA:n huipuille. Hurricanesien peli kuitenkin sammahti yhta nopeasti kuin se oli alkanutkin McClintonin - joka oli ollut pelin alun tahti - holmoiltya itsensa suihkuun 10 minuutin jalkeen huitaistessaan puolustajaansa.

McClintonin suihkukomennus lamaannutti Miamin, muttei aivan heti herattanyt Ohio Statea, joka nayttaa olevan todellisissa vaikeuksissa hyokkayksensa kanssa. Vaikutta silta etta Koufosin ja Butlerin paikkaaminen tulee olemaan valmentaja Than Mattalle todella vaikeaa. Taman vuotisen joukkueen parhailta vaikuttavat pelaajat, David Lighty ja Dallas Lauderdale kun tuntuvat olevan enemmankin taydentavia, likaista tyota tekevia tyomyyria kuin go-to-pelaajia jotka ovat kykenevia kannattelemaan joukkuetta. Ensimmaista eraa katsellessa tuntuu silta etta Ohio Staten pelaajat joiden on parannettava ja kannettava enemman vastuuta hyokkayspaassa ovat Jon Diebler ja Evan Turner. Freshman Mullens nayttaa ehdottomasti lupaavalta, mutta tuntuu olevan viela tottumaton naihin ympyroihin, ja joudumme varmaan odottaa viela ainakin kymmenisen pelia ennen kuin voimme odottaa Mullensilta saannollisia double-double numeroita.

Toisella jaksolla Thad Mattan suojatit saavat pelinsa kulkemaan Dieblerin heiton pudotessa. Kuten selostajakaksikko noin parin minuutin valein muistuttaa Diebler todellakin on skoraaja jumalan armosta ja kaveri pitaa hallussaan Ohion osavaltion high school uran korinteko piste-ennatysta, siita huolimatta etta samasta laanista on kotoisin tukku kovan luokan koripalloilijoita, kuten Cleveland Cavaliersien LeBron James. Dieblerin ja Ohio Staten onnistuessa Miami puolestaan tuntuu kaipaavan McClintonia todella kipeasti ja hyokkaaminen on tuskaista. Osittain tama kuitenkin johtuu Buckeyesien mainiosta paikkapuolustuksesta jota ankkuroi todella positiivisesti itseni yllattanyt Lauderdale. Miamin ensimmaisella jaksolla repaisema 10 pisteen johto on jo huvennut.

Lopulta Miamin pelaajista takamies Lance Hurdle ottaa vastuuta ja alkaa takoa koreja vuorotellen Dieblerin kanssa. Ottelu alkaa yht'akkia muodostua todella mielenkiintoiseksi. Ohio State kuitenkin hyokkaa jatkuvasti joukkueena paremmin, ja tekee toisessa paassa puolustusmuodon muutoksillaan Miamin hyokkaamisen vaikeaksi. Kun pelikellossa on aikaa minuutti, johtaa Ohio State kolmella pisteella, ja Miamilla on pallo. Thad Matta komentaa Buckeyesit kokokentan prassiin, joka toimii ja Miami sossii pallon yli sivurajan. Loppu pelista on muodollisuutta ja vapareita ja Ohio State voittaa lopulta 73-68. Ottelun parhaaksi pelaajaksi palkitsisin Buckeyesin Jon Dieblerin, joka teki 20 pistetta (vaikkakin heittoja meni ohi roppakaupalla). Pelista on vahan paha vetaa sen kummempia johtopaatoksia joukkueiden kunnosta silla McCllintonin ulosajo sotki selkeasti Miamin pelin. Fakta kuitenkin on etta Miami havisi jo toisen kerran, ja tippunee rankkausten Top 20:sta. Ohio State taas jatkaa tappioitta. Sanoisin kuitenkin etta McClintonilla varustettu Hurricanes on talla hetkella naista kahdesta joukkueesta parempi. Tilanne voi kuitenkin olla kuukauden tai kahden paasta taysin toinen Ohio Staten totuttua viime kauden johtajiensa poissaoloon ja Mullensin mahdollisesti kehityttya.

Toisessa katsomassani ACC - Big 10 Challangen ottelussa kohtasivat yksi kauden alun ehdottomasti mielenkiintoisimmista joukkueista, koko NCAA:n ehka parhaan freshman kaartin omaava Wake Forest, seka todellisen muodonmuutoksen vuoden takaisesta lapikaynyt Indiana. 2008-09 Indiana Hoosiers on todella kaukana viime kauden huippujoukkueestaan ja on lahes tulkoon jokaisessa veikkauksessa sijoitettu Big 10 konferenssin hannanhuipuksi. Wake Forest puolestaan pelasi viime vuonna kohtalaisen mukavasti sijoittuen ACC:n keskikastiin. Talla kaudella odotukset ovat paljon korkeammalla merkittavien pelaajan palattua joukkueeseen, seka jo mainitun freshman-vuosikerran takia. Kyseessa olikin etukateen ajatellen taman ottelusarjan epatasaisin peli. Tasta huolimatta Indianan joukkueessa on paljon mielenkiintoista katsottavaa. Marquettesta Indianan penkin paahan siirtynyt Tom Crean on erinomainen valmentaja, jonka peli on yleensa ollut viihdyttavaa katsottavaa. Indianan riveissa pelaa myos yksi alkukauden parhaiten pelanneista Big 10:n freshmaneista, power forward Tom Pritchard.

Indiana alotti ottelun todella kovalla tsempilla ja jarkevalla pelilla. Vaikka joukkueiden valilla todellakin on koko- ja taitoeroa, Indiana piti ottelun tasaisena, kayden useampaan otteesen jopa johdossa. Indiana pelasi todella syvaa paikkapuolustusta, ja kun Wake Forest ei tasta kyennyt rokottamaan kaukoheitoilla, alkoi nayttaa etta Hoosiers saattaa roikkua mukana pelissa hyvinkin pitkaan. Wake Forestin freshmaneista varsinkin Al-Farouq Aminu naytti erittain kovalta, joskin hanen kova fysiikkansa tuli erityisesti esiin Indianan ei niin atleettista joukkuetta vastaan.

Lahestyttaessa ottelun puolivalia, Wake Forest alkoi takoa taululle eroa, ja tauolle mentaessa peli alkoi olla jo passinlihaa Wake Forestin johtaessa 47-31. Koko toinen jakso olikin vahan kuin muodollisuus, vaikkakin Indianan pelaajien kunniaksi on sanottava etteivat he missaan vaiheessa lannistuneet tappioasemasta ja toivottavasta tilanteesta huolimatta. Wake Forest voitti pelin lopulta lukemin 83-58. Wake Forestin parhaat pistemiehet olivat James Johnson (21), L.D. Williams (16) seka Aminu ja Jeff Teague (molemmat 13).

Wake Forest on varmasti yksi NCAA:n atleettisimmista joukkueista ja pelaajamateriaali riittaa vaikka mihin. Indianan fanienkaan ei kannata turhaan synkistella, silla vaikka Big 10 onkin kova konferenssi, siela riittaa joukkueita jotka sopivat Indianan pelityylille ja miehistolle paljon paremmin kuin Wake Forest. En millaan jaksa uskoa etta Hoosiers jaisi voitoitta Big 10 runkosarjassa, kuten on veikkailtu, vaikka toisaalta ei talla ryhmalla kylla ole mitaan mahdollisuuksia konferenssin ylempaa puolivaliakaan tavoitella.
 
Viestejä
762
Vs: Collegekoris 2008-09

Duke on kyllä kebabmiehen suosikki mestaruuteen. Kaikissa näkemissäni Duken otteluissaa joukkue on pelannut uskomattoman hienoa, mutta yksinkertaista korista. Pallo liikkuu nopeasti ja määrätietoisesti mieheltä miehelle hyvää heittopaikkaa hakien ja jos sellasta ei löydy, niin Henderson ja Singler penetroivat korille hyvin tuloksin. Takamieskaksikko on NCAA:n heittovoimaisempia ja Paulus sarjan parhaita johtajia. Henderson-Singler kaksikko on kuitenkin syy minkä takia Duke on niin loistava. Kaksi atleettista ja monipuolista pelaajaa, jotka tulevat olemaan lottery-pickkejä tulevissa drafteissa. Erityisesti Henderson on tehnyt todella ison vaikutuksen näinä kolmena vuotena ja saattaa olla ensi kesän draftin steali. Henderon omaa sellaisen työmoraalin, atleettisuudeen ja nopeuden, että mies olisi jo nyt kypsä NBA:han. Duken suurin ongelma on hyvän ison miehen puuttuminen, mutta Hendersonin ja Singlerin hyvä levypallopelaaminen ja vahvuus paikkaa tätä hyvin.
 
Viestejä
1 063
Vs: Collegekoris 2008-09

Iskender sanoi:
Duke on kyllä kebabmiehen suosikki mestaruuteen. Kaikissa näkemissäni Duken otteluissaa joukkue on pelannut uskomattoman hienoa, mutta yksinkertaista korista. Pallo liikkuu nopeasti ja määrätietoisesti mieheltä miehelle hyvää heittopaikkaa hakien ja jos sellasta ei löydy, niin Henderson ja Singler penetroivat korille hyvin tuloksin. Takamieskaksikko on NCAA:n heittovoimaisempia ja Paulus sarjan parhaita johtajia. Henderson-Singler kaksikko on kuitenkin syy minkä takia Duke on niin loistava. Kaksi atleettista ja monipuolista pelaajaa, jotka tulevat olemaan lottery-pickkejä tulevissa drafteissa. Erityisesti Henderson on tehnyt todella ison vaikutuksen näinä kolmena vuotena ja saattaa olla ensi kesän draftin steali. Henderon omaa sellaisen työmoraalin, atleettisuudeen ja nopeuden, että mies olisi jo nyt kypsä NBA:han. Duken suurin ongelma on hyvän ison miehen puuttuminen, mutta Hendersonin ja Singlerin hyvä levypallopelaaminen ja vahvuus paikkaa tätä hyvin.

Hyvää tekstiä, mutta monesti ollaan viime aikoina keväällä nähty Duken pelin kaatuvan aika pahoin. Mutta ehkä tänä vuonna.
 
Viestejä
943
Vs: Collegekoris 2008-09

Itsekkin yhdyn edellisiin, ja pidän tämän kauden Dukesta kovasti. Vaikka joukkueen fysiikkaa iskender kehaisikin, niin itse näkisin tämän kyllä potentiaalisena ongelmana. Paikat 1-3 on ok, mutta 4-5 eivät. Vaikka Singler on pelimies ja olen ollut positiivisesti yllättynyt Zoubekin otteista, voi Duke olla helisemässä oikeasti kovia isoja miehiä vastaan. Jos Michiganin Sims kaatoi Duken niin mitä tekee joukkueelle joku Griffinin tasoinen sisäpelaaja?
 
Viestejä
762
Vs: Collegekoris 2008-09

jukkka sanoi:
Itsekkin yhdyn edellisiin, ja pidän tämän kauden Dukesta kovasti. Vaikka joukkueen fysiikkaa iskender kehaisikin, niin itse näkisin tämän kyllä potentiaalisena ongelmana. Paikat 1-3 on ok, mutta 4-5 eivät. Vaikka Singler on pelimies ja olen ollut positiivisesti yllättynyt Zoubekin otteista, voi Duke olla helisemässä oikeasti kovia isoja miehiä vastaan. Jos Michiganin Sims kaatoi Duken niin mitä tekee joukkueelle joku Griffinin tasoinen sisäpelaaja?
Totta tämäkin, mutta uskon että Zoubek pärjää isoimmillekin senttereille korinalla, sen verran vahvalta mies vaikuttaa. Singler on yllättänyt minut fyysisellä vahvuudellaan ja uskonkin, että mies pystyy painimaan 4-paikan pelaajia vastaan vallan mainiosti. Toki Psycho-T:n ja Blake Griffinin tasoisia kavereita vastaan tulee ongelmia, mutta kenellleppä ei tulisi?

P.S Tiedätkö jukkka milloin pelataan UNC-Duke, collgederbyjen kiistaton ykkönen?
 
Viestejä
2 067
Vs: Collegekoris kausi 2008-09

Boriz sanoi:
Junnu Lee kovassa vireessä!
26/7 Bucknelliä vastaan: http://www.hs.fi/urheilu/artikkeli/Gerald+Lee+Jr+nakutti+piste-enn%C3%A4tyksens%C3%A4+yliopistosarjassa/1135241444559?ref=rss

Itse asiassa sekä Junnu Lee, että Mikko Koivisto ovat kovassa vireessä, yli 14 pojon keskiarvolla kummatkin kirkkaasti joukkueidensa ykkösskoraajia.
http://odusports.cstv.com/sports/m-baskbl/oldd-m-baskbl-body.html
http://www.uncgspartans.com/SportSelect.dbml?DB_OEM_ID=5300&KEY=&SPID=2210&SPSID=28550

Olisikohan paremmin yliopistokorista seuraavilla kommentteja, kuinka huimaksi herrojen otteet pitäisi noteerata, eli onko muusta joukkueesta sitten mihinkään/miten pojat pärjäävät kovia joukkueita vastaan jne...?
 
Viestejä
1 232
Vs: Collegekoris kausi 2008-09

kokokenttä sanoi:
Olisikohan paremmin yliopistokorista seuraavilla kommentteja, kuinka huimaksi herrojen otteet pitäisi noteerata, eli onko muusta joukkueesta sitten mihinkään/miten pojat pärjäävät kovia joukkueita vastaan jne...?

En ole tällä kaudella seurannut, mutta eikös Junnu pistänyt viime vuonna isoista miehistään tunnettua Georgetownia vastaan rapiat 20 pinnaa.
 
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.
Ylös