Vs: Collegekoris 2008-09
Uusia otteluraportteja blogissani:
http://yliopistokoris.blogspot.com/ Ja tassa omat valintani palkinnonsaajiksi jos kausi loppuisi tanaan (
http://yliopistokoris.blogspot.com/2009/02/jos-kausi-loppuisi-nyt.html):
Vuoden pelaaja: Blake Griffin (Oklahoma). Hyvia kandidaatteja riittaa, mutta Griffin on ollut karkinimista tasaisin, ja vaikuttanut joukkueensa erinomaiseen menestykseen kasittamattoman paljon. Griffinin tilastot (22,4p/14,1r/2,5a/1,4b/1.4s/63.8 fg%) ovat paata huimaavat, mutta ei kyse edes ole vain tasta. Griffin on pelaajia jotka auttavat joukkuettaan vaikka tekematta pinnoja. Griffin on myos osoittanut kykya venya tiukoissa tilanteissa, ja pelaa erittain kypsasti ikaisekseen pelaajaksi, antamatta sen kuitenkaan hairita rajahtavyytta ja suoraviivaisuutta pelissa.
Runner up: Tyler Hansbrough (North Carolina)
Vuoden valmentaja: Mike Krzyzewski (Duke). Suoraan sanoen inhoan valmentaja-palkintoja, silla ne tuntuvat liian usein menevan coachille jonka joukkue petraa paljon voittoprossaansa edellisesta vuodesta, ilman etta arvioidaan mika oli todellinen syy tahan kaannokseen. Tietysti on selvaa etta esim. Dino Gaudio on tehnyt hyvaa tyota lahjakkaiden nuorukaistensa kanssa Wake Forestissa, tai etta Connecticutin Jim Calhoun ja Oklahoman Jeff Capel ovat nostaneet joukkueidensa suorituksia vuoden takaisesta huikeasti - ja ilman merkittavia uusia vahvistuksia. Mutta esim. naiden kahden kohdalla kyse on paljon myos pelaajien kehittymisesta, joka sekin on tietysti osittain valmentajan ansiota, mutta vaitan etta kummankin koulun rosterit tekisivat hyvaa jalkea vaikka valmentaja vaihtusikin. Pienempien menestyja-koulujen valmentajat ansaitsevat myos tunnustussa heiluen Top 25:ssa huolimatta selvasta altavastaajan asemasta rekrytointimarkkinoilla. Butlerin Brad Stevens ja Gonzagan Mark Few ovat varmasti vakavasti otettavia kandidaatteja kun palkinnot lopulta jaetaan.
Valintani, Duken Mike Krzyzewski, perustuu siihen etta hanen tapauksessaan erinomainen tyo on helppo havaita ja kehitys todistaa hanen ansiokseen. Blue Devilsien rosteri on tiestysti aina lahjakas, ja Coach-K:lla on pelaajamateriaalia jolla tyoskennella, mutta se mita han on tana vuonna saanut aikaiseksi on ollut huomion arvoista. Krzyzewski huomasi joukkueessaan ongelman, ratkaisi sen, ja muutoksen ansioista Duke on ollut kauden kolmen parhaan kovimman joukkueen joukossa. Ilman muutosta nain tuskin olisi kaynyt. Dukella ei ollut point guard ongelmaa vuosi sitten, silla Greg Paulus oli pelipaikallaan koko NCAA:n karkea. Krzyzewski kuitenkin huomasi etta hyvakaan pelinrakentaja ei valttamatta tayta pelipaikalta saatavaa kapasitettia taysin ellei ole sopivan tyyppinen pelaaja. Han teki rohkean paatoksen, ja nosti aloitukseen mielestani Paulusta huonomman pelaajan, Nolan Smithin, joka ei ole kummoinen pelinrakentaja tai skoraaja (kuten Paulus). Se mita Smith on Duken peliin tuonut on toiminut! Hanen puolustuksensa ja kyky puskea vauhtia peliin on hyodyttanyt koko joukkuetta, ja eritoten joukkueen tahtea, Gerald Hendersonia. Krzyzewskin paatos tehda Smithista joukkueensa sielu, on nostanut Duken hyvasta joukkueesta erinomaiseksi joukkueeksi ja todelliseksi NCAA-mestari kandidaatiksi. Eika Krzyzewskin valinnan kohdalla tietysti ole kyse vain tasta takamiesasiasta, Krzyzewskin taktiikkavalinnat tuntuvat aina olevan nappivalintoja, hanen ryhmansa pelaa joukkueena ja kovalla asenteella ja han tuntuu saavan pelaajistaan maksimit irti.
Runner up: Bill Self (Kansas)
Vuoden tulokas: Al-Farouq Aminu (Wake Forest). Aminu on taman hieman heikon freshman-vuosikerran harvinaisia ilopillereita, ja ainoita todellisia tahtipelaajia. Aminun tilastot (13p/9p/1,5b) eivat paata huimaa, mutta han on - hieman Blake Griffinin tapaan - urheilija jonka uurastus ja usein pelkka
presence vaikuttaa ottelun kulkuun. Aminu on epaitsekas, mutta ei kuitenkaan arka, ja auttaa nykyisen tapaisella pelaamisellaan joukkuettaan ehka jopa enemman kuin jos tekisi 20 pinnaa peri peli, johon han varmasti myos kykenisi.
Runner up: Greg Monroe (Georgetown)
All American I:
G Teague (Wake Forest): 20,6p/3,7a
NCAA:n ehka paras takamies johtaa NCAA:n ehka parasta joukkuetta
G Collins (Kansas): 18,3p/5,0a
Pahoittelut Stephen Currylle, mutta jatkuvat 20+ pistetta pelit maan yhdessa kovimmista konferensseista, ja nuoren joukkueen harteille ottaminen ja sen johtaminen toistaiseksi tappiottomaan runkosarjaan ajaa silmissani Southern Conferencessa palloilun edelle, oli siela sitten miten hyva tahansa
F Griffin (Oklahoma): 22,4p/14,1r
Collegekoriskauden tahan astinen MVP
F Hansbrough (UNC): 22,4p/7,6r
Kun kausi on lopussa on hyvin mahdollista etta Hansbrough on lopulta collegekoriksen ykkosnimi. 22p/8r statit yhdessa maan kovimmista joukkueista
C Blair (Pittsburgh): 14,9p/12,7r
Parasta Blairissa on ehka se etta han pelaa sita paremmin mita kovempaa korinalusvastus on. Oletko ikina nahnyt hanen olevan haviavana osapuolena 1-1 match upissa (siis kokonaisia otteluita kun mietitaan)?
All Freshman I:
Aminu (Wake Forest): 13,0p/8,8r
Taydellisin freshmanpaketti, joka auttaa huippujoukkuetta menestymaan
Warren (Oklahoma St.): 15,5p/2,7a
Olisi kykeneva enempaankin, mutta kypsa takamies ymmartaa etta menestyakseen Oklahoma tarvitsee isoja suorituksia Griffinilta ja Austin Johnsonilta.
Landesberg (Virginia): 17,2p/5,9r
Ainoa valopilkku Virginian synkasti etenevassa kaudessa
Samuels (Louisville): 12,4p/5,4r
Esitykset eivat tarpeeksi tasaisia, mutta parhaimmillaan yksi NCAA:n pysayttamattomimpia isoja pelaajia. Suuri syy Louisvillen loistaviin otteisiin viime aikoina.
Monroe (Georgetown): 13,1p/6,4r
Collegekoriksen - ja hyvin lahella etta olisi koko korismaailman - taitavin sentteri
